Julkaistu aiemmin: Studier i svensk språkhistoria 4 (utg. Patrik Åström), 1997,
Institutionen för nordiska språk, Stockholms universitet, 106 91 Stockholm..
Suuremman murteiden ja kielimuotojen erilaisuuden puuttuminen Skandinaviassa ja Pohjois-Saksassa puhutussa germaanisessa kielessä varhaisimpien säilyneiden kirjallisten näytteiden ajalta, noin 200-500 jKr., osoittaa hyvin vahvasti että germaanisia kieliä on puhuttu niin laajalla alueella vain lyhyen ajan. Myöhäisellä pronssikaudella, noin 700 eKr., tapahtui kulttuurin muuttumista, jolloin aikaisemmin puhutut kielet ovat voineet korvautua germaanisella kielellä.
Viimeisimmät tutkimukset jotka liittyvät suoraan ja epäsuorasti varhaisiin eroavaisuuksiin germaanisessa kielessä:
1. Indoeurooppalaisten kielten historiasta: Renref, Mallory, etc..
2. Suomalaiset ja venäläiset tutkijat suomalais-ugrilaisten kielten esihistoriasta: Sammallahti 1995.
3. Eurooppalaisen väestön geneettinen ja maantieteellinen historia: Cavalli-Sforza 1994.
Milton Nuñezin ja Pavel Dolukhanovin laatimien mallien mukaan proto-uralilaisen kielen puhujat asuttivat aluetta joka ulottui periglasiaalista vyöhykettä pitkin Reiniltä itään ja myös Skandinaviaan. (Kartta 1.) Valloituksen tai suuremman demografisen tuottoisuuden seurauksena kieli ja mahdollisesti väestö korvautui proto-germaanisen kielen puhujilla. (Kartta 2.)
Itämeren alueen kielten yhteisenä piirteenä on nähty (K.Wiik 1995) substraatti tai jälkiä kontaktista suomalais-ugrilaiseen kieleen. Tuoreimmat dna-tutkimukset osoittavat, että saamelaiset poikkeavat jyrkästi muista Skandinavian tai Suomen populaatioista. (Cavalli-Sforza 1994, Sajantila 1995) Suuren geneettisen välimatkan ja kielten läheisen yhteyden yhtäaikaisuus suomalaisten ja saamelaisten välillä tukee perinteellistä käsitystä kielen vaihtumisesta. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että saamelaiset esiintyivät myöhäisinä metsästäjä/keräilijöinä.
Arkeologisilla, geneettisillä ja linqvistisillä perusteilla voidaan myöhäisen pronssikauden kieltä Skandinaviassa pitää suomalaisena tai balttilaisena, tai sitten molemmat kielet olivat edustettuina. Niin tai näin, voimme kuitenkin päätellä, että monimutkainen ja monipuolinen kielellinen tilanne on vallinnut subglasiaalisessa Euroopassa jääkauden jälkeen. Tämä onkin luonnollista Etelä-Euroopan oltua asutettu kymmeniä tuhansia vuosia, ja Skandinaviankin jo 7-8 vuosituhatta ennen pronssikautta.
Paremmin tunnettu kielellinen tilanne varhaisissa kulttuureissa, kuten eteläisessä Euroopassa ja Anatoliassa ensimmäisinä vuosituhansina eKr. näyttää kirjavan kuvion IE-kieliä ja ei-indoeurooppalaisia kieliä, joista useimpia puhuttiin rajoitetuilla alueilla. Samankaltainen tilanne lienee ollut vastaavissa oloissa eri puolilla maailmaa, -Skandinaviassakin. Eräät arkeologiset todisteet (Larsson 1986, Nordström 1992, Wigren 1987) ovat hyvin sen suuntaisia, että Ruotsin pronssikaudella on vallinnut samankaltainen kielien kirjavuus.
Kommentit voi osoittaa kirjoittajalle: elert@algonet.se
Claes-Christian Elert: The Language of southern Scandinavia in the Bronze Age: Fenno-Ugric, Baltic, Germanic, or ...
The Human Population Genetics Lab headed by Professor L.L. Cavalli-Sforza,
Kartta 1:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti