Lyhenteiden selitykset:
VKS Varhaiskantasuomi
MKS Myöhäiskantasuomi
Baltti Balttilaisen kielen vaikute
Germaani Germaanisen kantakielen vaikute
Sknd Muinais-skandinaavi , pohjoisgermaaninen kieli
Go Gootti, itägermaanien kieli
Est Viron kieli
L.germ. Länsigermaaninen kieli (Keski-Euroopasta)
L.s. Lounais-Suomen murre
Häme Hämeen murre
Karj. Karjalan murre
Mr. Muinaisruotsi
Sl. Slaavilainen kieli
Lappi Saamelaiskielet
Kantalappi Saamelaiskielten kantakieli
X X-tekijä, Pohjanmaan murteissa havaittavissaoleva tunnistamaton vaikute.
Pohjois-Euroopassa, Veikselin suun ja Pojoisen Jäämeren välisellä alueella, puhuttu varhaiskantasuomen kieli jakautui indoeurooppalaisten balttilaiskielten vaikutuksesta kantalappiin ja siihen osaan, josta kehittyi myöhäiskantasuomi. Tämä tapahtumasarja yhdistetään ns. vasarakirveskulttuurin vaikutukseen mm. Suomen lounaisrannikolle, ja sen myötä tapahtuneeseen elinkeinojen muuttumiseen metsästys/keräily-taloudesta, eli "lapinelinkeinosta", kohti maanviljelystä ja karjanhoitoa.
Sisämaan väestö, joka pitäytyi perinteisessä elintavassaan, vuotuiskierrossa ja metsästyksessä, jäi myös balttilaisen kielivaikutteen ulkopuolelle. Elinkeino- ja asutustapojen erilaisuus erotti väestöryhmiä toistaan, ja teki kielieroavaisuudesta pysyvän. Näin suomi ja saame eriytyivät. Myöhäiskantasuomeen pronssikaudella tulleet germaaniset vaikutteet syvensivät eroavaisuutta.
Rautakaudella kohdistui koko Suomen rannikkoon virolainen maahanmuutto, joka näkyy hyvin selvästi arkeologisessa aineistossa. Nyt jo hylätyn "asutuskatko-teorian" aikana oletettiin jopa (Ella Kivikoski, etc.), että ko. asutusliike olisi ollut suomalaisten varsinainen maahanmuutto ajanlaskun alun aikoihin. Taulukossa se näkyy virolaisena vaikutuksena lounaismurteisiin. Ahvenanmaan ja Turun saariston ruotsalaisasutusta edelteneet paikannimet ovat säilyneet etupäässä muuntuneessa ruotsinkielisessä asussa. Joissakin tapauksissa on silti tunnistettavissa virolainen alkumuoto, jota ei ole voinut esiintyä ko. ajankohdan suomalaismurteissa. Suomenlahden eteläpuolelta on siis tullut väkeä.
Parisen tuhatta vuotta sitten kantagermaani oli jo hajonnut Skandinaviassa puhuttuun pohjoisgermaaniin, Rooman valtakuntaan rajoittuvan "Germanian" länsigermaaniin ja nykyisessä Puolassa puhuttuun goottiin ym. itägermaanisiin kielimuotoihin. Kaikki nämä vaikuttivat suomen kielen kehitykseen. Skandinaavinen vaikutus lounaassa selittynee yhteyksillä Ahvenanmeren yli. Goottien vaikutus rannikoilla on sopii hyvin luontevasti Gotlannin kauppamahdin nousuun. Gotlantilaisethan olivat muinaissuomalaisille tärkeämpiä kuin koko manner-Ruotsi.
Sinä arkeologisena jaksona, jota lännessä nimitetään merovinki-ajaksi erään Ranskan hallitsijasuvun mukaan, Ruotsiin ilmestyy rikas Wendellin kulttuuri ja samanaikaisesti on Suomen puolella Pohjanlahtea havaittavissa vaurastumista ja uutta esinekulttuuria. Tätä ei voida pitää irrallisena murrekehityksissä havaittuun länsigermaaniseen vaikutteeseen, joka kielihistoriallisesti on voitu ajoittaa juuri tuohon vaiheeseen. Satakuntaan näyttää siis muuttaneen väkeä suoraan Keski-Euroopasta, ja on myös asetettava kysymys: Muuttiko länsigermaaneja myös Ruotsin Uplantiin? Wendellin ruhtinashautojen ja Sutton Hoon laivoineen haudatun angli-kuninkaan varusteissa on nähty yhtäläisyyksiä.
Satakunnan, Hämeen ja Karjalan suomen murteita puhuva talonpoikaisasutus näyttää tuohon aikaan levinneen saamelaisten asuttamiin erämaihin Etelä-suomessa, koska em. murteet ovat saaneet lappalaista ainesta.
Ensimmäisen kristillisen vuosituhannen lopulla Karjalan poliittinen ja kaupallinen merkitys kasvaa. Kauppa- ja hallintokeskuksiin, Korelan (Käkisalmen) ja Vanhan Laatokan (Staraja Ladoga) kaupunki-asutuksiin muodostuu entistä suuremmat varjagi-kauppiaiden koloniat, jotka jättävät muinaisskandinaavisen kielenlisän karjalan murteeseen. Samaan aikaan slaavien yksihuoneiset savupirtit ilmestyvät Staraja Ladogan arkeologiseen aineistoon, -ja slaavilainen tekijä puhuttuun kieleen.
Muualla Suomessa sisäinen muuttoliike ja talonpoikaisasutuksen levittäytyminen luovat uusia murrekombinaatioita, ja ulkoista vahvistusta saadaan viron kielestä ja muinaisruotsista. Vielä selvättämätön luku on Pohjanmaan X-tekijä. Pohjanmaalla on ollut rikas rautakautinen asutus, joka eräässä vaiheessa hävisi, ja em. aikaan myös virolaista maahanmuuttoa. Birger Jaarlin useat sotaretket 1250-luvulla suomalaisia ja hämäläisiä vastaan saivat Pohjanmaan rannikolla etnisen puhdistuksen luonteen, mutta jo Kyröjoen keskijuoksulla Ruotsin valtaa edeltenyt väestö jäi henkiin.
Eräät nykyaikaan asti säilyneet pohjalaiset henkilö- ja paikannimien erikoisuudet viittaavat sellaiseen yhteyteen Keski-Eurooppaan, mikä ei koskettanut esim. Hämettä. Jos X-tekijä on läntistä alkuperää, se lienee samaistettavissa ko. nimi-reliikkeihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti