Pakanallinen Katekismus

1. Älä pidä elämänkielteisiä jumalia.

Mitä se on:

Sinun ei pidä vihata elämää, pelätä kuolemaa, hävetä seksuaalisuutta ja väheksyä itseäsi niin että kehittelisit mielessäsi rankaisevia, kostonhimoisia ja suvaitsemattomia jumalia omien pelkojesi ja turhautumiesi kuviksi.

Ihmiskuntaa riivaavan kollektiivisen henkisen sairauden "taudinkuva" näkyy hyvin vallitsevissa elämänkielteisissä uskonnoissa. Tämä sairaus johtuu ihmiselle sopimattomasta elämäntavastamme. Elämänkielteiset uskonnot syntyvät itsehalveksunnasta ja luovat vain vihaa, vaikka lupaavat pelastusta itse keksimistään kauhuista. Vältä niitä.

2. Ihminen ei ole "luomakunnan Herra" vaan osa luontoa ja sen jatkuvuutta.

Mitä se on:

Ihminen on osa luontoa ja sidottu sen lainalaisuuksiin. Olemme osa ikuista uutta luovaa ja tuhoavaa prosessia, ja kuoltuamme meillä lainassa oleva kehomme palautuu luonto-äidin valinkauhaan. Elämämme jatkuu uusissa sukupolvissa, joissa olemme kuolemattomia.

Luontoa ei ole annettu ihmiselle kuluttaaksemme sitä itsekkäästi, ja saadaksemme joltakin henkiolennolta uuden tilalle, kun entinen on käytetty loppuun. Ihminen ei ole "luomakunnan herra", vaan osa päättymätöntä luomistapahtumaa, ja kohtalonyhteydessä muuhun elolliseen. Kaikki mitä teemme luonnolle, vaikuttaa omiin mahdollisuuksiimme elää. Kun siis huolehdimme luonnosta, huolehdimme itsestämme.

Vanhat uskonnot kokivat luonnon ja maan Jumalattaren ilmentymäksi, tai Jumalattaren näiden personoitumaksi. Syntymä, elämä, kuolema ja jälleensyntymä olivat ikuisen kierron toisiaan seuraavia vaiheita, jotka olivat kaikki välttämättömiä. Jos ei ole kuolemaa, ei voi olla elämää. Nykyisin näille asioille on toiset nimet.

3. Ihmisyksilö ei ole kokonainen yksilö ilman kuulumista yhteisöön, jonka mukana hän elää ja kokee hyvät ja huonot asiat.


Mitä se on:

Kuten ihmisen ja luonnon välillä ei ole rajaa, yksilön ja ihmisyhteisönkään välille ei voida piirtää viivaa, jossa yksilö loppuu ja "muut" alkaa. Kuulumme meille tuttujen ja meidän ympärillämme elävien ihmisten joukkoon, ja olemme osa sitä kuten he ovat osa meidän minuuttamme, osa sieluamme. Jos toimimme lyhytnäköisesti, muita ihmisiä haitaten tai väärinkäyttäen, kavennamme omaa ihmisyyttämme, ja syöksemme itsemme "varjoelämään", etsien tyydytystä korvikkeista, kun emme osaa etsiä rauhaa ja tasapainoa. Näin tuomitsemme itsemme todellisen elämän ulkopuolelle, ikuiseen Ashaveruksen vaellukseen bordellista ja supermarketista toiseen.

Ihmisyksilön rajat ovat laajemmat, kuin hänen fyysiset ulottuvuutensa. Ollakseen siis kokonainen ihminen, yksilön täytyy kuulua hänelle läheisten ihmisten yhteisöön, olla sen hyödyllinen ja lojaali jäsen. Jos otamme ilman että myös annamme jotakin kanssaihmisille, se kalvaa meidät sisältä päin loismaisiksi puoli-ihmisiksi, jotka eivät itsekään kunnioita itseään, vaan tuntevat oman turhuutensa. Muut ihmiset ovat osa meitä, kuten ruumiinjäsenet. Jos eristymme muista, sairastumme.

Ihmisyksilön kutsumus, ja ainoa tapa saada elämästään sitä palautetta, mitä hänen mielensä odottaa, on olla ihmisyhteisön vastuunalainen ja hyödyllinen jäsen. Ihmisyhteisön olemassaolon perusta on yksilöiden yhdessä tekemä työ, joka tuottaa sen mitä tarvitsemme. Harhautunut henkilö, joka pyrkii vain ottamaan antamatta omaa panostaan tilalle, tuottaa itselleen vahinkoa. Hän tuntee mielessään, ettei tee oikein, ja tukahduttaakseen tämän tunteen, hän kuolettaa oman moraalinsa ja väistämättä rappeutuu.

Ihmisen teot rakentavat hänen minuuttaan, sillä hän on sitä mitä hän tekee. Vastikkeeton ottaminen tekee ihmisestä loisen, jonka on jatkuvasti paettava omaa itseinhoaan hysteeriseen kuluttamiseen ja vallantavoitteluun. Symbioosissa ympäristönsa ja yhteisönsä kanssa elävä ihminen voi taas tuntea saavuttaneensa kaiken haluamansa riippumatta yhteiskunnallisesta asemastaan, koska hänellä on muut ihmiset.

4. Pakanuus on tietoista pyrkimistä ulos ihmiskuntaa vaivaavasta kollektiivisesta mielenhäiriöstä, jonka ilmauksia ja taudinkuvaa ovat "Jerusalemin uskonnot", nuo vihan ja elämänkielteisyyden triumfit.

Mitä se on:

Joskus esihistoriassa "ihmiskunta suistui henkisesti raiteiltaan", eli omaksui elämäntavan joka on sopimaton ihmisluonnollemme. Ihmisryhmien eriarvoisuus ja päättymättömät sodat ovat seurausta tästä onnettomuudesta, joka ylläpitää itse itseään, ja vääristää ihmisten tajuntaa elämänkielteisten uskontojen kautta. Useimmat meistä ovat kasvaneet näiden uskontojen leimaamassa ympäristössä, ja niiden vaikutuksesta onkin vapauduttava. Tämä vapautuminen on mahdollista vain, jos yksilö tekee sen kaikilla tajunnan tasoilla.

Pelkkä oikean tiedon omaksuminen ei riitä, vaan Jerusalemin uskonnoista vapautumiseen tarvitaan myös "toimintamuistin" uudelleen kouluttaminen. Siinä tarkoituksessa toimii osallistuminen julkipakanalliseen kulttiin ja sen rituaaleihin. Kun siis kunnioitat oman kansasi perinteellisiä jumaluuksia uhrimenoin, kerrot koko itsellesi, että olet jättänyt Jerusalemin uskonnot. Tämä toimii, vaikkei uskoisi mihinkään ns. yliluonnolliseen.

Pakanuus on tajunnan ja persoonallisuuden vapauttamista vääristyneistä normeista ja tottumuksista, jotka estävät meitä kasvamasta täyteen ihmisyyteen. Elämänkielteisten uskontojen sieluun ja minuuteen jättämän vammaisuuden tunnistaminen on ensimmäinen askel uuteen elämään.

5. Kokonainen ihminen on sopusoinnussa oman etnisen taustansa kanssa ja tuntee omat juurensa.

Mitä se on:

Ihminen, joka ei arvosta omaa kansallisuuttaan yrittää epätoivoisesti tekeytyä joksikin mitä ei ole. Tämä kuluttaa hänen henkisiä voimavarojaan, kun omat juurensa tuntevalle ihmiselle oma identiteetti on ylimääräinen energiareservi. Tekeytyjä loikkii kertakäyttöidentiteetistä toiseen, tehden itsensä naurettavaksi, kun omaan aitoon etnisyyteensä samaistuva tietää olevansa etsimisensä päätepisteessä, siellä mistä on lähtenytkin.

On tervettä ja luonnollista, että ihminen pyrkii hahmottamaan ja ymmärtämään itseään, suhdettaan kanssaihmisiinsä ja ympäröivää todellisuutta uskomusjärjestelmien kautta, jotka hän rakentaa niistä aineksista joita hän on saanut kasvuympäristöstään. Sinun ei siis pidä tuomita ketään siksi, että hänellä on toiset näkemykset kuin sinulla, mutta Sinun ei myöskään tule uskoa niitä inttäjiä, jotka pyrkivät vähättelemään Sinun perintöäsi.

Edellisten sukupolvien työ on luonut sen ympäristön jossa elämme, ja heidän perintönsä kertoo meille, keitä me olemme. Kun tiedät miten ja millaisin ponnistuksin edelliset sukupolvet sinun kansaasi ovat täällä eläneet, se antaa sinulle perustan pyrkiä itsekin parempaan.

Synteettinen "identiteetti" tekee ihmisestä juurettoman orvon, joka uskoo olevansa sitä, mitä tajunnantäyttöteollisuus on viimeksi hänelle syöttänyt.

Sellainen henkilö, joka ei tunne eikä arvosta omaa kansallista taustaansa, vihaa myös muita kansoja ja kulttuureja aivan kuten omaansakin, -tai matelee niiden edessä, mikä on perimmältään sama asia. Terve kansallinen itsetunto antaakin resurssit kohdata muut kulttuurit avoimesti, vihaamatta, pelkäämättä tai nöyristelemättä, itsensä vertaisina.

6. Vapautuminen tajuntaa ohjaavista elämänkielteisten uskontojen normeista on alku oman ajattelun ottamiseen yksilön omaan kontrolliin.

Mitä se on:

Vapaus ei ole vastuunpakoilua, eikä kukaan voi julistautua "vapaaksi" tietämättä mikä häntä sitoo. Yksilön on siis opittava tunnistamaan toiminnassaan ja ajattelussaan ne kohdat, jossa opetettu ja kritiikittä omaksuttu ohittaa hänen järkensä ja logiikkaansa. Tämä on pitkä tie, mutta se on käytävä läpi.

Pakana välttää tajuntansa sumentamista kemikaaleilla. Se on helppo tapa siirtää vastuunottaminen tästä hetkestä tulevaisuuteen, johonkin nykyistä vielä epäedullisempaan tilanteeseen. Oman ajattelun vaivasta vapauttavat ideologiat ja myös samaistuminen jonkin joukon mielipiteisiin tai mukautuminen sosiaaliseen paineeseen silloin kun itse tietää asioiden olevan toisin kuin esitetään, se on täysin verrattavissa humaltumiseen.

Ollakseen "vapaa", eli yksilö joka tietoisesti tekee valintansa ja tuntee ympäristönsä asettamat rajat toimien itsenäisesti niissä asioissa, jotka ovat hänen päätettävissään, ihmisen täytyy joka hetki pyrkiä tunnistamaan hänen tajuntaansa näkymättömästi ohjaavat kulttuuriimme piintyneet konventiot.

Eräs alue, jolla "sosiaalisen pakon" ja näennäisen vaihtoehdottomuuden voi tunnistaa ja siten vapautua siitä, on sukupuolten roolit ja keskinäiset suhteet. Pakana ei ole velvollinen noudattamaan hebrealais-kristillistä (=paavalilaista) normia sukupuolten eriarvoisuudesta, "naisen sieluttomuudesta", tai muita disharmoniaa aiheuttavia dogmeja.

Nämä normit on iskostettu vuosisatojen aikana eurooppalaistenkin mieleen, ja monen on vaikea tunnistaa niitä ei-itsestäänselviksi lainalaisuuksiksi. Silti ne ovat helpoin sektori, mistä aloittaa.

7. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita, eikä mikään totuus ole lopullinen.

Mitä se on:

Pakanana olet oman kansasi ja perinteesi kautta jäsen ihmiskunnan suuressa perheessä. Meillä on erilaisia tapoja ja uskomuksia, jotka ovat hyvinkin ristiriidassa keskenään, mutta et voi asettaa omaasi yli muiden. Absoluuttista totuutta ei ole, vaan se mitä ihminen voi saada totuudesta selville, on tarkimmillaankin vain likiarvo. Joku toinen lähestyy samaa saavuttamatonta pistettä toisesta suunnasta, ollen ehkä yhtä monen desimaalin päässä kuin Sinäkin, mutta silti hänen näkemyksensä on täysin erilainen.

Uskomus, että "tiede" tms. rationaalinen järki pystyvät selittämään kaiken ilman epäilyn häivää, on yhtälailla uskovaisuutta, kuin tonttuihin ja haltijoihin uskominen. "Tiedeuskovaisuus" supistaa ajattelun vaihtoehtoja ja kaventaa näköaloja yhtä rajoittavasti kuin dogmaattisin keski-ajan skolastiikka, ja toisaalta monet tieteen uudetkin löydöt on jo ammoin kerrottu toisin sanoin vanhoissa myyteissä. "On maailmassa paljon, mit ei sun järkioppis aavistakkaan."

Kuten suomalainen tai eurooppalainen pakanauskonto oli ja on vyyhti erilaisia traditioita ja ajallisia kerrostumia, totuus moraalisista ja elämänkatsomuksellista asioistakaan ei ole yksiselitteinen. Pakanan tulee siis yhtä säälimättömästi kuin hän piiskaa vahingollisia harhaluuloja ja vihaa aiheuttavia dogmeja, yhtä nyörästi myöntää olemassaolon oikeus ja arvokkuus omastaan poikkeaville perinteille. Sinun polkusi lähtee Sinun ympäristöstäsi ja sen jatkuvuudesta, ja joku toinen lähtee omalta pohjaltaan. Etsiminen ja paremman tavoittelu ovat silti yhteistä.