Hedelmällisyyden jumalallinen varmistaminen suomalaisessa uskontoperinteessä, -kaksi kerrostumaa

Kansanrunoudessa ja suomalaisten uskontoa käsittelevissä historiallisissa lähteissä on monia viittauksia viljelysten, karjan ja muun hedelmällisyyden varmistamiseen keväisillä rituaaleilla, joihin koko yhteisö osallistui, ja joissa jumalat hoitivat velvollisuutensa maanpäällisten onnen ja menestyksen varmistamiseksi. Johtuen kiivaasta kiistämisestä Ukko ja Rauni -jumalparin pyhä yhdyntä on tunnetuin muoto tätä toimenpidettä, mutta se ei ole koko traditio. Muinaisen uskontomme tarkastelu paljastaa useita eri-ikäisiä kerrostumia tästäkin myytistä ja riitistä.

"Quin Rauni Ukon Naini härsky
ialosti Wkoi Pohiasti pärsky.
Se sis annoi Ilman ja Wden Tulon."

Mikael Agricolan säe "Daavidin Psalttarin" esipuheessa v.1551 on antanut aiheen moniin tulkintoihin kiistelyihin. Yleensä on tavattu häivytellä härskymisen ja pärskymisen seksuaalista merkitystä, mutta Martti Haavio kumoaa nämä epäilyt vakuuttavasti:

"Elias Lönnrotin sanakirjan mukaan sanonta vuohi on pärskyllään merkitsee vuohi on kiimainen. Kangasniemellä sanotaan: pukki on pärskyllään, kiimassa. ... Hörskynä = tyttö joka on tavaton hypyissä juoksemaan ja poikain perässä kuljeksimaan (Kurikka). Sanonta naiset on hörskees merkitsee naiset on kiimassa (Kauhajoki)."

Säntillisenä pappismiehenä Agricola turvautui kansanomaiseen ilmaisuun, jonka herkkäkorvaiset (säätyläiset) saattoivat jättää ymmärtämättä.

Sitaatin kolmas rivi, se siis antoi Ilman ja Wden Tulon, on kiistatta tulkittavissa maanviljelyn tuotosta ja siihen sopivia säitä tarkoittavaksi, joten rituaalin funktio on selvitetty, mutta ketkä olivat toimijat. Haavio rinnastaa Ukko-hahmon skandinaaviseen Freyriin, Ruotsissa Frö. Kun aktin miespuolinen subjekti hahmotetaan Ukko-Rauniksi, kuten Haavio on päätellyt, avautuu sana-jatkumo: Freyr (Islanti), Frö (Ruotsi), Frauja (=herra, gootin kieli), Röönikkä (Suomi, Vermlannin suomalais-asutus), ja kiistanalainen Rauni (Suomi / Agricola).

Jorma Koivulehdon äännehistoriallinen tarkastelu on nyttemin osoittanut Haavion otaksuman lainautumisen mahdottomaksi, joten on palattava tarkastelemaan Raunia itsenäisenä toimijana ja po. aktin feminiinisenä osapuolena, eikä Ukon lisänimenä. Frö/Freyr -hahmo ansaitsee kuitenkin syvemmän tarkastelun.

Freyr kuuluu germaanien uskonnon vanhempaan Vanatru -kerrostumaan. Yhdessä sisarensa Freyjan kanssa hän on vastannut hedelmällisyydestä ja seksuaalisuudesta, ja on ilmeisen vanha-eurooppalaista jatkumoa, ja Skandinaviassa hieros gamos -myytin miespuolinen toimija. Säilyneissä kuvissa hänet esitetäänkin usein siitin tanassa.

Freyr, ja vieressä tanskalainen suolöytö: Luonnonmuotoilemat "Maa" ja "Poika pellon pohjimmainen".



"Freyja on tärkein jumalattarista", totesi Snorri Sturluson, islantilais-skandinaaviseen perinteen tärkein muistiinkirjoittaja ja systematisoija. Hyndluljod-runossa hänet kuvataan juoksemassa "ulkona yöllä kuin kiimainen vuohi pukin kanssa". Freyja makaa myös veljensä Freyrin, mikä suomalaisessa perinteessä toistuu Sampsan kohdalla.

Suomalaisten tuntemiin viljavuuden haltija-mahteihin vedotaan seuraavilla säkeillä:

"Akka manteren alainen. poika pellon pohjimmainen,
nostuos oras nokinen,
kannon karvanen ylene
maasta maksan karvasesta."

Kärsämäki XII: 7485. 1884

Ja nämä vastaavat pyyntöön:

"Akka manteren alainen, poika pellon pohjallinen
makasi emäntimensä, keskelle jyväkekoa,
jyväpaatten parmahille"

Ilomantsi VII 3:305. 1846

Tässä siis tapahtuu pyhä viljelykset hedelmöittävä yhdyntä, mikä Ruotsissa suoritettiin rituaalina aina kylvön jälkeisenä päivänä, mistä vielä katolisena aikana oli jäljellä Pyhälle Erikille nimetty Eriksgatan, kuninkaan johtama juhlallinen kulkue viljelysten pyhittämiseksi Upsalan ympäristössä. Tapa lakkautettiin reformaation yhteydessä, mutta talonpojat harrastivat sitä pitkään ilman virallisen kirkon mukanaoloa. Seuraavassa säkeessä poika nimetään Sampsaksi:

"Sämpsä poika Pellervoi
makasi emäntimensä
keskelle jyväkekoa."

Ilomantsi. VII 3: 289. 1838

Vanha-eurooppalaiseen tapaan miespuolisen hedelmällisyys-jumalan yhdyntäkumppani voi olla sisar tai äiti:

"Sämpsä poika Pellervoinen makasi sisaruensa,
uinaisi emoisen lapsen."

Kaavi VII 3: 273. 1830-luku

Vielä hieros gamos Homerokselta:

"Noinpa, kun noutaen kaipiotaan sylis´ Iasionin
kolmeen kertaan kynnetyn maan kamarall´ oli maannut
Demeter hiussorja..."

Odysseija 5:125-127

Kreikkalainen versio muistaa kolmesti kyntämisen magian, jota lienee noudatettu myös Skandinavian Freyrille pyhitetyillä Frösaaker-pelloilla, pyhien näytelmien keväisillä tapahtumapaikoilla. Hesiodos muuten huomauttaa, että Demeterin ja Iasionin yhdyntä tapahtui Kreetassa, minkä pidämme mielessä. Syntynyt poika, Plutos, oli varallisuuden jumala, mutta pohjolassa tuloksena oli peltojen jokavuotinen viljavuus ja sitä kautta yhteisön konkreettinen varallisuus.

"Poika pellon pohjimmainen" ja Freyr / Frö olivat siis samalla asialla, maanviljelyä ja yhteisön vaurautta varmistamassa, mutta tavanomaisiin tyhmiin kysymyksiin kuuluva Ruotsista lainautumisen arvuuttelu ei tässä yhteydessä toimi. Rautakaudella, jolloin vaikutteita lännestä olisi voinut tulla, suomalaisessa uskonnossa viljely-onnea haettiin jo ukkosenjumala Ukolta, sateiden antajalta.

Alussa mainittu Ukko-Rauni -suhde näyttää saaneen Rauni/Reynir/Rönn -sanueen Skandinaviasta, mutta myytin sisältö on epä-skandinaavinen. Ukkosjumala viljelysten hedelmöittäjänä perinteisen siittäjän, Mannun Pojan tms., sijasta on Itämeren piirissä balttilainen piirre. Skandinavia ja germaanit ovat, paradoksaalista kyllä, pitäytyneet meitä vanhoillisemmin ei-indoeurooppalaiseen jumalpariin, maanviljelys-elinkeinon myötä levinneeseen vanha-eurooppalaisen myytin ja rituaalin toisintoon.

Vanha-eurooppalaisen hieros gamoksen prototyyppi meillä on Cybelen ja Attiksen suhteessa, johon jatkumoon kuuluvat myös Lähi-Idän Ishtar & Tammuz, Ashera & Adonis ja edellä mainitut Demeter & Iasion.

Suomessa tätä kerrostumaa vastaa "Akka Mantereen alainen" ja "Poika Pellon pohjimmainen" tai Mannun Poika. Maskuliinisen siittäjä-jumaluuden kuolema ja ylösnousemus -episodi on meillä liitetty Lemminkäiseen.

"Karjalaiset ovat tunteneet myytin jumalparista, jota voidaan verrata skandinaavisiin Freyr- ja Freyja-jumaliin," kirjoittaa Martti Haavio (Karjalan jumalat 1959, s.91). Vertailu ei kuitenkaan osoita identtisyyttä, vaan yhtäläisyyksien lisäksi mielenkiintoisia eroja. Liettuassa, Latviassa ja Suomessa sateita ja ukkosia hallitseva indoeurooppalainen taivaanjumala on asettunut viljelyksien (ja luomakunnan) hedelmällisyyttä varmistavan myytin ja rituaalin toimijaksi, Freyr ja Freyja -suhteen ja suomalaisten kansanrunojen Akan ja Sämpsän jyväkeossa touhuamisen edustaessa vanhempaa kantaa.

Suomalaisten ja karjalaisten uskontoon näyttää siis sujuvasti omaksutun kulloisenkin ajankohdan uusia innovaatioita: Eurooppalaisista maanviljelyskulttuureista, indoeurooppalaisilta, Keski-Aasian varhaismetallikautista kulttuureista, Välimeren maailman korkeakulttuureilta ja Rooman valtakunnasta, ja kristillisiä vaikutteita jo kauan ennen fiktiivisiä "ristiretkiä". Emme ole koskaan olleet sivussa emmekä vain passiivisia vastaanottajia.

Mitä tulee mielipiteeseen, että eurooppalaisen vanhan uskonnon, "Jumalatar-kultin", tuntomerkkejä ja jäänteitä ei olisi ensimmäistäkään havaittu suomalaisessa aineistossa ja perinteessä, neoliittis-eurooppalainen hieros gamos, jumalallinen sisaruus-avioliitto (Akka, Sampsa) ja aiemmalla sivulla esitellyt hiuksiaan kampaavat feminiiniset henkiolennot näyttävät pyyhkäisseen em. väitteen vakavastiotettavien hypoteesien luettelosta.