Vanhin uskonto?

Ihmislaji on 200 000 tai kolme miljoona vuotta vanha, riippuen siitä mikä katsotaan ihmiseksi. Jonain hetkenä kysyimme itseltämme, miksi olemme täällä, ja mitä oikeastaan olemme. Siitä alkoi tietoinen oleminen, -ja uskonnot.




Kaikki äänteet eivät esiinny kaikissa kielissä. Siis niiden, jotka ovat yleisimpiä, täytyy olla vanhimpia. M, tai oikeammin "mmmm", esiintyy kaikkialla. Se on siis hyvin vanha, ja sen alkuperäkin voidaan päätellä jo pelkällä maalaisjärjellä. Sana on onomatopoeettinen, ja imitoi imemisestä aiheutuvaa ääntä. Kyse on siis äiti-lapsi -suhteesta. Sana "mamma" tai nisäkkäiden lahkon tieteellinen nimi, Mammalia, ovat tätä jatkumoa.

Perustellusti voidaan pitää "m"-äännettä ihmisen vanhimpana nykykielissä olevana ääni-ilmaisuna, ja eräiden tutkijoiden urgh / örgh -rekonstruktiot voidaan sivuuttaa myöhemmässä tarkastelussa. Suomalais-ugrilaisessa ympäristössä, ja hyvin yleisesti muuallakin, m:n seurassa on A: Mamma, maa. Tämä rinnastus, jonka kieli antaa, on hyvin merkittävä, ja palaamme siihen tuonnempana.

Ei ole sattumaa, että "m / ma(a)" -äänneyhdistelmää kuvaavana kirjainmerkkinä esiintyy aaltoviiva eli zig-zag, joka on myös vanhin tunnettu ihmisen (Homo Sapiens Neanderthaliensis) piirtämä ja säilynyt koristekuvio. Aaltoviiva viittaa veteen, ja sen yhdistää m/ma-tavuun maidon nestemäisyys. Useimmissa uskonnoissa veteen liittyvät jumaluudet ovat naispuolisia: Vellamo, Veen-Emonen, Rhiannon, Hathor, Jemanja, jne..

Vesi liittyy elämään, mutta myös kuolemaan: Kuoleman virta, Tuonen virta, Styx. Monissa erilaisissa kulttuureissa on säilynyt tämä vanha myytti, vaikka Manalan haltija onkin monasti vaihtunut miespuoliseksi.

Mesopotamiassa kuolleiden valtakuntaa hallitsi Ereshkigal, jumalatar Ishtarin sisar. Vielä vanhempana aikana he olivat yksi sama persoona, elämää, syntymää ja kuolemaa, ja jälleensyntymää hallitseva moniolemuksinen Jumalatar, jonka monoliittisuudesta havaitsemme myöhäisiä kaikuja Maa-Äideissä: Terra Mater roomalaisilla, heettiläisten Maa-Äiti ja suomalaisten muinaisrunojen Maan Emonen.

Antiikin uskonnoissa Maa-Äiti istui majesteetillisena taustalla, ja ihmisten pyyntöihin ja toiveisiin olivat vastaamassa heikkouksissaankin inhimilliset ja helpommin lähestyttävät olympolaisen Pantheonin hahmot, mutta Maa, Gaia
, oli. Hänen varsinainen valta-aikansa Euroopassa sattuu megaliittikulttuuriin, myöhäisen kivikauden maanviljely-yhteisöihin.

Muinaiset eurooppalaiset pitivät jälleensyntymää yhtä itsestäänselvänä, kuin vuodenaikojen kiertoa. Vainajat saatettiin haudata sikiöasentoon, uutta syntymää odottamaan Maan syliin, tai suuriin keinotekoisiin kumpuihin, joiden uskottiin edustavan Maa-jumalattaren kehoa, ja kummun sisäisen kammion kohtua. Hautaus-rituaalin ikimuistoinen kaava, "Maasta sinä olet tullut ja Maahan sinun on jälleen palattava", ymmärrettiin ennen aivan kirjaimellisesti.

Viereinen megaliittikammion ja -käytävän pohjapiirros on Skoonesta, ja yhtäläisyys naisen anatomiaan on mitä ilmeisin.



Sardinian megaliittikummut imitoivat Maa-Äitiä varsin konkreettisesti, ja kumpuja jumalattariin yhdistävää perimätietoa on mm. Baskimaasta, Irlannista ja Orkneyltä.

Imemisestä syntynyt "mmm"-äänne yhdistyi maa-elementtiin Jumalattaren ja jälleensyntymä-opin kautta viimeistään vanha-eurooppalaisessa kulttuurissa 10 000 - 8 000 vuotta sitten. Kun piirretyistä symboleista siirryttiin kohti kirjainmerkkejä, aaltoviiva sai alkuunsa pystyviivan, joka kertoi että kyse on merkistä, ei ornamentista. M-kirjain oli saanut (lähes) nykyisen muotonsa.

Maa, äitiys, imeminen, vesi elämän edellytyksenä, -kaikki nämä asiat assosioitiin Jumalattareen neoliittisen Euroopan maanviljely-yhteisöissä, mutta miten vanhimmalla kivikaudella?

Paleoliittiset "Venukset", joista ohessa eräs nykyisessä Ranskassa säilynyt, on yritetty madaltaa hdelmällisyys (=seksi-) -symboleiksi. Niiden hahmo kuvaa kuitenkin hyvin selvästi raskautta, joten on luultavaa, että ne olivat naisten (ei miesten) taikaesineitä, joiden hallussapidon ehkä toivottiin auttavan perheenlisäyksessä ja helpottavan silloisissa oloissa vaarallista synnytys-tapahtumaa.

Kivikauden metsästys- ja keräily-elinkeinossa elävien yhteisöjen ravinnosta 70% oli naisten työn tulosta, Tämän ja naisten osuuden suvun jatkamisessa on täytynyt johtaa elämäntavan ja uskonnon nais-keskeisyyteen. Onkin luontevaa olettaa, että maanviljely-kivikauden todettu Jumalatar-kultti perustui tähän vanhempaan tai ikiaikaiseen asetelmaan.

Vanhimpana uskontona voidaan siis perustellusti pitää abstraktimman tai personoituneemman Jumalattaren kunnioittamista elämän, kuoleman ja jälleensyntymän, sekä luonnon ja viljelysten uusiutumisen ja kierron henkilöitymänä ja suojelijana. Seuraava kysymys onkin, miten tämä liittyy meihin suomalaisiin.



Nykyisen Suomen ja lähiympäristön ollessa vielä umpijäässä, n. 14 000 - 12 000 vuotta sitten, Keski-Euroopassa ja Ukrainassa asui se väestö, joka jään vihdoin sulaessa otti haltuunsa uudet maat aina Jäämerta myöten. Heiltä saimme geenimme, kielemme ja myös uskonnon. Näiltä eteläisiltä meikäläisiltä on jäänyt jäämistöksi lukuisia "Venus"-figuureja: Willendorfin, Dolni Vestonicen ja Mezinin keskenään eri tyyppiset, mutta samaa ideaa kuvaavat pienoispatsaat.









Vasemmanpuoleinen, Jomalan (=Jumala) kunnasta Ahvenanmaalta löydetty keramiikka-figuuri on harvoja suomalaisia jumalatar-esineitä. Sen muoto viittaa vahvasti hedelmällisyys-rituaaliin. Jomalan "Venuksen" lisäksi Suomesta Pohjanmaalta on kaivausraporttien mukaan löydetty keramiikka-pienoispatsas, jonka oletetaan esittäneen nais-hahmoa.

Ylempänä oikealla on Willendorfista Itävallasta löydetty "Venus". Dolni Vestonicesta Tsekistä on alempi figuuri, ja se on vanhin tunnettu keraaminen, eli poltetusta savesta valmistettu esine.



Mammutinmetsästäjien asumuspaikalta Ukrainan Mezinistä löytyneet lintu-jumalattariksi tulkitut mammutinluu-figuurit ovat mielenkiintoisia koristelunsa takia. Neoliittisessa Vinca-kulttuurissa Balkanilla koristeltiin lintu-jumalattaret samalla kulmikkaalla meander-kuviolla, kuin tuhansia vuosia aiemmin Ukrainassa.



Kun Ukrainan mammutti-kulttuuri on yksi niistä paikoista, joista käsin pohjoinen Eurooppa, varsinkin Suomi, asutettiin, po. yhtäläisyys yhdistää meidät kaakkoisen Euroopan maanviljelyskulttuureihin. Jos olemme saaneet sieltä vaikutteita, meidän panoksemme on ollut mukana eurooppalaisen kulttuurikehityksen alkuhetkilläkin, eikä yhteys ole koskaan katkennut.

Maa ja mamma -sanojen yhtäläisyys, vesi elämän elementtinä, M-kirjain ja aaltoviiva myös käärmeeksi ymmärrettynä, -nämä ovat vanhan Jumalatar-uskonnon piirteitä ja jäänteitä. Kun kannaksen-karjalaiset laukkukauppiaat retkeilivät 1800-luvun sisä-Suomessa, he tapasivat oudon ilmiön: Elättikäärmeet.

"Liikkuessaan Suomessa rätinkerääjinä (Lumput myytiin Pietariin) tutustuivat kannakselaiset elättikäärmeisiin, jotka asuivat joko tupien siltojen (=lattia) alla, läävissä tai lehmien tarhoissa. Emäntä tarjosi niille maitoa joka lypsyksestä. Talon ja varsinkin karjan menestyminen oli sidottu kotikäärmeen hyvinvointiin. Kerran vieras ymmärtämättömyyttään tappoi lattialla matelevan kyyn. Emäntä alkoi tämän huomattua

an voivotella: Ai-j-ai, nyt sie tapoit mei lääväst parraan lehmän." (Kansantapoja ja uskomuksia Karjalan Kannaksen itäosissa, Maija Ruuttu, Helsinki 1931) Sama aihe tunnetaan myös Virossa.

Hebrealaisten Raamatussa mainitaan käärme, joka vietteli ensimmäiset ihmiset syntiin paratiisissa. Ei ole sattumaa, että kristillinen taide kuvaa "Paratiisin Käärmeen" nais-hahmoisena. Hän onkin itse Käärme-Jumalatar, hebrealais-kaldealaisessa perinteessä myrskyn demoni Lilith, joka on myös juonnettavissa alkuperäiseen Jumalattareen.





Eurooppalaisen Vanhan Uskonnon ja myöhempien elämänkielteisempien kulttien ero näkyykin hyvin vanhojen myönteisten symbolien, kuten käärmeen, saatanallistamisessa ja asettamisessa mm. hävettäväksi tuomitun seksuaalisuuden metaforaksi.

Vasemmalla Knossoksen Käärmejumalatar (papitar?) ja oikealla katkelma Michelangelon Syntiinlankeemuksesta.

Käärmejumalattaren mainio hahmo oli siis tunnettu suomalaisten keskuudessa jo ennen sen kristillisen nurinpäinkäännetyn version rantautumista. Mitähän muuta Jumalatar-uskonnosta lainattua löytyy kristillisestä opista?




Anatoliassa, "Äitien maassa", on paitsi Catal Hüyük, myös Efesos, jonka Diana / Artemis jatkoi vanhojen jumalattarien perinnettä aina suvaitsemattomien kristittyjen aikaan asti, itse apostoli Paavalinkin opponeeratessa vanhaa pakanuutta.

Paavalin haudasta lienee kuulunut luiden kolinaa Efeson kirkolliskokouksen päättäessä hyväksyä Pyhän Marian kunnioittamisen jumaluutena, mitä tavallinen kristikansa lienee harrastanut kaiken aikaa. Katolinen kirkko antoi siis periksi seurakuntalaistensa kiintymykselle vanhoihin jumalattariin, sillä niitä oli kunnioitettu Euroopassa jo tuhansia ellei kymmeniä tuhansia vuosia. Vanha jatkumo ei katkennut.



Nykyaikaisessa, teknologian dominoimassa, ajattelussa puhutaan toisin käsittein. Maa-planeettaa ympäröi biosfääri, hiili- ja happiatomien peliä hyväksikäyttävälle elämälle sopiva vyöhyke. 1970-luvulla amerikkalainen kemisti James Lovelock oivalsi, että biosfäärin ilmiöitä, eläinten ja kasvien aineenvaihduntaa, ja ilmakehän muutoksia, voi tarkastella kokonaisuutena käyttäen työhypoteesina sen olettamista yhdeksi universaaliksi organismiksi, jonka aineenvaihduntaa siis tutkitaan. Tämä ajatusmalli sai pian Gaia-hypoteesin nimen, Kreikan helleenejä edeltäneen kansan jumalattaren mukaan.

Ajatusmalli sisältää senkin oivalluksen, että biosfääri voi kuolla kuten mikä tahansa eliö, jos sen aineenvaihdunta häiriytyy tai sen elimistöön joutuu liikaa vieraita vahingollisia kemikaaleja. Ei tarvinne korostaa, että ympäristön tilasta huolestuneet ottivat Gaia-hypoteesin innolla vastaan.

Ennenkuin tarkastelemme Gaia-ajatusmallia, palaamme erääseen vanhimmista uskonnollisista koristekuvioista, kaksoiskierteeseen. Kaksi viivaa tai nauhaa polveilee toisiaan kiertäen. Suomalaisille varsin tuttu rautakautisista esineistä. Tätä kuviota on käytetty elämän symbolina, ja siinä käytössä sen on tänäkin päivänä: DNA-molekyylin malli. Sattumaa tai ennakkoaavistusta, emme puutu siihen. Gaia-kokonaiskuvan mukainen globaali kokonaisorganismi-ajatus on sekin "aavistettu": Käsitys Maa-Jumalattaresta koko luonnon elämää ylläpitävänä, tuhoavana ja uudistavana voimana. Maailmassa ei liene kolkkaa, jossa tämä ajatus ei ole sisältynyt vanhimpiin uskontoihin.

Gaia-ajatusmalli sisältää sen minkä tiedämme tieteen kautta planeetan tilasta. Vanha uskonto on esittänyt tämän saman asian toisin sanoin: Luonto huolehtii meistä jos me huolehdimme siitä: Jumalatar = Luonnon elämää synnyttävä ja uudistava voima; Kaikki kuolee ja palaa takaisin elämän kiertoon; Luontoa on hyödynnettävä syömällä "korkoa", ei "pääomaa", ja sen tuottoa on lisättävä. Tämä ajattelutapa ei jätä tilaa lyhytnäköisyydelle ja itsekkyydelle.

Kristillis-jehovalainen ajattelu on täysin vastakkaista: Luonto ja eläimet on annettu ihmiselle, luomakunnan herralle. Käytä ja hallitse! Ihmisen ei tarvitse huolehtia jatkuvuudesta eikä uusiutumisesta, vaan kun entinen alue on kaluttu, Jhwe johdattaa uuteen luvattuun maahan, jonka saa rosvota. Tämä on heinäsirkkojen ja paimentolaisten ajattelua, ja jos tarkastellaan nykyistä teollista tuotantotapaa, se on noudattanut Jhwen neuvoa pilkulleen. Siksi maailma onkin haudan partaalla.

Alussa, paleoliittisen ajan alkuhämärässä, näemme tietoisuuteen heräävän ihmisen hahmottavan mielessään kuvaa elämää luovasta, tuhoavasta ja uudistavasta voimasta, jonka hän yhdisti naiseen uuden ihmiselämän maailmaansaattajana. Tämä asettamus on kestänyt ja säilynyt kaikkien uskonnollisten murrosten läpi, vaikkakin välillä syrjään työnnettynä ja torjuttuna, mutta ei unohdettuna. Tänään ihmiskunnan tulevaisuutta koskeva pohdiskelu on löytänyt samat jalansijat, joista lähdettiin liikkeelle kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Alku ja loppu.





Eurooppalainen "Vanha Uskonto":
Luonnon, eläinten, kasvillisuuden ja ihmisten elämää ylläpitävä, tuhoava ja uudistava voima personoitiin Jumalattareksi, mytologiset perustelut. Luonto elättää ihmisen, jos ihminen huolehtii siitä.

Jahwe-Uskonto:
Jumala on antanut ihmiselle (miehelle) eläimet, kasvit (ja naiset) vapaan nautinnan kohteeksi ilman vastuuta em. hyödykkeiden säilymisestä ja uudistumisesta.

Gaia-hypoteesi:
Biosfääri käsitettävä yhdeksi organismiksi, luonnontieteelliset perustelut. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Luonto elättää ihmisen, jos ihminen huolehtii siitä. Lyhytnäköisyys johtaa tuhoon.