Noituus, -populaarikulttuuria, vai "Vanha Uskonto"?

"Noituudesta" on tullut yht´äkkiä suorastaan massiivisen julkisuuden kohde, ja vuodenvaihteessa 2001-2002 lapsille kohdistetun viihteen näkyvin aihepiiri. Kyse on tietty samanlaisesta "folkloresta" kuin CocaCola-Joulupukki ja "Villi Länsi", jotka eivät ole aitoja missään ympäristössä, mutta jotka kaikkien on pakko tietää ollakseen yleissivistyneitä ja aikaansa seuraavia. Koska viihteen ja mainonnan "noita"-hahmot muokkaavat tehokkaasti nyt kasvavien sukupolvien mielikuvat "noituudesta", tätä ilmiötä on tarkasteltava vakavasti, niin kevyestä hömpästä kun onkin kyse.



Kaikki joukkoviestinnässä toistuvasti esiintyvät hahmot omaavat vastineensa vastaanottavan yksilön mielessä, vaikka ne voivatkin olla 100 %:sesti sarjakuvapiirtäjien tms. mielikuvitusta, vailla mitään kosketusta vanhempaan kertomaperinteeseen. Massaviihde ei välttämättä tarvitse luomuksilleen mitään esikuvaa todellisuudesta tai mytologioista, kunhan mielikuvitushahmot vastaavat johonkin ihmismielen kaipuuseen tai traumaan.

Puberteetti-ikäinen nulikka lukee mielellään Teräsmiehestä, mikä on helppo ymmärtää kun tietää tämän tyytymättömyyden ruipeloon olemukseensa. Sarjan käsikirjoittajat ja piirtäjät ovatkin olleet tästä erittäin tietoisia. He ovatkin luoneet nynnyn toimittaja-hahmon, joka puhelinkopissa tms. vaihtaa kledjunsa hassuihin trikoisiin, ja ponnahtaa lentoon. 2000-luvulla, kun urheilu ei ole enää teinipoikien pääasiallinen konteksti sosiaalisen pääoman kokoamiseen, vaan paljon nörttimäisemmissä puuhasteluissa vaivannäön panos-tuotos -suhde on parempi, tarvitaan toisentyyppisiä supersankareita, kuten Harry Potter.

Vaikka Teräsmies jätti rillinsä puhelinkoppiin ennen lentoonlähtöä, toisin kuin Harry Potter, kyse on samasta lukijan tiedostamattomaan odotukseen vastaamisesta. Potterilla on myös omantyyppisiään edeltäjiä. Englantilaisten sisäoppilaitos-nuortenkirjojen näsäviisaat yläluokkaiset nirppanokat, joiden tapaan noitakoulukin on internaatti. Nuorisoviihteen ilmiönä potterismi ei siis ole aivan uutta, vaikka sporttisen ulkoilma-ihmisen korvautuminen nuoriso-idolina rillipäisellä kalvakalla tikkuniskalla on tietynlainen radikaali muutos, mutta ei siitä enempää tässä yhteydessä.

Jos edellisten sukupolvien lentävä supersankari kuvasti aikakautensa uskoa teknologian ylivoimaisuuteen ja siunauksellisuuteen, Potter kuten myös J.R.R.Tolkienin mielikuvitusmaailman megasuosio osoittavat omalla tavallaan tämän aikakauden nousevia perusvirtauksia: Jonkin hahmottoman, omaan tuntemattomaan mutta aavistettuun mytologiseen hukattuun perintöön liittyvän kaipuun ja rauhattomuuden, joka nousee jälkiteknisen elämäntavan onttouden ja pinnallisuuden tajuamisesta.

Yhtä kaikki, populaatikulttuuri on "löytänyt" noituuden, latistanut sen tapansa mukaan, ja myy sitä meille tänään yhdessä ja huomenna varmasti jo useassa paketissa. Tajunnantäyttöteollisuuden "anti-midaksen" -kosketus muuttaakin hengettömäksi kaiken, mihin pääsee käsiksi, oli se sitten maailmankirjallisuutta, aitoa kansanperinnettä, tai noituutta. Mitä tämä "noituus" sitten on, ja miksi se kiinnostaa meitä viihteen kuluttajina? Tähän vastaksemme, tarkastelemme menneisyyttä.

Yleiseurooppalainen pakanuus, "Vanha Uskonto":	Jumalatar-keskeinen 4000-2500eKr. asti, naiset papittaria, parantajia, kätilöjä.
Indoeurooppalaisen invaasion jälkeiset eurooppalaiset uskonnot:	Etnisesti fragmentoituneita, maskuliiniset taivaanjumalat (seppä-jumaluudet) keskeisiä, naisten kulttitoiminta eriytynyt (?), parantamista, jne.
Volgalainen ja permiläinen kansan uskonto:	Jumalatar vetäytyy 1400-luvulla, taivaanjumala keskeiseksi, uskonto jatkuu yhteisöllisenä 2000-luvulle jKr.
Kristillisen Euroopan kansanusko:	"Puolipakanuutta" Suomessakin 1600-luvulle, naisten parantaja-, kätilö- ja noitumis-toiminnot jatkuvat noitavainoihin asti, jonka jälkeen vain huolellisesti salattuja jäänteitä syrjäseuduilla, kuten Baskimaassa ja Skotlannissa.
"Hyörykoneiden ajan" lukeneiston romanttinen kiinnostus:	Etsitään kirjallisuudesta fragmentteja muinaiseurooppalaisesta uskonnollisuudesta, elvytetään druidismi, hurmaannutaan noidista, ja sorrutaan okkultismiin.
Joukkoviestinnän ajan kaupallinen kiinnostus:	Otetaan haalistuneimmat ja pinnallisimmat ilmiöt, joilla myydään rihkamaa; Osin teknokaupallisen systeemin vastatoimi henkistymiselle.
2000-luvun uuspakanuus:	Jälkiteollisen yhteiskunnan ihmisten henkistä etsintää; Kun itämaiset filosofiat, marxilaisuudet jne., jne., on kokeiltu ja ontoiksi havaittu, kokeillaan vihdoin omaa ja ihmiskunnan yhteistä menneisyyttä. Löytyykö pohjaa ihmiselle sopivalle ja ekologisesti kestävälle elämäntavalle?

Jos tutkimme Suomessa säilynyttä "noita"-perinnettä, löydämme vielä ennen toista maailmansotaa praktiikkaansa harjoittaneita noita-akkoja ja ukkoja, joiden luota ihmiset kävivät hakemassa tietoa milloin mistäkin asiasta. Nämä ammatti-ihmiset olivat joko itseoppineita, tai saaneet tietonsa joltakin edeltäjältään, toimittuaan vuosia apulaisina ja oppilaina. Tämä perinne, jonka viimeisiä edustajia he olivat, oli suoraa jatkoa ennen kristinuskoa harjoitetuille kulteille, liittyen vanhaan pakanalliseen uskontoon.

Euroopan asutus ja uskonto on loogista olettaa olleen melko samantyyppistä jääkausien aikana. Sen jälkeen on tullut uusia vaikutteita noin kolmena eri aaltona, jotka jättivät kukin omat innovaationsa mutta eivät katkaisseet jatkumoa. Kristinuskon tulokaan ei merkinnyt perinpohjaista muutosta, vaan Vanha Uskonto jatkui noituutena ja kansanparannustaitona kaikessa rauhassa vuosisatoja.

Vanhan Uskonnon sitkeintä ainesta oli naisten ylläpitämä parannustaito, johon liittyi syntyvyyden säännöstelyyn ja synnytyksiin liittyvää kansanlääketieteellistä tietämystä. Näiden asioiden ympärille eurooppalainen uskonnonharjoitus kehkeytyi kymmeniä tuhansia vuosia sitten, ja nämä samat toimet olivat sen viimeinen harjoitettu muoto kirkollisten noitavainojen alkaessa 1500-luvulla.

Eurooppalaiset uskonnot muuttuivat suuren Äiti-Jumalattaren dominoimista yhteisöllisistä kulteista miespuolisten Ukkosen tai Taivaan Jumalien johtamien olympolaisten Pantheonien suuntaan 4000 - 2500 eKr. välillä, mikä muutos ei kajonnut oleellisesti em. vanhaan naiselliseen kulttiin, joka jatkui vielä kristillisenäkin aikana vuosituhantiseen tapaansa maaseudulla, kirkkojen ja katedraalien hallitessa jo kaupunkien siluetteja.

Katolisuuden ja uskonpuhdistuksen välinen kiistely oli osaltaan laukaisemassa ennennäkemätöntä suvaitsemattomuuden ja paranoian hyökyaaltoa, ja kristillisten kirkkojen vanha kiista kansanuskonnon kanssa aiottiin ratkaista nyt lopullisesti. Suomeen noitavainot tulivat ruotsalaisten pappien ja piispojen mukana 1600-luvulla, ja keskittyivät rannikkoseuduille. Samaa tilaisuutta käytettiin myös suomalaisten vanhan kulttuurin hävittämiseen, sillä roviolle saattoi päätyä myös kalevalamittaisen runon lausumisesta.

Kirkon piirissä kehittyi kristillisen taikauskon mukainen näkemys, jossa "noituus" selitettiin yhteydenpidoksi kristittyjen kuvittelemaan paholaiseen l. Saatanaan. Laaja demonologinen kirjallisuus kehitti ja täydensi tätä saatanakeskeistä tulkintaa.

Demonologisen kirjallisuuden tuottamista aineksista myöhemmät okkultistit ovat järjestäneet oman satanistisen teologiansa (1.), joka käyttää myös käänteisiä kristillisiä elementtejä.

Niillä eurooppalaisilla alueilla, jotka vasta 1600 -1700 -luvuilla liitettiin jonkin kristillisen valtakunnan osiksi, volgansuomalaisten ja permiläisten mailla, Vanha Uskonto ei ollut joutunut kristillisen tukahduttamisen kohteeksi yhtä tehokkaasti kuin lännempänä, joten siellä jatkui alkuperäisen uskonnon harjoittaminen keskeytymättömänä traditiona aina meidään aikaamme asti (2.), ja edelleenkin. Muualla ne muistot, mitä rahvaalla oli alkuperäisestä uskonnostaan, olivat haalistuneet kansanomaiseksi taikuudeksi (3.), kuten edellä jo todettiin.

Kun teollisuus oli tuonut 1800-luvulta alkaen ostovoimaa myös työtätekevälle kansalle, ja lukutaito oli yleistynyt, populaari lehdisto ja kirjallisuus otti hoiviinsa myös kansanperinteenä säilyneet rippeet, kuten tanskalaiset Nisse-tontut, kansansatujen Pääsiäisnoidat, jne., jotka läpikäytyään kaupallisen metamorfoosin aloittivat uuden paikallisista folklore-konteksteista riippumattoman eksistenssinsä, joka jatkuu tänään Harri Pottereissa etc. (4,).


Samanaikaiseti kuin koulumestarit opettivat maalaisten ja työläisten kakaroita pois noitiin, peikkoihin, tonttuihin ja keijukaisiin liittyvästä kansanmuistista, sivistyneistö oli löytänyt jo kadonneena pidetyn noituuden eksotiikan ja esoterian lähteeksi. Romanttiset maalaukset kuvasivat noitia, jotka olivat aina viettelevän kauniita, harrastamassa salaperäisiä asioita. Rationalismi hallitsi valvetajuntaa, vannoen Newtonin mekaniikan nimiin, ja pahoitellen ettei "fysiikan alalla ole enää mitään keksittävää". Samojen sivistyneiden järki-ihmisten mieli kierteli kuitenkin spiritualismin spiraaleissa. "Kun sun aivosi pysähtyy, jäät yksin sydämesi kanssa..."

Eurooppalaisen sivistyneistön harrastus tuntematonta, mutta niin kiehtovaa Euroopan kristinuskoa edeltänyttä aikakautta kohtaan synnytti vipinää myös germaanisen ja kelttiläisen perinteen ympärille, ylläpiti noitapiirejä, joilla ei ehkä ollut muuta kontaktia muinaisaikaiseen tai oman ajan kansanomaiseen noituus-pakanuuteen, kuin hengen veljeys, mutta he raivasivat osaltaan tietä nykyajan järjestyneelle ja vilkaasti toimivalle feminiinis-keskeiselle Wicca-uskonnolle (5.)


1900-luvun lopulla läntistä (pohjoista) maailmaa ravisuttivat mm. uudelleenlöydetty ekologinen ajattelu ja kulttuurimme perusteita uudelleenarvioiva yhteiskuntakritiikki, mm. feministinen liike. Samanaikaisesti arkeologia ja mytologioiden tutkimus saavuttivat tuloksia, jotka valottivat myös Euroopan muinaisia uskontoja, ja toivat päivänvaloon kymmenien tuhansien vuosien takaisten asioiden yhteyden meidän aikaamme.

Uuden ajattelun etsijät huomasivatkin yhdistää modernien ihmisen käyttäytymistä ja tajuntaa tutkivien tieteiden jälki-freudilaisen ihmiskuvan, ekologisen kokonaisnäkemyksen, "Gaia-hypoteesin", ja sen mitä tiedettiin muinaisista uskonnoista (6.). Syntynyt kokonaiskuva olikin hyvin radikaali ja johdonmukainen, mikä oli toisille yllätys, toisille ei.

Oheisessa kuvassa tämän päivän praktiikkaa harjoittava noita ja Wicca-uskonnon tunnettu edustaja Starhawk tutkii yllä olevan Ranskasta löydetyn paleoliittisen jumalatar-amuletin kopiota. Ympyrä on sulkeutunut.