Emme varmaan liioittele, jos sanomme että
The Covenant of The Goddessin ensimmäisenä puheenjohtajanakin toiminut, ja
Spiral Dancen kirjoittaja
Starhawk on tärkein elossaoleva pakanallinen vaikuttaja. Olemme kääntäneet teille täti-Starhawkin vähän vanhemman kirjoituksen noituudesta, Jumalattaresta ja tulevaisuudesta. Allekirjoitamme täysin hänen näkemyksensä lähimpien vuosien kriittisyydestä ihmiskunnan selviämisen kannalta. Käänsimme sanan "Craft", jonka Starhawk ymmärtää noituuden (Witchcraft) käsitteen toiseksi puoliskoksi ("viisauden taito" = "The craft of the wise"), joko "Vanhaksi Tiedoksi" tai "Vanhaksi Taidoksi", yhteydestä riippuen.
"Näen seuraavat vuodet hyvin kriittisinä kulttuurimme muutokselle patriarkaalisesta kuoleman kultista elämän, luonnon ja naisellisen perustan rakastamiseen."
Starhawk
"I see the next few years as being crucial in the transformation of our culture away from the patriarchal death cults and toward the love of life, of nature, of the female principle."
Starhawk
"Karkeamuotoiset kivet on vasta äskettäin nostettu. Niiden kehän sisällä vanha nainen kohottaa kiviveitsen kohti kirkasta täysikuuta. Hän huutaa, hänen yhteisönsä väen vastatessa kaikuna, heidän aloittaessaan tanssin. He kiertävät villisti tulen ympäri, tuntien voiman nousevan heihin, kunnes he saavuttavat hurmioituneen vimman. Papitar huudahtaa uudelleen, ja kaikki heittäytyvät maahan nääntyneinä mutta rentoutuneina ja hyvän rauhallisen tunteen vallassa. Kuppi olutta kaadetaan tuleen, ja liekit leimahtavat korkealle. "Siunattu olkoon kaiken elämän äiti", papitar sanoo, "olkoon hän antelias lapsilleen". Synnytys on vaarallinen tapahtuma, mutta kätilö on auttanut monia naisia vaikeuksien yli. Hän on silti huolissaan. Hänellä on yrtit kohdun avaamiseen ja veren seisauttamiseen, yrtit jotka antavat levon, ja toiset joilla unohdetaan kipu, mutta nyt hänen korinsa on tyhjä. Tänä vuonna hän ei ole voinut kerätä niitä oikeaan kuun ja auringon aikaan. Uusi pappi ja hänen vakoojansa ovat kaikkialla, kun hänen pitäisi kaivella juuria kuun valossa, ja se olisi varma todiste noituudesta, ei yksin häntä vaan myös hänen tyttäriään, sisariaan ja hänen tyttäriensä tyttäriä vastaan. Kun hän kaataa viimeiset tipat keitoksestaan synnytystuskissa olevalle naiselle, hän huokaa. "Siunattu Tana, äitien äiti", hän kuiskaa, "milloin vanhat tavat palaavat?"
Lapsi on shokkitilassa. Hänen muistonsa viimeiseltä kolmelta päivältä ovat sekoittuneet savuun ja meluun, katkeraan hajuun ja käheään huutoon. Papin ote on pihtimäisen tiukka tämän kiskoessa häntä katsomaan julmaa näytelmää keskusaukiolla. Tytön silmät ovat auki, mutta hänen mielensä on kaukana poissa, ja se mitä hän näkee ei ole se näkymä, joka aukenee hänen edessään: Hänen äitinsä, lava ja liekit. Hän juoksee avoimella niityllä heidän mökkinsä takana, tuntien ainoastaan puhtaan tuulen, nähden ainoastaan kirkkaan taivaan. Pappi katsoo alas hänen kalpeita kasvojaan. "Paholaisen sikiö", hän sylkäisee maahan. "Jos olisi tehty minun tavallani, sinut olisi poltettu myös!"
On täyden kuun yö. Yhdeksän naista seisoo ympyränä, mäellä kaupungin ulkopuolella. Laskeva aurinko punaa läntisen taivaan, idässä kuu valmistautuu ottamaan paikkansa taivaalla. Alhaalla sähkövalot tuikkivat kuin pudonneet tähdet. Nuori nainen nostaa veitsen ja huutaa, muiden vastatessa ja aloittaessa tanssin. He pyörivät yhä kiivaammin padan ympärillä, joka on täynnä höyryäviä kasviksia, tuntien voiman nousevat heihin kunnes he saavuttavat haltioituneen mielentilan. Papitar huutaa uudelleen, ja kaikki heittäytyvät maahan, nääntyneinä mutta täynnä musertavaa tunnetta rauhasta. Nainen kaataa viiniä maahan, täyttää maljan uudelleen, ja kohtottaa sen ylös. "Hail, Tana, äitien äiti!" hän huutaa. "Herää pitkästä unestasi, ja palaa lastesi luokse!" Varhaisimmista ajoista alkaen naiset ovat olleet noitia, viisaita, papittaria, jakajia, kätilöitä, runoilijoita, parantajia, ja laulajia, jotka ovat laulaneet voimasta.
Kaikkien sivilisaatioiden alusta löytyy Suuren Jumalattaren palvonta, ja naiseuden kunnioittaminen. Äiti-Jumalatar on kaiverrettu paleoliittisten luolien seiniin, maalattu varhaisimpien kaupunkien alttareihin Anatolian ylätasangolla. Hänen kunniakseen pystytettiin suuria kivikehiä Brittein saarilla, ja Häntä varten rakennettiin suuria käytävähautoja Irlannissa. Hänen kunniakseen pyhät tanssijat loikkivat yli härkien Kreetalla ja Hänelle sävellettiin hymnejä Välimeren pyhillä saarilla. Hänen mysteerinsa oli Eleusiin salainen riitti, ja Hänen initiaatteihinsa kuuluivat Kreikan parhaat mielet. Hänen papittarensa tutkivat parantavia yrttejä ja oppivat ihmismielen ja -ruumiin salaisuuksia helpottaakseen synnyttämisen kipuja, parantaakseen vammoja, hoitaakseen sairauksia, ja tutkiakseen unien ja tiedostamattoman alueita. Heidän tietämyksensä luonnosta teki mahdolliseksi kesyttää lampaat ja karjan, jalostaa vehnä ja vilja ruohoista, tehdä keramiikkaa mudasta ja metallia kivestä, ja seurata kuun, tähtien ja auringon liikkeitä.
Noituus (Witchcraft), "viisauden taito" (The craft of the wise), on viimeinen jäännös naisten voiman ja vallan ajoista. Vainon pimeiden aikakausien läpi Euroopan covenit säilyttivät sen, mitä on jäljellä mytologiasta, rituaaleista, muinaisen matricentrisen (äitikeskeisen) ajan tietämyksestä. Suuria Jumalatar-uskonnon keskuksia olivat Anatolia, Malta, Iberia, Britannia ja Sumeria, jotka nyt ovat vain mykkiä kiviä ja taidetta, jota voimme vain vaivoin ymmärtää. Eleusiin mysteereistä meillä on kirjallisia mainintoja, ja Saphon runot ovat säilyneet vain osittain. suuret kokoelmat ja arkistot muinaisesta tietämyksestä joutuivat yksi toisensä jälkeen poltetuiksi patriarkaalisten voimien toimesta. Aleksandrian kirjasto poltettiin, ja Kaarle Suuren keräämä frankkien tarusto poltettiin hänen pakanuutta vastustavan "hurskaan" poikansa Ludvigin määräyksestä. Taito säilyi kuitenkin huolimatta kaikesta tukahduttamisesta, elävänä Jumalatar-keskeisenä traditiona, jolla on juurensa ajassa ennen patriarkaalisuuden voittoa.
Noituuden vanha uskonto, ajalta ennen kristinuskoa, oli maahan liittyvää, luontoon orientoituvaa Jumalattaren kunnioittamista elämän lähteenä. Yhtälailla kunnioitettiin Sarvekasta Jumalaa, metsästyksen ja eläinkunnan jumaluutta, joka voitiin käsittää sekä Hänen pojakseen että rakastajakseen. Maa, ilma, vesi, tuli, tulvavedet, meret, lähteet, eläimet, puut, vilja, planeetat, aurinko, ja ennenkaikkea kuu, nähtiin jumaluuden ilmentymänä. Suuria juhlia vietettiin vuodenaikojen mukaisesti: Talvi- ja kesäpäivän seisauksina, kevät- ja syyspäivän tasauksina, touko-, elo-, loka- ja helmikuun ensimmäisinä. Kaikkialla maaseudulla keräännyttiin kokkotulien ympärille, juhlittiin, tanssittiin, laulettiin ja järjestettiin rituaaleja joilla taattiin yltäkylläisyys koko vuodeksi.
Kun kristinusko alkoi ensimmäisen kerran levitä, maalaisväki piti kiinni vanhoista tavoistaan, ja molemmat uskot elivät suhteellisen rauhallista rinnakkaiseloa. Monet ihmiset seurasivatkin molempia uskontoja, ja 12. ja 13. vuosisadoilla maalaispapit saivat usein moitteita siitä kirkon johdolta, että he olivat "osallistuneet pakanallisiin menoihin johtaen tansseja nahkoihin pukeutuneina". Kolmanneltatoista ja neljänneltätoista vuosisadalta alkaen kirkko alkoi kampanjoida noitia ja myös juutalaisia sekä "kerettiläisiä" vastaan. Paavi Innocentius VII tehosti bullallaan 1484 taistelua "noituutta" vastaan määräämällä käyttöön kidutukset ja kuolemanrangaistukset.
Kirkko antoi tappaa jopa 9 miljoonaa ihmistä, joista ehkä 80% naisia. Enemmistö uhreista oli tuskin minkään covenin jäseniä tai noituuden harjoiottajia. He olivat vanhoja leskiä, joiden omaisuutta joku kadehti, lapsia joilla oli "noidan verta", kätilöjä joiden kilpailusta virallinen lääketiede ei pitänyt, vapaa-ajattelijoita jotka olivat esittäneet vääriä kysymyksiä. Kirkko pelotteli ihmisiä sekä massiivisella propagandalla, että noitaoikeudenkäynneillä. Noitien väitettiin myyneen sielunsa paholaiselle, tappavan lapsia rituaaleissaan, ja harjoittavan rivoja menoja. Monilla paikkakunnilla noidat olivat kunnioittaneet Sarvekasta Jumalaa eläinten, elinvoiman ja metsästyksen haltijana. Kirkko käänsi tämän hahmon pahan edustajaksi, kristilliseksi paholaiseksi. Noidat suhtautuivat avoimesti ja syyllisyydentunnotta seksuaalisuuteen, mutta heidän riittinsä olivat "rivoja" vain sellaisen mielestä, joka näki ihmisruumiin itsessään saastaisena ja pahana.
Noitien ja kerettiläisten leimaaminen "pahoiksi" jatkui vuosisatoja, eikä kirkon valheellisia väitteitä kukaan uskaltanut kyseenalaistaa. Siksi yhä tänäkin päivänä sana "noita" assosioituu useimmiten "pahaan". Kahdeksannellatoista vuosisadalla tultiin "järjen aikakauteen", ja usko kaikkeen yliluonnolliseen alkoi haalistumaan. Tämä koski myös myyttiä noidista. Tieto uskonnon ominaisuudessa oli kadonnut. Kaikki mitä oli jäljellä, oli tarinat luudanvarsista, maagisista rohdoista ja henkien kutsumisesta. Muistot todellisesta taidosta olivat haihtuneet, paitsi salaisissa suljetuissa ryhmissä. Niiden mukana katosi muisto naisten perinnöstä ja historiasta, muisto muinaisesta roolistamme johtajina, opettajina, parantajina, näkijöinä.
Käsitys Suuresta Hengestä, joka näyttäytyi luonnossa, elämässä ja naisessa, oli myös kadonnut. Äiti-Jumala oli jättänyt maailman Isä-jumalan vähemmän hellään huolenpitoon. Jumalatar on kuitenkin jälleen nousemassa levostaan, ja nainen heräämässä uuteen tietoisuuteen itsestään ja muinaisesta voimastaan. Feministinen liike alkoi poliittisena ja taloudellisena edunvalvontana, mutta se on löytämässä henkisen ulottuvuutensa. Tässä tapahtumassa moni nainen on löytämässä uudelleen Vanhaa Uskontoa, oppimassa mitä "noita" todella tarkoittaa, jotain kadonneesta kultuuristamme. Tämänpäivän noituus on kirjava kooste erilaisista traditioista, rituaaleista ja teologioista. Erilaisten muotojen takaa löydämme kuitenkin yksinkertaisen yhteisen perustan. Uskonnon ulkoiset muodot, sanat joita sanotaan, merkit joita tehdään, nimet joita käytetään, ovat vähemmän tärkeitä kuin sisäinen muoto, jota ei voi kuvailla säännöin eikä pykälin: Sitä voi lähestyä aavistuksen ja elämyksen kautta.
Vanha Taitomme on maauskonto, yksinkertainen kiinnittyminen maahan, elämään, luontoon. Ei ole kahtalaisuutta "hengen" ja "lihan" välillä., ei kuilua jumaluuden ja maailman välillä. Jumalatar ilmaisee itsensä maailmassa, Hän antaa elämän, Hän on luonto, Hän on liha. Yhteys ei ole maailman ulkopuolella, taivaallisissa sfääreissä tai aistien ulottumattomissa. Henkinen yhteys löytyy elämästä, luonnosta, intohimosta, aistillisuudesta, kokonaisena ihmisenä olemisesta, omana itsenään olemisesta. Jumalattaren suuri symboli on kuu. Sen vaihtelut heijastavat naisen ruumissa tapahtuvia asioita. Uutena kuuna tai sirppinä hän on neito, ei koskematon mutta kuuluu itselleen eikä kenellekään miehelle. Hän on villi lapsi, metsän neito, metsästäjätär, vapaa ja kesyttämätön Artemis, Kore, Aradia, Nimue. Hänen värinsä on valkoinen.
Täytenä kuuna hän on aikuinen nainen, seksuaalinen olento, äiti ja huolehtija, elämän antaja, hdelmällisyys, vilja, kasvu, potenssi, iloinen Tana, Demeter, Diana, Ceres, Mari. Hänen värinsä on veren punainen ja kasvillisuuden vihreä. Laskevana tai uutena kuuna hän on vanha nainen, menneisyys, vaihdevuodet, ämmä tai vanha akka joka on kypsynyt viisauteen, salaisuuksien valtiatar, profeetta, ennaltanäkeminen, inspiraatio, voimakas Hekate, Cerridwen, Kati, Anna. Hänen värinsä on yön musta.
Jumalatar on myös Maa-Äiti, joka sietää kaikkia kasvavia asioita. Hän on ruumis, luut ja solut. Hän on ilma ja tuuli joka liikkuu puissa ja aalloilla. Hän on tuli sydämessä, räiskyvä nuotio ja kiehuva tulivuori, muutoksen ja muuttumisen voima. Ja hän on vesi ja meri, elämän alkuperäinen lähde. Joet, tulvat, järvet ja lähteet, veri joka virtaa suonissamme. Hän on tamma, lehmä, kissa, pöllö, kurki, kukka, puu, omena, siemen, leijona, emakko, kivi, nainen. (Kaikkia näitä on käytetty eurooppalaisissa esi-kristillisissa kulteissa jumalattaren symbolina. käänt.huom.)
Hänet löytää meitä ympäröivästä maailmasta, vuodenaikojen rytmistä, ihmisen tajunnasta, ruumiista, henkisyydestä ja tunteista toisiamme kohtaan. Sinä olet Jumalatar. Minä olen Jumalatar. Kaikki mikä elää, ja mikä on -se elää, kaikki mikä palvelee elämää, on Jumalatar. Koska noidat ovat samaistuneet maahan ja elämään, me arvostamme sellaisia henkisiä ominaisuuksia jotka ovat tärkeitä naiselle, joka niin pitkään on ollut ehdollistettuna olemaan passiivinen, alistuva ja heikko.
Vanha tieto on itsenäisyyden, henkilökohtaisen vahvuuden arvostamista. Ei pikkumaisen itsekkyyden, vaan syvän oman kykenevyyden tunteen, joka tekee meistä jokaisesta yksilöllisiä ja ainutkertaisia Jumalattaren lapsia. Vanhalla tiedolla ei ole ajattelua tukahduttavaa dogmia, eikä oppirakennelmaa johon olisi uskottava. Milloin auktoriteettia esiintyy coveneissa, se on aina kyketty jokaisen jäsenen mahdollisuuteen koska tahansa siirtyä muualle. Kun arvostamme itseämme, näemme kaikkien muidenkin yksilöllisyyden arvokkaana. Nautinto ja tunne, joka antaa syvyyden ja värin, ja tarkoituksen, ihmiselämälle, on myös arvokasta. Noidat pyrkivät säilyttämään kosketuksen tunteeseen jopa silloin kun se on tuskallista, koska täyden ilon, nautinnon ja ekstaasin kokeminen on mahdollista vain elämää kokonaisuudessaan -iloineen ja körsimyksineen- elävälle henkilölle. Kielteiset tunteet, viha ja kiukku, ovat arvokkaita nekin, koska ne ovat merkkejä siitä että joitain asioita on huonolla tolalla, ja niille täytyy tehdä jotakin.
Noidat haluavat käsitellä vihaa mieluimmin toimimalla ja tekemällä muutoksia, kuin irroittautumalla omasta tunteesta jollekin "korkeammalle" tietoisuuden tasolle tai ns. astraalimaailmaan. Ennenkaikkea Vanha Tieto arvostaa rakkautta. Jumalattaren ainoa laki on "rakasta kaikkea olevaa". Rakkaudella emme silti tarkoita hippien kepeää "flower-poweria" tai varhaiskristittyjen muodotonta ja abstraktia "agape"-rakkautta. Rakkaus on meille intohimoista, sensuaalista, henkilökohtaista rakkautta, eroottista heittäytymistä rakkauteen, äidin ja lapsen välistä tunnetta, ainutkertaisen ihmis-olennon rakkautta toiseen olentoon, kaikkine henkilökohtaisine ominaisuuksineen.
Rakkaus ei ole jotain mitä voi säteillä ulos yksinäisessä mietiskelyssä. Se on läsnä kanssakäymisessä ja vuorovaikutuksessa ihmisten välillä. usein sanotaan: "Et voi olla noita yksinäsi." Olla noita on olla rakastaja, Jumalattarelle ja muille ihmisille. "Coven" (noitapiiri tai -ryhmä) on silti Vanhan Tiedon luonnollinen olinpaikka. Covenit kokoontuvat tavallisesti täydenkuun aikaan, ja vuotuisina juhlapäivinä, joskin jotkut kokoontuvat myös uudenkuun aikaan, ja jotkut jopa viikoittain.
Coven on pieni ryhmä, enitään kolmetoista jäsentä, kuten vuodessa on kolmetoista täyttäkuuta. Ryhmän pieni koko on tärkeää. Pienessä ryhmässä yhteys, yhdistyminen rakkauden ja luottamuksen liittoon, voi toimia. Covenista muodostuu energian lähde sen jäsenille. Kun ryhmät pidetään pieninä, jokaisen on helpompi säilyttää yksilöllisyytensä ja identiteettinsä.
Covenissa jokaisen jäsenen yksilöllisyys on tärkeää. Jokaisen persoonallisuus antaa oman värinsä kokonaisuuteen, ja auttaa kehittämään ryhmän identiteettiä, ja jokaisen mukanaolijan energia on elintärkeää ryhmän toimivuudelle.
Covenit toimivat omavaraisesti ja hallitsevat itseään, eikä kenelläkään ulkopuolisella ole arvovaltaa puuttua sen toimintoihin. Joillakin coveneilla on ehkä enemmän yhteyksiä traditiota samaan tapaan tulkitseviin toisiin ryhmiin, mutta minkäänlaista hiearkiaa ei ole tapana muodostaa. Kokeneemmat voivat toki neuvoa ja ohjata oman coveninsa piirissä.
Covenit ovat keskenään hyvin erilaisia. On coveneita, joissa perinteelliset noidat noudattavat vuosisatoja muuttumattomina käytettyjä riittejä, jotka onnperitty edellisiltä sukupolvilta, mutta toisissa luodaan uutta käytäntöä, eikä koskaan toisteta asioita täsmälleen samalla tavalla. On olemassa tiiviimpiä tai vähemmän tiiviitä ryhmiä, pariskuntia jotka harjoittavat noituutta yhdessä, ryhmiä jotka sulkevat miehet kokonaan ulkopuolelleen, lesbolaisten feministien muodostamia ryhmiä, ja ryhmiä jotka vain haluavat tutkia naisellista spirituaalisuutta. Gay-miesten coveneitakin on olemassa, mutta useimmissa ryhmissä seksuaaliseen suuntautumiseen ei kiinnitetä huomiota. Joissakin coveneissa papitar käyttää itseoikeutetusti päätäntävaltaa, mutta useimmissa toimitaan demokraattisesti, ellei anarkistisestikin, mutta kokeneimmille toki lankeaa enemmän vastuuta ja sen kautta vaikutusvaltaa.
Käynnön roolit rituaalien suorittamisessa pyritään yleensä kierrättämään osaavien ryhmän jäsenten kesken. Rituaalit voivat olla myös kovinkin erilaisia. Ne voivat käsittää huutoa ja raivoisaa tanssimista, tai hiljaista mietiskelyä, tai molempia. Ne voivat sisältää kärsivällisesti harjoitellun draaman, tai spontaanin tunnin kestävän runoelman. Paras rituaali voisi olla yhdistelmä intensiivistä ekstaasia ja henkistä yhteyttä, ja hetkittäistä hassuttelua. Vanha Tieto on tosissaan olematta vakava tai juhlallinen.
Oli rituaali muodollinen tai spontaani, se ottaa paikkansa "maailmojen välissä", arkipäivämme ja Jumalattarelle kuuluvan alueen välissä. Kehä voi olla rakennettu tai luotu mihin tahansa fyysiseen paikkaan, kukkulan huipulle tai kerrostalohuoneiston olohuoneeseen. Se voi olla rajattu kivillä, piirretty liidulla, tai maalattu, tai vedetty näkymättömänä seremoniallisen sauvan tai miekan kärjellä. Se voi olla vihitty suitsutuksella, suolalla, vedellä, tai asianmukaisella kutsulla kaikkiin neljään ilmansuuntaan, tai muodostettu toisiaan kädestä pitävistä osallistujista.
Kehän muodostaminen aloittaa rituaalin ja siirtymisen laajennettuun tietoisuuden tilaan. Voiman nousu rituaalissa kohdistuu kehään, niin että se nousee korkeammalle sensijaan että hajoaisi. Jumalatarta, ja joissakin traditioissa Sarvellista Jumalaa, voidaan kutsua heti kun kehä on valmis. Kutsuminen voi tapahtua sovittuna hetkenä, tai -kuten meidän covenissamme- spontaanisti, silloin kun se tuntuu sopivammalta. Usein me kutsumme Jumalatarta laulamalla yhdessä, tai toistamalla säettä "Äiti-Kuu, anna valosi koko maalle ja taivaalle, me kutsumme Sinua".
Kun me laulamme, me löydämme rytmit, nuotit, melodiat ja sanat aivan kuin ne tulisivat itsestään esiin yhteensopivana ja kauniina kuviona. Laulu, tanssi, oikea hengitys ja keskitetty tahto auttavat voimaa nousemaan. Tämä on tärkeä osa rituaalia. Niiden, joilla on harjaantuneempi tajunta, tulee johtaa ja hahmottaa noitien psyykkisen energian muodostamisen muotoa ja sisältöä. Kehässä muodostuva energia voidaan ajatella kartiona, jonka kärki karkaa Jumalattaren luokse, josta covenin uudelleen energisoiva voima tavoittaa osallistujat, antaen heille voimaa tehdä niitä asioita joita he tekevät, kuten parantamista. Sen jälkeen voima palaa tyynelle, rauhoittuneelle tasolle. Hiljainen meditaatio, transsi tai keskittyminen kuluu tähän osaan rituaalia.
Energian voi myös jakaa osallisille jossain konkreettisessa muodossa, viininä, kakkuina, hedelminä, tai jonkin muun totutun nautittavan muodossa. Jumalatar on kutsuttu yhteisesti, ja juomauhri kaadetaan Hänelle ensimmäisenä. Tämän jälkeen voidaan rentoutua sosiaalisesti, vaihtaa kuulumisia. Jumalatarta kiitetään lopuksi, hyvästellään, ja ympyrä hajoaa. Osalliset palautuvat normaaliin aikaan ja paikkaan, toivottavat toisilleen hyvää jälleennäkemistä, ja hajaantuvat.
Tämä rituaalin muoto pohjautuu tuhansien vuosien kokemukseen, ja ihmisen tarpeiden ja ihmismielen mahdollisuuksien ymmärtämiseen. Tämä ymmärrys, joka on osa naisten kadonnutta perintöä, ja on korvaamattoman arvokas, ei ainoastaan rituaalien järjestämiselle ja henkisen kasvun tavoittelemiseen, vaan myös yhteiskunnalliseen muutokseen pyrkiville, koska ihmisen tarpeet ja ihmisen energiat toimivat samoin kaikissa yhteyksissä. Noidat ymmärtävät, että energia, oli se psyykkistä, emotionaalista tai fyysistä, virtaa aina sykleittäin. Se nousee ja laskee, eikä se voi syklinsä lopussa seisahtua epämääräiseksi ajaksi yhtä vähän kuin sinä voit juosta loputtomiin pysähtymättä. Energian intensiiviset tasot täytyy vapauttaa, tuoda alas ja maadoittaa; Muuten ne toimivat hajoittavasti, tai jopa kääntyvät tuhoisiksi. Rituaalien järjestämisessä tämä tarkoittaa sitä, että jos yrität pitää kiihkoa yllä tuntikausia, huomaat energioiden lopulta kadotessa olevasi ärtynyt ja rasittunut, sensijaan että tuntisit saanesi jotakin.
Sama pätee poliittisiin liikkeisiin: Ryhmät, jotka yrittävät ylläpitää jatkuvaa kiukkua -aina korkealla energiatasolla- kuluttavat höyrynsä loppuun aivan tarkkaan. Jos sensijaan toimitaan voiman ehdoilla, se sallii sinun levätä ja kerätä energiaa toimiaksesi seuraavan aallonhuipun myötä. Energian vapauttaminen ei merkitse ajan tuhlaamista, sillä todellinen toimintahetki, todellinen mahdollisuus, toteutuu toistuvien iskujen sarjana, ei yhtenä jatkuvana rynnistyksenä.
Vanhan Tiedon rituaalit myös tuovat elämään draamallisuuden ja mielikuvituksellisuuden elementin. Ne antavat meidän elää myytit ja kokea symboliset arkkityypit. Aikuisina voimme niiden kautta kokea uudelleen lapsuuden ilon ja leikkimielen. Magiikka, Dion Fortunen määritelmän mukaan, on "kyky muuttaa tietoisuutta tahtonsa mukaisesti". Se ei ole oikeastaan kovin kaukana lapsen helppoudesta siirtyä luovan mielikuvituksensa siiville. Sallimalla itsellemme löytää luova lapsi itsestämme, löydämme rikkaan inspiraatioiden lähteen. Vanha Tieto auttaa meitä myös avaamaan intuitiivisuutemme ja löytämään omat psyykkiset ominaisuutemme.
Joskin noituus on yleensä liittynyt magiikkaan ja yliaistillisten voimien käyttämiseen, kaikki covenit eivät pidä psyykkistä harjaantumista kovin keskeisenä. Jumalattaren kunnioitus on useinkin keskeisintä toiminnassa. Yhtäkaikki, jokainen rituaali liittyy jollakin tasolla psyykkiseen valveutuneisuuteen. Tavallisesti tie Vanhaan Tietoon kulkee initiaation kautta. Liitytään olemassaolevaan coveniin. Tässä onkin tiettyjä ongelmia, sillä coveneiden koko on rajoitettu, ja niiden jäsenistön tasapainoisuudesta pidetään huolta. Siksi on joskus hankalaa löytää sellainen coven, joka voi ottaa uuden jäsenen vastaan. San Franciscossa, Los Angelesissa ja New Yorkissa tätä ongelmaa ratkaistaan sillä, että covenit ylläpitävät avoimia perehdyttämisryhmiä, joihin saa yhteyden julkaisujen kautta. Muualla voi olla vaikeaa jopa paikallisen toimivan covenin löytäminen.
Toisaalta mikään ei estä initioimattomia henkilöitä muodostamasta omia coveneitaan ja piirejään, ja kokoontumasta rituaaleja varten. Naiset, esimerkiksi, ovat yhä enemmän liittyneet yhteen tutustumaan Jumalatar-orientoituneeseen henkisyyteen, ja kehittääkseen rituaaleja ja symboleja, jotka ovat mielekkäitä nykyajassa. Oman piirin aloittaminen edellyttää luovuttaa, mielikuvitusta, mutta se on hyvin jännittävä kokemus. Voit jättää pois muodolliset psyykkiset harjoitukset, mutta ehkä löydät jotain sellaista, mitä kukaan ei voi sinulle opettaa.
Paljon siitä mitä on kirjoitettu Vanhasta Tiedosta on tavalla tai toisella yksipuolista, joten ota se mikä on sinulle tarpeellista, ja jätä muu. Näen seuraavat vuodet hyvin kriittisinä kulttuurimme muutokselle patriarkaalisesta kuoleman kultista elämän, luonnon ja naisellisen perustan rakastamiseen. Vanha Tieto ("The Craft") on vain yksi tie monista naisille avoimista, ja monet meistä haluavat julistaa uusien polkujen löytämistä, kuin olisimme kartoittamassa tuntematonta mannerta sisältämme. Perintö, kulttuuri, muinaisten papitarten tietämys, parantajat, laulajat, ja näkijät ovat menneet, mutta näen heidän henkensä säilyneenä, valmiina kukoistamaan uudessa ajassa tuhansina kukintoina. Äiti-Jumalattaren pitkä lepo on päättymässä. Herätköön Hän jokaisen meidän sydämessä. Tapasimme hyvin, erotkaamme hyvin, ja
Blessed be".
To Starhawk's Home Page
"Noituus" ei siis ole taikauskoa tai vitsikästä luutaleikkiä -välineet lelukaupasta Harry Potter -osastolta- vaan Euroopan alkuperäisen uskonnon kaikuja, -ja elvytystä, ja tällä alkuperäisellä uskonnolla on vielä tärkeää annettavaa meille, jotka olemme väärinkäyttäneet asumaamme planeettaa, melkein tuhoten sen ja myös itsemme.
