"Maria Magdalenan evankeliumi", Nag Hammadin teksti

Raamattuun hyväksyttyjen neljän virallisen evankeliumin lisäksi on muitakin kronikoita Jeesus Nasaretilaisen. oikeammin Jeshua Marinanpojan, elämästä ja opetuksista. Maria Magdalenan evankeliumi on tunnetuin näistä gnostisista asiakirjoista, ja sen katkelmia löytyi Nag Hammadista Egyptistä, aikoinaan piispoille uskollisten munkkien hävitystyöltä piilotettuna. Marian evankeliumi on herättänyt uutta keskustelua varhais-kristillisyydestä ja Jeesuksen filosofiasta.



Maria Magdalenan evankeliumi

Alkukristillisyys ei ollut aivan sitä, millaiseksi meidän kuvamme J.Kristuksen seuraajien opetuksesta on muodostunut. Itseasiassa tämän kuvan ovat luoneet alkukristillisyyden vastustajat, kirkkoisät jotka kirjarovioiden ja toisinajattelijoiden eristämisen avulla muokkasivat kristillistä lahkoista Rooman valtakunnan valtiouskonnoksi sopivaa, eikä tämän formaattiin istunut rahanvaihtajien pöytien kaataminen tai käsitykset, että "ei ole orjia eikä isäntiä".

Noin vuonna 200 jKr. etelä-egyptiläisen Pachomiuksen luostarin munkit olivat ilmeisesti saaneet ankaran käskyn siivota kirjastonsa "kerettiläisyydestä". Joku tuntematon, ehkä sensori itse, keräsi 52 gnostilaista evankeliumia ja muuta tekstiä, sulki ne saviruukkuun ja piilotti erämaahan. 1600 vuotta myöhemmin tämä aikapommi laukesi.

Tämä kätkö, joka nyt tunnetaan Nag Hammadin kokoelmana, löydettiin 1945, mutta kesti vielä vuoteen 1979 ennenkuin tutkija Elaine Pagelsin kirja toi ne suuren yleisön tietoisuuteen. Myöhään tai varhain, peruuttamaton oli tapahtunut. Gnostilaiset, jotka kirkkoisien ankaran kiivailun säestäminä oli sysätty historian hämärään määritelminään vain vihollistensa raivokas disinformaatio olivat nyt saaneet äänensä kuuluviin.

"Gnosis", tieto kreikankielellä, viittaa varhaiskristilliseen käsitykseen yksilön kontaktista jumalalliseen ilman välittäjää, kirkon hierarkiaa, "tiedon" -gnosiksen- kautta. Gnostilaisten mukaan "korkeampi eli jumalallinen mystinen totuus on kenen tahansa saavutettavissa uskonnon harjoittamisen ja moraalisen elämän kautta." (Riane Eisler: Malja ja miekka, s.170) Pyhää byrokratiaa rakenteleville piispoille tämä oli yhtä suuri kauhistus, kuin naisten toimiminen papillisissa tehtävissä seurakunnissa.

Feministiset kirjoittajat, kuten Riane Eisler, kiinnittävät huomiota siihen, että Jeesus ilmestyi kuoltuaan ensimmäiseksi naiselle, Maria Magdalenalle (Johannes 20:11-14):

11. Mutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. Kun hän näin itki, kurkisti hän hautaan. 12. ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan ... siinä missä Jeesuksen ruumis oli maannut. 13. Nämä sanoivat hänelle: "Vaimo, mitä sinä itket?" Hän sanoi heille: "He ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä mihin he ovat hänet panneet." 14. Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan, eikä tiennyt, että se oli Jeesus.

Niin siis apostoli Johannes. Nag Hammadin asiakirja "Maria Magdalenan evankeliumi" jatkaa. Ensimmäiset kuusi sivua tästä koptilaisesta käsikirjoituksesta ovat kadonneet.

#... sitten, onko pelastettu vaiko ei?

Vapahtaja sanoi: "Kaikki luonnollinen, kaikenmuotoiset asiat, kaikki luotu on olemassa toistensa kanssa ja toisissaan, ja tulee ymmärretyksi omien juuriensa kautta, koska asioiden olemus on purettu yksin niiden olemuksen ja alkuperän kautta (dissolved into the roots of its nature alone). Ne joilla on korvat, kuulkoot. (myös Matt. 11:15, etc.)

Pietari sanoi hänelle: "Kun nyt olet selittänyt meille kaikki asiat, kerro meille mikä on maailman synti?" (myös Johannes 1:29) Vapahtaja sanoi: "Syntiä sellaisenaan ei ole, mutta sinä teet syntiä jos teet jotakin, mikä on haureutta, jota kutsutaan 'synniksi'. Tästä syystä jumala tuli teidän joukkoonne, kaiken luonnollisen ytimeen, palauttaakseen sen juurilleen." Hän jatkoi: "Tästä syystä sinä tulet olemaan ja tulet kuolemaan ...

... kuka ikinä tietää, tulee tietämään...

... kärsimys, jolla ei ole mitään itsensä kaltaista, joka on saanut alkunsa jostakin, mikä on luonnonvastaista. Sitten seuraa epäjärjestys koko kehossa. Tästä syystä minä sanon sinulle, ole hyvin rohkea (myös Matt. 28:9) ja jos sinut on lannistettu, sinun tulee yhä ottaa rohkeasti vastaan mitä on tulossa. Jolla on korvat, kuulkoon." Kun Siunattu oli sanonut tämän, hän tervehti heitä kaikkia sanoen: "Rauha kanssasi (myös Johannes 14:27) Ota vastaan minun rauhani itsellesi. Ole varuillasi, ettei kukaan johda sinua harhaan sanoilla 'katso täällä (on Kristus)' tai 'katso tuolla (on Kristus)' (myös Matt. 24:5, 24:23, Luukas 17:21) koska Ihmisen Poika on kanssasi (myös Luukas 17:21). Seuraa häntä; jotka etsivät häntä, tulevat löytämään hänet (myös Matt. 7:7). Mene, ja levitä evankeliumia kuningaskunnasta (myös Matt. 4:23, 9:15, Markus 16:15). Minä en jätä käskyjä, mutta mitä olen käskenyt sinua, en ole antanut sinulle lakeja, kuten lainlaatija tekee, ettet tulisi estetyksi niiden kautta."

He itkivät ja valittivat suuresti sanoen: "Kuinka me voimme mennä pakanoiden (gentiles) eteen ja saarnata heille Ihmisen Pojan kuningaskunnasta? Jos he eivät säästäneet häntä, miten he säästävät meidät?"

Silloin Maria nousi ylös, tervehti heitä kaikkia, ja sanoi heille veljellisesti: "Älkää itkekö ja surko, älkääkä olko neuvottomia, sillä hänen armonsa on teidän kanssanne ja suojelee teitä, vaan ylistäkää mieluummin hänen suuruuttaan." Kun Maria tämän sanoi, hän käänsi heidän sydämensä Jumalan puoleen, ja he alkoivat keskustella (Vapahtajan) sanoista.

Pietari sanoi Marialle: "Sisar, me tiedämme että Vapahtaja rakasti sinua enemmän kuin muita naisia (myös Johannes 11:5, Luukas 10:38-42). Kerro meille Vapahtajan sanat jotka sinä muistat - jotka sinä tiedät, mutta me emme tiedä emmekä ole kuulleet."

Maria vastasi sanoen: "Mikä on kätketty sinulta, sen tulen julistamaan sinulle." Ja hän puhui heille näillä sanoilla: "Minä", hän sanoi, "näin näyssä Herran, ja sanoin hänelle: 'Herra, näin sinut tänään näyssä.' Hän vastasi ja sanoi minulle: 'Olet siunattu, koska et ollut päättämätön näkyni edessä. Missä on mieli, siellä on sinun rohkaisusi.' (myös Matt. 6:21) Sanoin hänelle: 'Herra, näkeekö hän joka näkee näyn sen sielun vai hengen kautta?' Vapahtaja vastasi sanoen: 'Hän näkee sen sielun, ei hengen, kautta, mutta mieli joka (on) kahden välissä - tämä on (se mikä) näkee näyn...'

(Osa alkuperäistä tekstiä on kadonnut.)

...ja Himo sanoi, 'en nähnyt sinun alenevan, mutta nyt näen sinun ylenevän. Miksi valehtelet, koska sinä kuulut minulle?' Sielu vastasi ja sanoi: 'Minä näin sinut. Sinä et voi nähdä minua etkä tunnistaa minua. Minä vaatetan sinut, etkä tunne minua.' Kun se oli sanonut tämän, se poistui suurella riemulla.

Jälleen he tulivat kolmanteen voimaan, jota kutsutaan tietämättömyydeksi. Se (voima) puhutteli sielua sanoen: 'Mihin olet menossa? Pahuuteen olet sidottu. Mutta olet sidottu; älä siis tuomitse!' (myös Matt. 7:11) Ja sielu sanoi, 'Miksi tuomitset minut vaikka en ole tuominnut? Olin sidottu vaikka en ollut sitonut. Minua ei oltu tunnistettu. Mutta olin tunnistanut että Kaikki tulevat vapautumaan, sekä maalliset (asiat) että taivaalliset.'

Kun sielu on ohittanut kolmannen voiman, se meni ylöspäin ja näki neljännen voiman, (joka) otti seitsemän muotoa. Ensimmäinen muoto on pimeys, toinen himokkuus, kolmas on tietämättömyys, neljäs on kuoleman kiihoittuminen, viides on lihan valtakunta,

kuudes on lihan hulluuden viisaus, seitsemäs on vihantäyteinen viisaus. Nämä ovat vihan seitsemän (voimaa). He kysyvät sielulta: "Mistä tulet, ihmisen surmaaja, tai mihin menet, avaruuden valloittaja (conqueror of space)?" Sielu vastasi sanoen, "Mikä sitoo minua, on irroitettu, mikä saartaa minua, se on lyöty, ja himoni on loppunut ja tietämättömyyteni on kuollut. Yhdessä (maailmassa) olen vapautunut maailmasta, (ja) esikuvassa (vapautunut) taivaallisesta esikuvasta, ja unohduksen kahleista, jotka ovat hetkelliset. Tästä ajasta siirryn ajan lepoon, ikuisuuden hiljaisuuteen."

Kun Maria oli tämän sanonut, hän vaikeni kunnes Vapahtaja oli puhunut hänelle. Mutta Andreas vastasi ja sanoi veljille, "Sanokaa, mitä (haluatte) sanoa siitä, mitä hän (Maria) on sanonut. Viimeksi en uskonut, että Vapahtaja puhui näin. Tämä opetus on tosiaan vierasta oppia."

Pietari vastusti myös häntä (Mariaa) ja vastasi puhuen samat asiat. He kyselivät toisiltaan Vapahtajasta: "Voiko hän todella puhua naisen kanssa (myös Johannes 4:27) ilman meidän tietämystämme (ja) salaa meiltä? Käännymmekö me ja kaikki kuuntelemme häntä? Pitääkö Hän (Vapahtaja) häntä (Maria M) meitä parempana?

Silloin Maria itki ja sanoi Pietarille, "Veljeni Pietari, mitä sinä ajattelet? Luuletko sinä, että minä keksin tämän itse sydämessäni, tai että olen valehdellut Vapahtajasta?" Leevi vastasi ja sanoi Pietarille, "Pietari, sinä olet aina ollut kuumaluonteinen. Nyt näen sinut kiistelemässä naisen kanssa kuten kiistakumppanit. Jos Vapahtaja teki hänestä kunnioitetun, aiotko tosiaan hyljeksiä häntä? Vapahtaja tunsi hänet perinpohjin (myös Luukas 10:38-42). Siksi Hän rakasti häntä enemmän kuin meitä (myös Johannes 11:5). Olkaamme mieluummin häpeissämme ja hankkikaamme Hänet itsellemme johtamaan meitä, ja levittäkäämme evankeliumia, älkäämme manatko pois toisia ohjeita ja toisia lakeja (jotka ovat) Vapahtajan sanojen takana." ... ja he tulivat esiin ja julistivat evankeliumia.#

Englanninkielinen versio: "The Nag Hammadi Library in English", J M Robinson, Harper Collins. Myös muita lähteitä on käytetty.



Näin siis kertoo Nag Hammadin hämmästyttävä dokumentti. Kun Magdalena oli Johanneksen mukaan ensimmäinen ylösnousseen Kristuksen nähnyt henkilö, se tekee hänestä tärkeän. Ilmestyminen tällä tavalla on verrattavissa jälkisäädökseen: Annan asemani ja tehtäväni näin osoitetulle henkilölle.

Tämä on mielenkiintoista sitä vasten, että Kristus ilmaisee po. tekstissä tulonsa syyn: "...jumala tuli teidän joukkoonne, kaiken luonnollisen ytimeen, palauttaakseen sen juurilleen." Ehkä tämäkin joskus avautuu. "Syntiä ei sellaisenaan ole" jää myös mietityttämään.

Sielun ja erilaisten demonien keskustelu muistuttaa Tiibetiläisen Kuolleiden kirjan, Bardo Thötrölin, kaavaa: Neuvoja sielulle elämän ja kuoleman välitilan (bardo) läpi selviämiseen, ja vaarojen välttämiseen. Kun sielu tietää oikeat vastaukset, demonit väistyvät.

"Mikä sitoo minua, on irroitettu, mikä saartaa minua, se on lyöty, ja himoni on loppunut ja tietämättömyyteni on kuollut." Tämä on kovin mielenkiintoista. Joku näyttää osanneen luetella juuri oikeat asiat, eikä yhtään väärää. Jos oletamme, kuten oikein on, ettei "hyvää" ja "pahaa" ole erillisinä ilmiöinä, vaan ne ovat ykseys, mitä jää negatiivisten asioiden määritelmäksi: Tietämättömyys, joka johtaa itselle ja muille vahingollisiin tekoihin, himo joka joka sitoo ihmisen hetkeen ja sumentaa arvostelukyvyn johtaen elämän pituiseen onnettomuuteen, takertuminen katoavaan, ja henkisen itsenäisyyden menetys, jotka estävät kehittymisen kohti parempaa. Nag Hammadin tekstissä ne ovat kaikki, eikä mitään turhaa.

Ohjeita noudattava sielu saa astua ikuisuuksien lepoon, jolla toisissa kulttuureissa on toinen nimitys.

Pietarin kiivailu Maria Magdalenan välittäjän roolia ja myös viestin sisältöä kohtaan on rinnastettavissa patriarkaalisen antiikin yhteiskunnan kiukkuun naisellisen tajunnan ja elämän voiman restauraatiota, jota Nag Hammadin asiakirja ja sen luonut yhteiskunnallinen muutospyrkimys edustavat, vastaan. Sillä kertaa "pietarit" onnistuivat tukahduttamaan sen mitä eivät ymmärtäneet, mutta tapahtumat 2000 vuotta sitten eivät silti olleet turhia?

Jolla on korvat, kuulkoot.






Maria Magdalena

Jesus Nasaretilaisen seuraajista Maria Magdalena on kiehtovin ja vähiten tunnettu. Häneen liittyy sekä legendoja -kirkon hyväksymiä ja kirkon ankarasti tuomitsemia- että nyt nämä Nag Hammadin kirjoitukset. Se mitä Magdalenasta on kerrottu tai jopa sepitetty, on fiktionakin todistusaineistoa siitä mitä näiden tarinoiden syntyaikana tunnettiin ja ajateltiin, ja antaa myös viitteitä siihen, miksi Maria oli kirkko-isille ja arkkipatriarkoille niin sopimaton viralliseen Raamattuun liitettäväksi.

Tarinat liittävät Maria Magdalenan Graalin maljaan, montanistien nais-profeettoihin, Merovinkien dynastiaan, kathaarien uskonlahkoon jonka tuhoamiseksi koko eteläinen Ranska ryöstettiin ja poltettiin totaalisella kristillisellä raakuudella, Temppeliherrojen ritarikuntaan jolla uskottiin olevan salaista tietoa ja jonka viimeiset suurmestarit poltatti roviolla eräs Ranskan kehnoista kuninkaista kun ei pystynyt maksamaan heille velkojaan, Kuningas Arthurin tarinoihin, ja Jeesus Nasaretilaisen siittämään lapseen joka oli Magdalenan kohdussa hänen todistaessaan ristiinnaulitsemista. Melkoinen vyyhti.

Magdalan Maria oli siis hyvin vahvasti keskiajan eurooppalaisten mielessä. Tämä ei toki todista mitään mahdollisen esoteerisen kultin olemassaolosta, mutta jättää muutamia levottomuutta herättäviä kysymyksiä pyörimään mielessä, mutta ensin hänen tarinaansa.



"Rabat ´Athiratu Yami", "Hän joka liikkuu merellä". Foinikialaisten merenkulkijoiden kunnioittama jumalatar.

Magdalenan ja Jeesuksen vaiheista kerrotaan Raamatun virallisessakin versiossa, joten emme tässä puutu siihen. Tarinan kiinnostava jatko-osa alkaa Golgatan kummulta, ristin juurelta. Jeesuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja ilmestymisen Magdalenalle ja muille opetuslapsille, jälkeen Maria Magdalenan uskotaan paenneen Egyptiin, ja 13. vuosisadalta periytyvän tarinan mukaan sieltä Ranskaan.

Vuonna 42 jKr. uskotaan ruorittoman veneen (tavallista näissä legendoissa) rantautuneen Marseillen, silloisen Massalian satamakaupungin, lähistölle paikkaan joka silloin tunnettiin nimellä Ratis, ja myöhemmin Les Saintes Maries de la Mer. Veneen matkustajat olivat Maria Magdalena, hänen veljensä Lasarus -sama joka nousi kuolleista-, sisarensa Martta, Josef Arimatialainen -Jeesuksen salainen kannattaja joka otti erääseen maljaan talteen ristiinnaulitun veren-, mies nimeltään Maximin ja tyttö nimeltään Sarah. Heillä oli mukanaan kallo ja muutama luu. Ei kovin tavanomainen seurue.

Graalin Malja, jota Arthurin ritarit ja moni muukin tavoitteli, oli siis Arimatialaisella, kun hän keräsi Vapahtajan veren ristiltä. "Holy Grail" kuuluu ranskaksi "san greal", mistä pienellä muunnolla saamme "sang real", kuninkaallinen veri. Tarkoittaako myytti reliikki-esinettä vai verilinjaa, dynastiaa? Esoteerisissa tarinoissa tieto välitetään usein näin kätkettynä.

Merovinkien suku, joka hallitsi frankkeja ja heidän haltuunsa ottamaa osaa Ranskasta 300:n vuoden ajan karolinki-suvun valtaannousuun asti, on nimetty perustajansa Merovecin mukaan. Prinssi Merovecilla oli räpylät sormiensa välissä, ja hän oli "merisyntyinen". Frankkilaisen tarun mukaan hänen äitinsä siittäjä oli merestä noussut hirviö, mutta kristillinen legendaperinne kiinnittää huomiota sanajatkumon "mero- .. das Meer (saksa)... mare (latina) ... meri (suomi)" toiseen johtolankaan: "The Mother (englanti) ... Mari (baski) ... Mary / Maria" Kun tiedämme että vanhoilla eurooppalaisilla jumalattarilla oli vahva vesi- ja meri-yhteys, mikä näkyy vanhoissa sanoissakin, ei ole sopimatonta nähdä Les Saintes Maries de la Mer heijastumana Euroopan ja Välimeren maailman vanhoista jumalattarista.

Keskiajan kristityt ranskalaiset ehkä näkivät kuninkaansa mieluummin polveutuvan Marseilleen rantautuneesta Maria Magdalenan pojasta, siis myös "merisyntyisestä", kuin peloittavan ja pakanallisen pohjolan merihirviö-sodanjumalan -Suomessa Ikuturso- aviorikoksesta. Tursohan makasi frankkien kuningattaren kuninkaan silmän välttäessä. Massalian rannikon vahvan merellisen jumalatar-kultin kristillistäminen olikin tuottanut dynastian arvovaltaa rakenteleville tosi houkuttelevan mahdollisuuden, jota myös käytettiin.

Merovecin jälkeen frankki-valtakuntaa hallitsi hänen poikansa Childerik I, jonka poika oli kuuluisa Klodovig I. Childerikin hauta löydettiin 1600-luvulla, ja Napoleonin keisariksi kruunauksessaan käyttämän viitan 300 kultaista mehiläistä, Jumalattaren symboleja muuten, ovat Childericin hauta-aarteesta.

Merovinkit siis syöstiin vallasta karolingien tieltä, mutta Lorrainen herttuan Godfroi de Bouillonin, josta v.1099 tuli risti(=rosvo)retkeläisten julmasti valtaaman Jerusalemin ensimmäinen kristitty kuningas, väitetään olleen merovinki-sukua. Oletettu Jeesuksen veri olisi näin palannut voittoisasti (ja brutaalisti) Jerusalemiin. "Ensimmäisellä kerralla tulen karitsana, mutta toisen kerran jalopeurana" -lause sopisi kyllä kaupungin valloituksen jälkeiseen verilöylyyn, jonka lopuksi hurskaat ritarit hiljentyivät Pyhän Haudan kirkkoon polviaan myöten veressä kahlaten kronikoiden mukaan.

Mainzin piispa Rabanus, 776-856 jKr., kertoo ensimmäisillä kristillisillä vuosisadoilla vietetyn suuria kärsimysnäytelmiä Marseillen ympäristössä, alueella joka oli ollut vahvasti Jumalatar-kultin sävyttämää. Legendan mukaan sekä Maria että Sarah käännyttivät pakanoita ja toimivat perustamiensa kirkkojen papittarina. Tai sitten kristillistynyt kansanusko muokkasi jumalattaristaan kristillisiä pyhimyksiä?

Tämä kaikki tapahtui ennen vuoden 314 kirkolliskokousta, jossa kirkkoisä Augustinus junttasi läpi naisen ja synnin yhteyden kristilliseen oppiin. Kristikuntaa ryhdyttiin puhdistamaan lähetystyön aikana omaksutuista ja suvaituista kansanomaisista ja vanhan uskonnon piirteistä (-ja magdalenalaisuudesta?). Etelä-Ranskaan kurinpalutus tuli 1200-luvun kataarisotien aikana, jolloin paavinvallasta piittaamattomat ja ihmisten keskinäisestä veljeydestä puhuneet kerettiläiset eliminoitiin kansanmurhalla, josta esirenesanssi-henkinen iloinen etelä ei koskaan toipunut.

Tänään Maria Magdalenan hahmo kiinnostaa ja rohkaisee naisten emansipaatio-liikkeitä, feminististä teologiaa ja kristillisyyden esoteerisemmista kirkkoisien sensuroimista puolista kiinnostuneita.




Riane Eisler Maria Magdalenasta

"Muodostumassa olevan, yhä hierarkisemmaksi käyvän, Pietarin johtaman, kirkon ja toisaalta muiden alkukristillisten yhteisöjen, esimerkiksi useimpien gnostilaisten sekä montanolaisten ja markionistien lahkojen välillä oli myös muita, yhtä perustavanlaatuisia, opillisia eroja. Nämä lahkot kunnioittivat naisia oppineina, profeettoina ja kristinuskon perustajina, päinvastoin kuin ne miehet, joita oli ryhdytty kutsumaan kirkkoisiksi." (R.Eisler, "Malja ja miekka", s.171) Alkukristillisyydelle oli siis tapahtumassa jotakin.

Ensimmäinen mieleentuleva kysymys on, mikä oli Jeesuksen alkuperäinen oppi näissä kiistanaiheissa, jotka jakoivat varhaiset kristityt, ja josta skismasta vain toinen kanta jäi olemaan toisen hävitessä historiankin lehdiltä 1600:ksi vuodeksi. Eisler ottaa esimerkiksi Jeesuksen suhtautumisen Magdalenaan: "Tämä nainen, prostituoitu, oli rikkonut androkratian laeista kaikkein perustavanlaatuisinta, sitä, että naisen tulee kuulua miehensä tai isäntänsä irtaimistoon. Silti hän oli selvästi alkukristillisen liikkeen huomattava jäsen. Jäljempänä osoitetaan, että on olemassa vakuuttavia todisteita siitä, että Maria Magdaleena itse asiassa oli kristityn liikkeen johtaja Jeesuksen kuoleman jälkeen." (Eisler, s.168)

Lähi-Idän elämäntapa oli silloin kuten tänäänkin naisvihamielinen. Arabimaista länsimaistuneimmassa, Jordaniassa, ei sielläkään voida rangaista lain mukaan murhasta aviomiehiä tai veljiä, jotka "pelastaakseen perheen kunnian" tappavat naisen, vaimon tai sisaren, jonka luullaan tehneen aviorikoksen tai olleen muuten kevytmielinen.

Muuttoliikkeen myötä tälläiset "kunniamurhat" ovat levinneet jopa Ruotsiin ja Suomeen. Kun siis Jeesus Nasaretilainen (Johannes 8:3-11) esti naisen kivittämisen, hänen tekonsa radikaalisuutta ei voi yliarvioida. Lause "se heittäköön ensimmäisen kiven, joka...", ulottuu paljon pidemmällekin ja syvemmälle, mutta kontrasti adrokraattisen arvomaailman ja J.Nasaretilaisen välillä ei voisi olla jyrkempi. Tämä asetelma määrittelee myös Jeesuksen suhteen myöhempiin kirkkoisiin ja heidän kiihkeään patrismiinsa.

Kun gnostilaiset evankeliumit kirjoitettiin, niitä ei pidetty kerettiläisinä tai muuten poikkeavina. Ne edustivat opillisesti melkoisen itsenäisten seurakuntien ajattelutapaa aikan, jolloin kukaan ei sanellut "oikeaoppisuutta" ja tuominnut muiden tulkintoja, eikä naisten osallistumista uskonnolliseen toimintaan pidetty mitenkään erikoisena apostolien aikana. "Apostolien tekojen 9:36 kertoo Jeesuksen opetuslapsesta nimeltä Tabita eli Dorkas. Kahdentoista tunnetun apostolin virallisesta joukosta hän puuttuu. Roomalaiskirjeen 16:7:ssä Paavali tervehtii kunnioittavasti naisapostolia nimeltä Junia, jonka hän toteaa olleen liikkeessä mukana itseään kauemmin." (Eisler, s.167)

Vasta kristinuskon muuttuessa kansanliikkeestä kohti valtionkirkkoa, tämä naisten arvostaminen ja ihmisten veljeyden idea muuttuivat toisinajatteluksi, ja kirjojen polttaminen alkoi. Myöhemmin sitten poltettiin ihmisiäkin.

Kristinuskon androkratisoitumista myös vastustettiin. "Marian evankeliumissa kerrotaan, että Jeesuksen kuoleman jälkeen Maria Magdaleena oli kristittyjen johtajista se, joka uskalsi asettaa kyseenalaiseksi Pietarin arvovallan uuden uskonnollisen hierarkian päämiehenä. Pietari väitti, että vain hänen johtamillaan papeilla ja piispoilla oli suora yhteys jumalalliseen päämajaan." (Eisler, s.171)

Gnostilaisuuden ja nais-teologian vastaisen kiivailun kärkinimiä oli kirkkoisä Tertullianus. Ranskassa Lyonin piispa v.180 jKr. Irenaus kirjoitti: "Sen sijaan, että olisivat hierarkkisesti luokitelleet jäsenensä parempiin ja huonompiin, he noudattavat tiukkaa tasa-arvon periaatetta. Kaikki uskoon vihityt, yhtä hyvin naiset kuin miehetkin, ... voivat toimia pappina, piispana tai profeettana." (Eisler, s.172) Toimihenkilönsä Irenauksen kauhistelemat kerettiläiset valitsivat arvalla. Demokratiaa ja tasa-arvoa kauhempaakin oli tiedossa: Naisellisen jumalan kunnioittaminen.

Toisaalla näillä sivuilla mainittiin jo montanolaiset, entisen Cybelen papin Montanuksen perustama suuntaus joka hyväksyi naisten saarnaamisen ja profetoimisen, ja piti Jeesusta jumala Attiksen inkarnaationa.

Montanolaisille feminiinin jumaluuden olemassaolo oli itsestäänselvyys. Myös eräät muut myöhemmän kirkko-hierarkian historian lehdiltä sensuroimat suuntaukset etsivät sukupuolten harmoniaa myös jumal-maailmasta: "Valentinuksen ja Markuksen seuraajat rukoilivat Äitiä, 'mystistä ja iäistä hiljaisuutta', 'Armoa, Häntä joka on ennen kaikkea muuta', 'turmeltumatonta viisautta'. Tämä perustui ... vielä muistissa olevaan perinteeseen, jonka mukaan Jumalatar on 'Kaiken Äiti ja Antaja'." (Eisler, s.173)

Euroopan ja Välimeren Vanha Uskonto oli siis voimissaan, ja osana alkukristillistä liikettä. Eräs toinen kirjakäärö Nag Hammadin ruukun sisällöstä menee vieläki pidemmälle: "Toinen kirjoitus, Triforminen Protennoia (Kolmihahmoinen Alkuajatus), ylistää harkintaa, älyä ja aavistusta, ja luonnehtii näitä naisellisiksi. Myös tämä on sen vanhan perinteen mukaista, jossa näitä kykyjä pidettiin jumalattaren ominaisuuksina. Tekstin alussa jumaluus puhuu: 'Olen Protennoia, Valossa asuva Ajatus ... Hän (she), joka on olemassa ennen Kaikkeutta... Liikun jokaisessa luodussa... Olen kaikkeen sisältyvä näkymätön... Olen käsitykyky ja Tieto, ilmaisen Ääneni Ajatuksen välityksellä. Olen todellinen ääni." (Eisler, s.173) Olemmeko nyt kvanttifysiikassa vai idän viisaudessa? Kirkkoisien määräys tämän asiakirjan täydelliseksi hävittämisestä kristikunnan ja rippikoululeiriläisten saatavilta ei enää hämmästytä.

Viisauden käsitteen naisellisuudesta todistavat viisautta tarkoittavat sanat, mm. hebrean "hokma" ja kreikan "sofia". Tämän puhuttuihin kieliin jääneen viestin alkuperää voinee etsiä vanhan jumalatar-uskonnon ihmisten mieliin jättämästä konventiosta. Riane Eisler tiivistää myöhemmin kerettiläisyytenä uhohduksiin tuomitun varhaiskristillisyyden lyhyesti: "Saivatpa 'harhaopit' millaisia muotoja tahansa, niin selvästi ne perustuivat ikivanhaan Jumalattaren palvonnan perinteeseen, jossa papittaret olivat hänen edustajiaan maan päällä." (Eisler, s.173)

Elaine Pagelsia siteeraten hän muistuttaa, että "eräät gnostilaiset lähteet väittävät saaneensa Jeesuksen salaisen perimätiedon Jaakobin ja Maria Magdaleenan välityksellä." (s.173) Voimme nyt tiivistää käsityksemme Maria Magdalenan roolista 2000:n vuoden takaisessa murroksessa: Hän oli J.Nasaretilaisen seuralainen ja opin säilyttäjä, joka toimi ensimmäisten ristiinnaulitsemisen jälkeisten seurakuntien hengellisenä opettajana ja tiennäyttäjänä. Kristillisen liikkeen patriarkaalisen siiven saadessa yliotetta, Magdalena ja koko hänen aikakautensa julistettiin pannaan, siivottiin luostarien kirjastoista ja historian lehdiltä, ja itsevarmat androkraatit uskoivat sen ikuisesti unohtuneen. Maria Magdalenalle pyhitettyjä kirkkoja jäi kristikunnan muistukseksi, ettei totuus uhohtuisi?






Riane Eisler: Malja ja Miekka, WSOY 1987

Elaine Bakels: The Gnostic Gospels, Random House, New York 1979

James M. Robinson, ed., The Nag Hammadi Library, HarperCollins, San Francisco, 1990 (New York 1977)