Temppeliritarit liitetään myös ei-kristilliseen esoteriaan. Heidän väitetään palvoneen "päätä" tai Baphometia? Se kuva, mikä meillä on tänään herra Babhometista, on paljolta 1800-luvulla eläneen ranskalaisen luopio-papin Eliphas Levin aikaansaannosta ja kynän jälkeä. Yhtä kaikki, Baphomet linkittää temppeliherrat, satanistit ja vapaamuurarit sekavaan vyyhteen, jossa tosiasiat ja vihamieliset väitteet muodostavat omaa elämäänsä elävän kompleksin, josta Pirukaan ei ota selvää, ellei sitten Baphomet??
Baphomet, "Mendesin Vuohi", oli hahmo jota temppeliritarit palvoivat Mustissa Messuissaan, vai palvoivatko? Onko kaikki Ranskan vararikkoisen kuninkaan, Filip IV kauniin, salaisen eminenssin ja eräänlaisen "Berijan", Guillaume Nogaretin levittämää parjausta, vai oliko katolisen kristikunnan loistavimmalla munkkiritaristolla synkkä salaisuus temppelilinnoituksensa kivimuurien kätköissä, kun köyhyyteen, uhrautumiseen ja taisteluun omistautuneet ja Kristukseen sitoutuneet aikansa parhaat miehet kokoontuivat vihkiytymättömiltä suljettuihin rituaaleihinsa. Komissaari Nogaretin ja inkvisition suunnitelmiin ei kuulunut totuuden kiristäminen esiin kidutettavilta temppeliritareilta, vaan heidän pakottaminen allekirjoittamaan ennalta laaditut "tunnustukset", jotka vastasivat sitä kuvaa, jonka Nogaretin levittämät huhut ja disinformaatio olivat jo antaneet ranskalaisille. Tämä käytäntö esiintyi myös 1900-luvun poliittisissa oikeudenkäynneissä mm. Moskovassa.
Temppeliritarikunnan vastaisen oikeudenkäynnin aineisto ei siis anna vastausta kysymykseemme, mitä tapahtui temppelitornissa järjestetyissä salamenoissa.
Kuninkaan ja hänen puoluelaistensa esittämät syytökset ovat itseasiassa monissa krettiläis-vainossa ja noita-oikeudenkäynneissä esiintyvää kulkutarinaa: Ristin polkeminen, uskonnolliselle kuvalle sylkeminen, kehon sukupuolisimpien alueiden suutelu ja kerettiläisyys ylipäänsä.
Koska nämä väittämät kuuluivat kirkollisten piirien viholliskuvan tavanomaisiin rakennusosiin, niiden esiintyminen ei yllätä, eikä vakuuta. Ainutkertaista, ja siksi uskottavampaa, on väite alttarilla kunnioitetusta esineestä, "päästä" jota kutsuttiin nimellä Baphomet. Baphometin eli Behemotin ympärille syntyikin sitten melkoinen sirkus, ja suurelta osin saamme kiittää tämän herran näkyvyydestä ranskalaista okkultistia, Eliphas Léviä, 1810-1875.
Eliphas Levi kirjoittaa Baphometista:
Eliphas Lévi ei ollut syntyessään Eliphas Lévi, vaan Alphonse Louis Constant. Isänsä oli proosallisesti suutari, kuten Vissarion Dzukasvilikin. Poika luki papiksi, kuten tämä toinenklin suutarinpoika, ja menestyi, mutta joutui näkemystensä takia ristiriitaan kirkon kanssa. Näin hän ainakin kertoi itse.
Kun suutarin poika valitsi itse elämänsä suunnan, hän hebrealaisti nimensä Eliphas Léviksi.
Kuivan katolisuuden sijasta hänen mielenkiintonsa kohdistui okkultismiin ja senmukaiseen henkimaailmaan, joten hän ei päässyt virassaan vanhenemaan. Lévi kirjoitti useita opuksia ko. aihepiiristä, ja hänen tuotannostaan tuli tunnetuimmaksi temppeliritareita ja heidän okkultismiaan käsittelevä teos. Kirkon hylkäämä oli löytänyt kirkon hylkäämät.
Lévi toi alan kirjallisuuteen sen visuaalisen käsityksen Baphometista, minkä tunnemme mm. Tarot-korteista. Kirjailija Michael Howard osaa kertoa, että Lévi löysi esikuvan hahmolleen Saint Bris le Vineuxista, temppeliritareiden tukikohtana toimineesta rakennuksesta. Lévin löytämä kuva esitti Gargoylea. Kertokoon Howard mitä tietää:
"Gargoyle esiintyy parrakkaan sarvellisen hahmon muodossa, jolla on riippuvat naisen rinnat, siivet ja sorkat. Se istuu jalat ristissä, kuten kelttiläinen sarvellinen jumala Cernunnos tai Sarvekas (The Horned One), joita oli Galliassa (Ranskassa) ennen roomalaista miehitysvaltaa."("The Occult Conspiraty", Michael Howard)
Oli Baphomet sitten kelttiläinen tai vielä vanhempi (kuten me oletamme), sen hahmoon sisältyy sekä naisellinen että miehinen elementti: Rinnat ja fallos. Käsien asento tulkitaan niin, että toinen osoittaa taivaalle, loistavaan kuunsirppiin, ja toinen alas, pimeään kuun sirppiin. Ele ymmärretään joko kuun kiertoa korostavaksi, tai hyvän ja pahan ykseyteen viittaavaksi.
Käsivarsien tekstit, "Solve" ja "Coagula", liittynevät alkemiaan. Eliphas selittää itse tarkemmin:
"Vuohi kantaa otsallaan pentagrammia, valon symbolia. Hänen kaksi kättään muodostavat hermeettisyyden symbolin: Toinen osoittaa ylös Chesedin kirkkaaseen kuuhun, toinen alas Geburahin mustaan kuuhun. Tämä merkki ilmaisee oikeudenmukaisen laupeuden täydellistä harmoniaa. Hänen toinen kätensä on feminiininen, toinen maskuliininen, kuten Khunrathin androgyynillä, minkä olemme samaistaneet vuoheemme, koska hän on yksi ja sama symboli.
Älyn liekki hänen sarviensa välissä on universaalisen tasapainon maaginen valo, materian yläpuolelle jalostuneen sielun hahmo, joka materiaan sidottuna loistaa sen yläpuolella. Ruma pedon pää edustaa synnintekijän kauhua hänen kantaessaan rangaistustaan, koska sielu on epätäydellisesti yhteydessä olemukseensa ja voi vain kärsiä aineellistuessaan.
Genitaalien paikalla seisova tanko symboloi ikuista elämää, satenkaari ilmakehää, höyhenet katoavaisuutta. Kaksi rintaa edustavat ihmisyyttä ja tämän sfinksin androgyynit kädet okkultista tiedettä."
Kiitämme Léviä ja www.templarhistory.com:ia näistä rohkaisevista sanoista, mutta haluaisimme silti vielä kuulla vanhojen kelttien näkemyksen.
Lévin innovaatio oli yhdistää käännettyyn pentagrammiin vuohen pää, jolloin syntyi uusi symboli. Hän sen ensimmäisenä keksi, jätti ideansa perinnöksi myöhemmille okkultisti-polville, -ja kyllä nämä ovat sitä käyttäneetkin!
Lévi voi myös ottaa ansion itselleen, missä hän tällä hetkellä onkin, hyvinvarustetuista kirjakaupoista saatavien Tarot-korttien "Saatana"-hahmosta, joka Léviin rekonstruoima Baphomet sellaisenaan.
Anton Szandor Le Vay kirjoittaa Baphometista:
"Baphometin symboli oli temppeliritareiden käytössä, edustaen Saatanaa. Aikojen kuluessa tästä symbolista on käytetty useita eri nimityksiä. Niiden joukossa ovat "Mendesin Vuohi", "Tuhannen nuoren vuohi", "Musta Vuohi", "Juudas Vuohi", ja ehkä asianmukaisin: "Sijaiskärsijä"(Scapegoat, syntipukki).
"Baphomet edustaa pimeyden voimia liittyneenä vuohen viriliteettiin. Pemtagrammin "aidossa" muodossa esitetään ylistävästi ihmisen hahmo tähden viidessä sakarassa: Kolme kärkeä ylös ja kaksi alas. Tällä symbolisoidaan ihmisen spirituaalista luontoa. Satanismissa käytetään myös pentagrammia, mutta koska satanismi edustaa ihmisen lihallisia vaistoja, tai spirituaalin luonnon vastakohtaa, pentagrammi on käännetty, niin että sen kuvio samaistuu vuohen päähän:
Sarvet, edustaen kahtalaisuutta, osoittavat uhmakkaasti ylöspäin, ja muut kolme kärkeä alaspäin, kieltäen kolminaisuuden. Hebrealaiset merkit ulommalla kehällä ovat peräisin Kabbalasta, vetisten syvyyksien käärmeen, Saatanaksi tunnistetun Leviathanin loitsusta. Nämä merkit vastaavat käännetyn tähden viittä kärkeä."
Anton Szandor LaVey, The Satanic Bible, p. 136, Avon Books, New York 1969.
Le Vayn "Baphomet" edustaa jo 100%:sen kirjallista esoteriaa, jossa vanhaa tietoa on vain sideaineena, ja joka heijastaa ensisijaisesti oman aikakautensa moraalisen tyhjiön tarvetta täyttyä millä tahansa, mikä jaksaa kiinnostaa edes jonkin aikaa. A.Sz. Le Vay kokosi "The Church of Satanin" sirkustirehtöörin otteella -ja tunnustettakoon ammattitaidolla- vastaukseksi kalifornialaisen joutilaan ihmisluokan salaoppien kaipuulle.
Absolutisoidessaan "lihallisuuden" ja hedonismin Le Vay antaa oppilailleen alibin luopua henkisen kehittymisen ponnisteluista ja kanssaihmisten huomioonottamisesta, ja samalla sulkee oven sekä kristillisen esoterian että menneisyyden Vanhan Uskonnon ymmärtämiseltä. Emme siis ylläty siitä, että hänen oppinsa vulgaariversiot kelpaavat häiriytyneiden teinien itsetuhon puitteiksi.
Vapaamuurarit ja Baphomet?
Keskiajan kristillisten veljeskuntien perillisen asemaa on oltu antamassa Vapaamuurareille, joka on länsimaissa laajalle levinnyt salajärjestö. Heihin on kohdistunut paljon epäluuloja, koska jäsenten oletetaan virassaan tms. suosivan järjestöveljiä. Suomessa oli vielä jokunen vuosikymmen sitten kielto upseereille ja tuomareille kuulua vapaamuurareihin, ja äskettäin Norjassa kalastusministeri joutui eroamaan vapaamuurareiden jäsenyydestä julkisen paheksunnan takia.
Vaikka vapaamuurareiden huono maine johtuu taloudellisista ja poliittisistä syistä, kritiikkiin on varsinkin aiemmin tarttunut myös uskonnollista epäluuloa.
Samaistuessaan -tai antaessaan yleisön samaistaa itsensä- kristillisiin veljestöihin, mm. temppeliritareihin, vapaamuurarit ovat saaneet niskaansa myös näihin kohdistettuja syytteitä. Toisaalta, mistä me tiedämme? Alphons Léviin (re?)konstruoima "Babhomet" adoptoitiin Anton Szandor La Veyn "Saatanan Kirkkoon", miksei siis porvarillisen salajärjestön menoihinkin?
Syytteen esitti kirjailija Leo Taxil v.1889. Taxilia nimitettiin "vapaa-ajattelijaksi", millä sanalla oli siihen aikaan huono kaiku. Hänet tunnettiin katolista kirkkoa arvostelevista kirjoituksistaan, ja hänen väitettiin elättäneen itsensä kirjoittamalla aikakausilehtiin eroottisia jatkokertomuksia.
Hänen katolisuudenvastainen toimintansa herätti ilmeisesti kiinnostusta vapaamuurareissa, ja Taxil olikin järjestön jäsen jonkin aikaa. Hänellä lienee ollut yhteyksiä looshien tyytymättömiin jäseniin, ja jotkut väittävät että liittymisen alkuperäinen tarkoituskin oli vihamielinen, toisten mielestä hänet erotettiin muista syistä.
Taxilin anti-masonisesta aineistosta entiten siteerataan seuraavaa katkelmaa, jonka oletetaan olevan ote salaisesta puheesta muurariveljille:
"Se mitä meidän tulee kertoa suurelle yleisölle, on että me kunnioitamme (worship) Jumalaa, mutta se on Jumala jota palvellaan ilman taikausoa.
Sinulle, Mahtava Suuri Tarkastajien Kenraali (Sovereign Grand Inspectors General), me sanomme tämän, ja voit kertoa sen edelleen Veljille 32., 31., ja 30:nnellä asteella, että vapaamuurariuden uskonnon (The Masonic Religion) tulee olla, kaikille meille korkeimmille asteille initioiduille, Lucifeerisen Opin (the Luciferian Docktrine) puhtaudesta huolehtiminen.
Jos Lucifer ei ole Jumala, voisivatko Adonai, jonka teot todistavat hänen julmuudestaan, vihastaan ihmistä kohtaan ja tieteen hylkimisestä, ja hänen pappinsa panetella Luciferia?
Kyllä, Lucifer on Jumala, ja Adonai on valitettavasti myös Jumala. Iänkaikkinen laki on, ettei täällä ole valoa ilman varjoa, ei kauneutta ilman rumuutta, ei mustaa ilman valkoista. Absoluuttinen voi esiintyä vain kahtena jumaluutena: Pimeys on tarpeellista sen hahmolle, kuten jarrut veturille.
Siispä oppi satanismista on vääräoppisuutta, ja puhdas filosofinen uskonto on usko Luciferiin, yhdenvertaisena Adonain kanssa, mutta Lucifer valon ja hyvän jumalana taistelee ihmisyyden puolesta Adonaita vastaan, pimeyden ja pahan jumaluutta vastaan."
(Instructions to the 23 Supreme Councils of the World, July 14, 1889. Recorded by A.C. De La Rive in La Femme et l'Enfant dans la Franc-Maconnerie Universelle s.588)
Näin puhui Leo Taxilin mukaan Albert Pike (1809-1891), "Grand Commander of the Ancient and Accepted Scottish Rite" ja 33°:een muurari. Taxilin julkaiseman asiakirjan aitoudesta kiistellään yhä, ja 17.4.v.1897 hän joutumatta vastaväittäjiensä ahdistamaksi kaikkien kuulijoiden yllätykseksi kiisti kaikki siihenastiset väitteensä vapaamuurareista.
Albert Pike oli profiloinut itsensä vapaamuurariuden henkisenä lipunkantajana kirjoittamalla yhä järjestön piirissä luetun kirjan "Morals and Dogma", jossa hän esittää omia näkemyksiään tunnettujen filosofien ja uskonnollisten vaikuttajien lausumista.
Koska Taxilin paljastusten aitoudesta ei voida sanoa juuta eikä jaata, tätä ja hänen muita vapaamuurareita kompromenttoivia tietojaan tulee arvioida muilla menetelmillä.
Taxil julkaisi vuosina 1885 ja 1886 kirjan "Les Mysteries Franc Maconnerie", jossa hän kuvasi saatananpalvontaan ja seksuaaliseen väkivaltaan suuntautunutta vapaamuurari-looshia, josta hän käytti peitenimeä "Palladium". Minkään looshin ei tiedetä esiintyneen sillä nimellä. Yleisö otti Taxilin kuvailemat kauhut vastaan suurella mielenkiinnolla, ja hänen kirjojaan luettiin kaikkialla Ranskassa.
Se, että Taxilin esittämään visioon uskottiin, johtunee siitä, että Ranskassa on pitkät perinteet yläluokan harjoittamassa ihmisyyden halveksunnassa ja välinpitämättömyydessä tavallisen rahvaan elämää ja oikeuksia kohtaan. Erään Ranskan kuninkaan raportoidaan mm. antaneen halkaista erään tavallisen talonpojan, jotta kuningas voisi lämmitellä tämän sisälmyksissä metsästysretkellä kylmettyneitä jalkojaan.
1800-luvun Ranskan lukeva yleisö oli jo sivistynyttä, ja aatelisvallan hävittämisestä oli vasta parisen sukupolvea. Riittävän monet siis tiesivät, että Leo Taxilin ei tarvinnut käyttää mielikuvitustaan kirjoittaessaan yläluokan brutaaleista huvituksista.
Abbe Clarin de la Riven kirjoittama "La Femme et L'Enfant dans la Franc-Maconnerie Universal" (1884) oli toinen anti-masoninen hitti niinä vuosina. Kirjan vaikuttavassa kansikuvassa klassinen léviläinen Baphomet viettelee iljettävästi nuorta naista. Kirja toistaa myös Taxilin jo esittämän dokumentin(?) Piken puheesta vapaamuurariveljille.
Olemme nyt seuranneet "Baphometin" jälkiä kelttiläisten uskonnossa Cernunnoksena esiintyneistä Vanhan Uskonnon mies-jumaluuden kaiuista ja väärinymmärretyistä(?) temppeliritareiden initiaatioriiteistä Alphons Léviin, jonka koostamis- ja editointityön (lievästi ilmaisten) jälkeensä jättämä hahmo adoptoitiin Alister Crowleyn ja Anton Szandor Le Vayn toimesta nykyaikaiseen okkultismiin ja satanismiin, ja Leo Taxilin kautta anti-masoniseen kirjallisuuteen. Kysymyksen alaiseksi jää vielä yksi asia:
Ottiko vapaamuurarius Léviin luomuksen omiin salamenoihinsa?? Leo Taxil oli tästä vakuuttunut, ja tapa jolla hän "kiisti" myöhemmin puheensa eräällä tavalla vahvistaa ne.
Vapaamuurarit ja kristityt:
Vapaamuurariuden ja saatananpalvonnan oletettu yhteys on inspiroinut myös kristillistä sananlevitystä. Suomessakin hyvin tunnettujen pienten sarjakuva-vihkosten toimittaja Jack T. Chick on muistanut rappareitakin vuonna 1991 ilmestyneellä tarinalla, jossa keskiluokkainen amerikkalaisperhe joutuu kohtaamaan perimmäiset kysymykset. Perheen poika on yrittänyt itsemurhaa, ja vanhemmat eivät ymmärrä, minkä virheen he ovat tehneet. Heidän kristitty ystävänsä kuuntelee perheen huolia:
Äiti: "Me annoimme hänelle parasta mitä pystyimme... niin paljon rakkautta."
Isä: "me olemme hyviä ihmisiä, Ed. Minä olen kirkon diakoni ja hyvä looshin jäsen."
Ed: "Alex, ei kai SINÄ kuulu rappareihin?"
Isä: "Et sitten tiennyt, Ed? Minä olen Shriner."
Ed: "Ei minulla ollut aavistustakaan siitä, että te olette mukana noituudessa."
Sitten Ed selvittää perheelle, että heidän kodissaan olevissa vapaamuurariuteen liittyvissä esineissä on Saatanan tunnuksia.
Ed: "Idän-tähti -symboli on ylösalaisin käännetty tähti, eikö niin?"
Äiti: "Entäs sitten?"
Ed: "Sepä onkin saatananpalvojien symboli."
Äiti: "Otahan rauhallisesti, Ed. Se ei voi olla totta!"
Kuva osoittaa käännetyssä pentagrammissa piileskelevän "Mendesin vuohen", ja perhe vakuuttuu Edin varoituksista. Onnellisessa lopussa perhe on pelastunut: He polttavat vapaamuurari-rekvisiittansa ja rukoilevat.
Ed: "Eroa vapaamuurareista, polta ne esineet ja nöyrry Jumalan edessä.."
Isä: "Me menenne kotiin nyt heti! Ja antakoon Jumala meille anteeksi, että olemme päästäneet noituuden omaan kotiimme."
Ja niin edelleen... Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Muistutamme varmuuden vuoksi, ettei edelläoleva vastaa täysin meidän näkemystämme. Kiitämme Jack T.Chickiä ja www.templarhistory.com:ia lainaamastamme materiaalista.
Vapaamuurarit ja temppeliritarit:
Temppeliritari-järjestö lakkasi olemasta 1300-luvulla, kun Ranskan vararikkoisen kuninkaan Filip IV:n tahdoton palvelija, paavi Clemens V, määräsi ritariston lopetettavaksi. Eräät sen osastot Ranskan ulkopuolella tosin lienevät jatkaneet olemassaoloaan muilla nimillä, mutta ritariston aseman ja maaomaisuuden perineet Johanniitat eli Maltan ritarit lienevät rekrytoineet useimmat kodittomiksi jääneet soturimunkit.
Kuningas Filipin yritykset päästä käsiksi temppeliritareiden omaisuuksiin ja kassaan alkoivat oikeastaan jo suunnitelmasta yhdistää kristikunnan kaksi mahtavinta järjestöä, Temppeliritarit ja Johanniitat, kristityn "soturikuninkaan" alaisuuteen Palestiinan uudelleen valtaamiseksi. Aloite lienee ollut rehellinen, mutta ahne Filip IV riensi heti ilmoittautumaan täksi kristikunnan yhteiseksi sotaherraksi. Hankehan kariutui.
Yhdistämis-ajatusta vastustettiin sekä Johanniittojen että Temppeliherrojen keskuudessa. Suurmestari Jacques-Bernard de Molay ilmoitti kantanaan, että ritaristot täydentävät toisiaan olemalla erilaisia, ja näin hyöty on suurin. Filipin ja hänen komissaariensa, nöyrän paavin suostumuksella, suorittama temppeliritareiden oikeusmurha jätti sitten koko pesän johanniitoille.
Menetettyään Rhodoksen muslimeille, Johanniitta-ritaristo otti uudeksi tukikohdakseen Maltan, josta vasta Napoleon heidät karkoitti v.1789. Siihen loppui ristiretki-ajan sotilaallisten munkkikuntien rooli kristikunnan sotavoimana.
Maltan ritareina tunnetut johanniitat ovat yhä järjestönä olemassa, mutta he eivät toimi enää munkkiveljestönä. Järjestö on Vatikaanin tunnustama, ja sillä on yhä paavin aikoinaan määrittelemät periaatteet. Nykyisiin Maltan Ritareihin, joita ei pidä sekoittaa epäaitoon samannimiseen kerhoon, kuuluu yhteiskunnallisia vaikuttajia, kuten jo ristiretkiajalla: William Casey ( C.I.A:n johtajana 1990-luvulla), Lee Iacocca (Chrysler Corporationin johtaja), Alexander Haig (U.S. Secretary of State 1990-luvulla), ja William A. Schreyer (Merrill Lynchin puheenjohtaja).
Maltan ritareiden, "Sovereign and Military Order of Malta", päämaja on sijainnut Roomassa vuodesta 1834. Sieltä käsin he ovat sittemmin vastustaneet kristikunnan vihollisia ja Pahan Valtakuntaa.
Vapaamuurarius muotoutui alunperin 1700-luvun porvariston salaseuroissa, joissa yhteiskunnallisesta vallasta poissuljettu, mutta taloudellisesti ja sivistyksellisesti vahva porvaristo toteutti itseään. Euroopan aatelisvallan romahtamisen lähtölaukaukseksi muodostuneessa Ranskan vallankumouksessa vapaamuurareilla oli tietty ansio. Kirkolliset ritarikunnat olivat silloin ehdottomasti heidän vastustamiensa asioiden joukossa.
Monien kirjoittajien mielellään esittämään näkemykseen, että temppeliherrojen perintö kuuluu tänään Vapaamuurareille, voidaan vastata yksiselitteisen kielteisesti. Ainoa yhdistävä seikka näyttää olevan temppeliveljiä vastaan esitettyjen epämääräisten syytteiden "periytyminen" vapaamuurareille.
Olemme toisaalla selvittäneet "Baphomet" -hahmon myöhäisen formuloitumisen, ja virallinen vapaamuurari-kanta on, että Baphomet liittyy masonismiin vain Leo Taxilin ja muiden vastustajien väitteissä. Mitään yhteistä tai "yhteistä" ei siis ole.
Voidaan siis todeta, että keskiajan Temppeliritareiden perinteitä jatkaa heidän vanha kilpailijansa, nykyinen Maltan ritarikunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti