Nag Hammadin autiomaahan kätketyn kirjaston mielenkiintoisimpiin ja järkyttävimpiinkin löytöihin kuuluu runoelma, joka tunnetaan nimellä "The Thunder Perfect Mind". Osa tekstistä on abstraktin filosofista, ja osa hyvinkin fyysistä. Yhtymäkohtia löytyy mm. Isis-kulttiin, Ishtarin manalan matkaan, ja muihin vanhoihin myytteihin. Pythagoras, joka lukujen kauneudessa kuuli sfäärien musiikkia, tiesi hänkin jotakin, mutta mistä? Löytö-yhteys ja sisältö liittävät runon varhaiskristillisyyteen, mutta jumaluus on nainen!?!? Emme jää odottamaan tekstin liittämistä ev.lut.-kirkkohistorian opetukseen, vaan annamme sen teidän luettavaksenne nyt ja heti:
Myrskyisä Täydellinen Mieli
"The Thunder Perfect Mind", Nag Hammadin asiakirjoista englannin kautta suomennettuna.
Minut on lähettänyt voima,
ja minä tulen niille, jotka kuvastuvat minun kauttani,
ja minut on löydetty niiden joukosta, jotka etsivät minua.
Katso minuun, sinä joka kuvastut minun kauttani,
ja te jotka kuuntelette, kuulkaa minua.
Sinä, joka olet odottanut minua, ota minut itseesi.
Äläkä käännä katsettasi minusta.
Äläkä anna äänesi tai kuulemisesi vihata minua.
Älä ole tietämätön minusta koskaan äläkä missään. Pysy valppaana!
Älä ole tietämätön minusta.
Sillä minä olen ensimmäinen ja viimeinen.
Minä olen kunnioitettu ja halveksittu.
Minä olen huora ja minä olen pyhimys.
Minä olen vaimo ja minä olen neitsyt.
Minä olen tytär.
Olen äitini jäsenet.
Olen se joka on hedelmätön
ja lukuisat ovat hänen poikansa.
Olen hän jonka häät olivat suurenmoiset,
eikä minulla ole aviomiestä.
Olen kätilö ja hän joka ei kanna.
Loistan ahkerassa työssäni.
Olen morsian ja olen sulhanen,
ja se joka karkoittaa minut, on aviomieheni.
Olen äitini isä
ja mieheni sisar
ja hän on jälkeläiseni.
Minä olen sen orja, joka huolehtii minusta
Olen jälkeläiseni hallitsija.
Mutta hän on se joka karkoittaa minut ennenkuin syntyy.
Ja hän on jälkeläiseni ajassa,
ja voimani on hänestä.
Minä olen hänen nuoruutensa voima,
ja hän on sauvani vanhuudessani.
Ja mitä hän tahtoo, tapahtuu minulle.
Olen käsittämätön hiljaisuus
ja ajatus joka muistetaan yhä uudelleen.
Olen ääni jonka sävel on moninkertainen
ja sana joka ilmestyy monissa muodoissa.
Olen lausuttu nimeni
Miksi sinä, joka vihaat minua, rakastat minua,
ja vihaat niitä jotka rakastavat minua?
Sinä, joka kiellät minut, tunnusta minut,
ja sinä joka tunnustat minut, kiellä minut.
Sinä, joka kerrot totuuden minusta, valehtele minusta,
ja sinä joka olet valehdellut minusta, kerro minusta totuus.
Sinä joka tunnet minut, ole tietämätön minusta,
ja ne jotka eivät minusta tiedä, anna heidän tulla tietämään.
Siksi olen tietoisuus ja tietämättömyys.
Olen häpeä ja ylpeys.
Olen hävytön; Olen häpeissäni.
Olen rohkea ja olen peloissani.
Olen sota ja rauha.
Pidä minut mielessäsi.
Olen se joka häväistiin ja olen kunnioitetuin.
Pidä mielessäsi köyhyyteni ja rikkauteni.
Älä ole röyhkeä minulle, kun minut on karkoitettu maasta,
ja sinä löydät minut tulevasta.
Äläkä katso minua kun olen lantakasassa
äläkä jätä minua kun olen heitetty ulos.
ja sinä löydät minut kuningaskunnasta.
Äläkä katso minua kun minut on heitetty häväistyjen joukkoon
ja vähäisimpiin paikkoihin,
äläkä naura minulle.
Äläkä heitä minua ulos niiden joukkoon, joille on tehty väkivaltaa.
Mutta, minä olen armahtava ja minä olen julma.
Ole valppaana!
Älä vihaa kuuliaisuuttani
äläkä rakasta itsehillintääni.
Älä hylkää minua heikkoudessani,
äläkä pelkää voimaani.
Miksi halveksit pelkoani
ja kiroat ylpeyttäni?
Mutta minä olen se joka on läsnä kaikessa pelossa
ja järistysten voima.
Olen hän joka on heikko,
ja olen hyvä hyvillä paikoilla.
Olen mieletön ja olen viisas.
Miksi olet vihannut minua konsiilissasi?
Siksi olen hiljaa hiljaisten joukossa,
ja tulen ilmestymään ja puhumaan.
Miksi sitten olet vihannut minua, sinä kreikkalainen?
Koska olen barbaari barbaarien joukossa?
Koska olen kreikkalaisten viisaus
ja olen barbaarien viisaus.
Olen kreikkalaisten tuomio ja barbaarien tuomio.
Olen se jonka kuva on suuri Egyptissä
ja olen se jolla ei ole kuvaa barbaarien joukossa.
Minä olen se joka vihataan kaikkialla
ja minua rakastetaan kaikkialla.
Minua kutsutaan elämäksi,
ja sinä kutsut minua kuolemaksi.
Minä olen se jota he kutsuvat laiksi,
ja sinä kutsut minua laittomuudeksi.
Olen se jota olet tavoitellut
ja olen se mitä olet saalistanut.
Olen se jota olet hajoittanut,
ja olet kokoontunut luokseni.
Minä olen se jonka edessä olet ollut häpeissäsi,
ja sinä olet ollut hävytön minulle.
Minä olen se jolle ei vietetä juhlia,
ja minun juhlani ovat lukuisat.
Minä, minä olen jumalaton,
ja minä olen se jonka Jumala on suuri.
Olen se jonka kautta heijastut,
ja jota halveksit.
Olen oppimaton,
ja he oppivat minulta.
Olen se jota halveksit,
ja sinä heijastut kauttani.
Olen se jolta kätkeydyt,
ja näyttäydyt minulle.
Mutta minne tahansa kätkeydyt,
sinne tulen ilmestymään sinulle.
Missä tahansa ilmestyt,
siellä kätkeydyn sinulta.
Ne joilla on ... mielettömästi ...
Vie minulta [...ymmärrys] surusta,
ja ota minut itsellesi ymmärryksestä ja surusta.
Ja ota minut itsellesi rumista ja raunioituneista paikoista,
ja ryöstä noista paikoista, jotka ovat hyviä rumuudessaankin.
Pois häpeästä ota minut häpeämättömästi,
ja pois häpeämättömyydestä ja häpeästä,
kohota jäseneni itsellesi.
Ja astu luokseni, sinä joka tunnet minut
ja sinä joka tunnet jäseneni,
ja aseta suuret pienten ensimmäiseksi luotujen joukkoon.
Tule eteenpäin lapsuuteen,
äläkä halveksi sitä vaikka se on pieni ja vähäinen.
Älä käännä suuruutta pois pienuudesta,
koska pienuus tunnetaan suuruudesta.
Miksi kiroat minua ja kunnioitat minua?
Sinä olet haavoittunut ja olet saanut armon.
Älä eristä minua ensimmäisestä jonka olet saanut tietää.
Äläkä heitä ketään ulos tai aja ketään ulkopuolelle
[...] ajaa ulos ja [...tietää] häntä.
[...]
Mikä on minun [...]
Minä tiedän ensimmäisen ja muut hänen jälkeensä minä tiedän.
Mutta minä olen [...:n] mieli ja [...:n] lepo.
Olen tietoisuus kysymyksistäni,
ja löytäminen niille jotka etsivät minua,
ja käsky niille jotka kysyvät minua,
ja voimien voima on tietoisuuteni
enkeleiden, jotka on asetettu sanoillani,
ja jumalien heidän vuodenajoissaan minun neuvostani,
ja jokaisen miehen, joka on kanssani, hengen,
ja naisen joka on luonani.
Minä olen se jota kunniotetaan ja jota ylistetään,
ja jota halveksitaan ivallisesti.
Olen rauha,
ja sota syttyy minmun vuokseni.
Olen muukalainen ja kansalainen.
Olen sisältö ja se jolla ei ole sisältöä.
Ne joilla ei ole yhteyttä minuun ovat tietämättömiä minusta,
ja ne jotka ovat sisällössäni ovat ne jotka tietävät minut.
Ne jotka ovat liittyneet minuun, ovat tietämättömiä minusta,
ja ne jotka ovat kaukana minusta, ovat ne jotka tuntevat minut.
Sinä päivänä, kun kohtaan sinut, olet kaukana minusta,
ja päivänä, jolloin olen kaukana sinusta, olen kanssasi.
[Olen...] kanssa.
[Olen...] luontojen.
[Olen...] henkien luomisen.
[...] sielujen pyyntö.
Olen hallitsemattoman hallinta.
Olen hajaannuksen yhdistyminen.
Olen sitoutuminen ja olen hajaantuminen.
Olen alhaalla,
ja he tulevat nostamaan minut.
Olen tuomio ja vapauttaminen.
Minä, minä olen synnitön,
ja synnin juuret lähtevät minusta.
Olen (ulospäin) näkyvä himo,
ja sisäinen itsehallinta on minusta.
Olen kuuleminen, joka on kunnioitettavaa kaikille
ja puhe johon ei voi tarttua.
Olen mykkä joka ei puhu,
ja suuri monissa sanoissani.
Kuuntele minua kärsivällisesti, ja opi töykeyksistäni.
Olen hän joka huutaa julki,
maailman kasvojen edessä.
Valmistan leivän ja mieleni on sen kanssa.
Olen se joka huutaa julki,
ja kuuntelen.
Minä ilmestyn ja [...] kuljen sisään [...] minun [...] sinetillä.
Minä olen [...] puolustaja [...].
Olen se joka kutsuu totuutta
ja väärentämättömyyttä [...].
Sinä kunnioitat minua [...] ja sinä supiset minua vastaan.
Sinä joka olet voittaja, tuomitse se joka voittaa sinut
ennenkuin he tuomitsevat sinut,
koska tuomari ja erikoisuus on sinussa.
Jos olet tuomittu tämän (vihollisesi) toimesta, kuka vapauttaa sinut?
Tai jos sinut on vapautettu hänen toimestaan, kuka kykenee pidättämään sinut?
Mikä on sisälläsi, on ulkopuolellasi,
ja kuka vaatettaa sinut ulkoa,
on se joka muotoilee sinut sisältä.
Ja mitä näet ulkona itsestäsi, sen sinä näet itsesi sisällä;
se on aineellista ja se on sinun ulkoasusi.
Kuulkaa minua, te kuulijat
ja oppikaa sanoistani, jotka tunnette minut.
Olen kuuleminen, mikä on kunnioitettavaa kaikille,
Olen puhe jota ei voi tajuta.
Olen sävelen nimi
ja nimen sävel.
Olen kirjeen sinetti
ja osoitteen määräys.
Ja minä [...].
(kolme riviä puuttuu)
....
[...] valo [...].
[...] kuulijat [...] sinulle
[...] suuri voima.
Ja [...] ei voi muuttaa nimeä.
[...] sille joka loi minut.
Ja lausun hänen nimensä.
Katson hänen sanojaan
ja kaikki kirjoitukset jotka ovat päättyneet.
Painakaa mieleenne, te kuulijat
ja te siis, enkelit ja ne jotka on lähetetty,
sinun henkesi joka on noussut kuolleista.
Siksi Minä olen se joka on yksin olemassa,
eikä minulla ole ketään joka tuomitsisi minut.
Monille ovat mielyttäviä tavat, jotka esiintyvät lukemattomissa synneissä,
ja kyvyttömyydessä hillitä halujaan,
ja kelvottomassa kärsimyksessä,
ja katoavissa nautinnoissa,
joita (miehet) haluavat kunnes tulevat järkiinsä
ja menevät levolliseen paikkaan.
Ja he löytävät minut sieltä,
ja he saavat elää,
eikä heidän tarvitse koskaan kuolla.
Poimittu 1945 löydetyistä "Nag Hammadin" käsikirjoituksista: James M. Robinson, ed., The Nag Hammadi Library, HarperCollins, San Francisco, 1990.
Kommentteja:
"Myrskyisä Täydellinen Mieli" on hyvin ihmeellinen ja erikoinen runo. Siinä kuuluu feminiinisen jumalallisen voiman ääni, joka on yksi mikä yhdistää vastakohdat. Yksi, joka ei puhu ainoastaan naisessa vaan myös kaikissa ihmisissä. Ei ainoastaan kansalaisissa, vaan myös muukalaisissa, siis sekä köyhissä että rikkaissa. Se on runoelma, joka näyttää jumalallisuuden loiston inhimillisen elämän kaikissa muodoissa, Kairon ja Aleksandrian slummien hiljaisuudesta rikkauden ja vallan palatseihin, miesten, naisten ja orjien olemisessa. Tämä runo näkee jumaluuden kaikessa ja jopa odottamattomissakin muodoissa.
"Myrskyisä Täydellinen Mieli" on ehkä kirjoitettu Egyptissä. Kirjoittaja on ehkä tuntenut sekä Isiksen salaisuudet että juutalaisen perinteen. Näyttää siis siltä, että tämä kultti on kasvanut maailmassa, jossa juutalainen, egyptiläinen, kreikkalainen ja roomalainen traditio ovat kohdanneet ja sekoittuneet, ja näiden perinteiden tuntijat ovat olleet hyvin hienostunutta väkeä. Karnakin kaupungin tapaisissa paikoissa kaikki nämä elementit olivat läsnä, ja vaikuttamassa kulttuurien ja uskontojen synteesiin."
Elaine Pagels , uskontotieteen proffessori Princetonissa, haastattelussa Frontline-lehdessä.
Tarkastelua
"Thunder Perfect Mindin" läpäisee ajatus vastakohtien yhteydestä. "Coinsindentia Oppositorum", jonka löytäminen haltioitti Cusanuksen tuhannen vuotta myöhemmin ja Hegelin esittämänä Marxin ja Engelsin vielä nykyajan kynnyksellä, mutta sensaatiot eivät lopu tähän. Kun runoelman subjekti on feminiini, ei enää ihmettele kirkkoisien raivoa -ja päättäväisyyttä lähettää sensorit ja kirjojen polttajat kiertämään kristityn Lähi-Idän kaikki syrjäisimmätkin luostarit kitkemässä sitä tietoa, joka heidän mielestään ei sovi kuolevaisten tiedettäväksi.
Yhteys Isiksen kulttiin pakottaa katsomaan kirjoittamisajankohtaa vanhempaan aikaan runoelman juuria etsittäessä. Sfäärien sinfoniat ovat sattuneet ihmiskorviin aikaisemminkin, -ja johdattaneet toisinajattelun hurmaavalle mutta vaaralliselle polulle. Siteeramme Riane Eisleria: "Filosofian historioitsija Edward Hussey katsoo Ksenofaneen olleen "Kreikan perinteiselle uskonnolle äärimmäisen vieraan radikaalin monoteismin" ensimmäinen edustaja. Hussey tähdentää, että Ksenofaneen ajatus, jonka mukaan maailmankaikkeutta hallitsee ääretön, kaiken sisäänsä sulkeva äly, oli jyrkästi ristiriidassa Olympoksen panteonissa ilmaistun virallisen maailmankuvan kanssa. Siinähän arvaamattomasti käyttäytyvien, riitaisten, keskenään kilpailevien ja monasti aseistettujen jumalten joukko - joka huomattavasti muistutti muinaiseen maailmaan virrannutta pikkupäälliköiden ja -kuninkaiden tulvaa - hallitsee oikullisella ja mielivaltaisella tavalla sekä luonnon tapahtumia, että inhimillisten 'alamaisten' elämää. Sen valossa, mitä esihistoriasta nyt tiedetään, voisi yhtä perustellusti sanoa, että androkraattinen maailmankuva oli 'uusi ja kumouksellinen', eikä, kuten Hussey katsoo, se maaailmankuva, joka muodosti perustan Kreikan kuudennella vuosisadalla tapahtuneelle poliittiselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle." Riane Eisler: Malja ja miekka, s 152-153, WSOY 1988, suomennos: Satu Hassi, Eislerin viittaukset: Edward Hussey: The Pre-Socratics.
Eisler ja Hussey kääntävät konventionaalisen ja sovinnaisen käsityksen läntisen kulttuurin aamunkoitosta Agamemnonin saleissa ja Troijan piirityksen savuissa päälaelleen... Pah: He kääntävät sen päälaeltaan jaloilleen. Se mikä näyttäytyy Homeroksen runoissa, onkin taantumaa ja disharmoniaa, joka tilapäisesti, kolmisen sataa vuotta, häiritsi ja esti sivistystä Aigeian maailmassa. Homeriaaninen perspektiivi kätkee täydellisesti katseilta sivistyksemme -ja coinsindentia oppositorumin oivaltamisen- todellisen alkulähteen. Puheenvuoro Eislerille:
"Muiden muassa filosofit Anaksimandros, Zenon ja Empedokles ilmaisivat 500- ja 600-luvuilla eKr. dialektisen käsityksen, jonka mukaan vastavoimien tasapaino on olennainen sekä pysyvälle tilalle että muutokselle. Nyt tiedetään, että tätä ajatusta edelsivät vielä varhaisemmat mielikuvat, Jumalattaren palvonnan ajalta periytyvät. ...
Kun sivistys doorilaisen rynnäkön jälkeen alkoi uudelleen nostaa päätään, niin ei ollut sattuma, että esiin tuli, joskin uudenlaisessa muodossa, vanha näkemys kaikkeudesta yhtenäisenä ja jaksottaisesti muuttuvana kokonaisuutena - jota aikaisemmin oli symboloinut Suuri Jumalatar, Kaiken Äiti ja Antaja. ... Jumalattaren kultti oli yhtä aikaa moni- ja yksijumalainen. Jumalatarta palvottiin monen muotoisena, mutta näillä jumaluuksilla oli yhtäläisyyksiä. Jumalatarta, Kaiken Äitiä ja Antajaa pidettiin joka puolella kaiken luonnon ja elämän lähteenä. Tässä mielessä Sokrateen edeltäjien ajatus yhtenäisestä ja järjestyneestä maailmasta on siis paljon lähempänä vanhoja, Jumalattaren palvontaan liittyviä näkemyksiä, kuin niitä, joita symboloi Olympoksen pantheon.
Pythagoras ajatteli, että kosmos on suunnaton musikaalinen harmonia, kuuluisa sfäärien harmonia. Tämäkin näyttää sopivan paremmin vanhan uskonnon mukaiseen kosmologiaan kuin riitojen repimään Olympoksen panteoniin." Eisler, s 153-54.
Kun ihmiskunta oppi leipomaan leipää viljakasvien siemenistä jauhetuista jauhoista, käyttämään kasvikuiduista kudottuja kankaita, valmistamaan astioita poltetusta savesta ja välittämään viestejä kirjoitetuilla merkeillä, silloin olimme sivistyksen aamunkoitossa, -ja kunnioitimme Jumalatarta. Aavistus kirkkaasta kaikenkattavasta alkuajatuksesta näyttää siis silloin häivähtäneen ihmisten mielissä, kuin oikullisen jumalattaren viitan lieve. Takaisin maanpinnalle, ja Cucuteni/Tripolje -kulttuuriin, jossa em. tekniset innovaatiot olivat läsnä juuri keksittyinä. Eisler:
"Parien ja vastakohtien välinen jännite on usein toistuva teema 3000-luvun puolen välin cucuteni-kulttuurin maalatussa keramiikassa. Vanhaan uskonnolliseen mytologiaan kuului keskeisenä luonnon dynaamisuus ja sen säännöllisesti toistuva uudistuminen näennäisten vastakohtien, kuoleman ja syntymän, kautta; Jumalattaressa ruumiillistui sekä elämän ja kuoleman ykseys ja niiden vastakkaisuus. Jumalattaressa yhdistyivät myös äitiyden ja neitseyden vastakohdat." (Eisler, s. 154) "Thunder Perfect Mindin" subjekti on hämmästyttävän yhtenevä neoliittisen Jumalattaren kanssa!
Pythagoras oli matemaatikko, mutta ajatus "geometrisesta tasa-arvosta", mitä elämänfilosofiaa se on? Eisler: "Aristoksenoksen kirjoituksista tiedämme, että Pythagoras omaksui suurimman osan eettisistä opeistaan naiselta nimeltä Themistoklea, joka oli Delfoin papitar. On myös väitetty, että Pythagoras toi kreikkalaiseen filosofiaan muinaisen mystiikan. Häntä on luonnehdittu jopa feministiksi (Hawkes: Dawn of Gods, 284) Uudistaessaan orfista mysteeriuskontoa, Pythagoras näyttääkin painottaneen naisellisen alkuvoiman palvontaa."
"Thunder Perfect Mindissa" meillä on sfäärien sinfonian libretto.
"Älkää tuomitko ettei teitä tuomittasi"
Vastakohtien ykseyttäkin huomiotaherättävämpää on runoelman toistama kunnian ja häpeän ykseys. Tämä jos mikään on vastakkaista Eislerin kritisoimalle androkratialle. Joskus on sanottu, että vain täydellinen järjestys voi näyttäytyä epäjärjestyksenä, ja vain suurin suuruus voi alistua vähäisyyteen. Nag Hammadin kirjakätkö sisälsi myös Maria Magdalenan evankeliumina tunnetut tekstit. Magdalena oli kirkko-Raamatunkin mukaan Jeesus Nasaretilaisen seurueeseen kuulunut henkilö, joka oli myös niitä harvoja jotka olivat paikalla ristiinnaulitsemisen ajan. Kun kristillinen legenda mainitsee hänet ensimmäisenä ylösnousseen Kristuksen nähneenä henkilönä, häntä ei voi sivuuttaa. Kristillinen perimätieto pitää Magdalenaa sinä prostituoituna, joka pesi Jeesuksen jalat, kuivaten ne hiuksillaan.
Prostuutio oli vanhatestamentillisessa Juudeassa sukunsa hylkäämien naisten elinkeino, -ja sosiaalinen häpeärangaistus. Tämä on hyvin loogista kulttuurissa, joka alensi seksuaalisuuden hävettäväksi ja salattavaksi, ja jossa naisvihamielisyys on koko järjestelmän perusparametri. Onkin hyvin loogista, että uskonnollinen vastakulttuuri, -ja sitähän alkukristillisyys oli juutalaisuudelle, pyhittää tarinan, jossa vallitsevan androkratian perusteet kyseenalaistetaan rikkomalla sen lujin ja ankarin sääntö.
Tässä yhteydessä ei ole tilaisuutta paneutua aiheeseen perusteellisesti, mutta Vanhan Testamentin juutalaisuuden ja myös kristillisen maailman -islamilaisesta puhumattakaan- suhtautuminen normit rikkoneeseen naiseen ei koske ainoastaan ko. rikkojaa: Kyseessä on kaikkia naisia painava peloite. "Jos et alistu siihen mitä sinulta vaaditaan, me lyömme sinuun leiman." Nykyisestä suomalaisesta tapakulttuuristakin tiedämme, että naista "huoritellaan" mm. silloin kun hän ei anna (Jäänne vanhasta uhkaamalla pakottamisesta?)
Oleellista ei siis ole huonotapaisuus vaan kapinallisuus. Islaminen maailmassa, myös Raamatun tarinoiden tapahtumapaikoilla, "huora" -leima on tänäänkin usein yhtä kuin kuolemantuomio, jonka voi siis saada myös omasta käyttäytymisestään riippumatta, epäilyn tai epäsuopeuden perusteella.
J.Nasaretilaisen eräs merkittävä teko oli "langenneen naisen" kivittämisen estäminen: "Se joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven..." Tässä episodissa J.Nasaretilainen demonstroi juutalais-fallokraattisen kulttuurin valtarakenteita vastaan, ja tämä on kelpuutettu myös kirkko-Raamattuun. Maria Magdalenan henkilö kaksine olemuksineen ei ole yhtään vähemmän radikaali.
"Syntinen nainen / Pyhä nainen" -teemassa alkukristityillä oli tukijoita ja edeltäjiä niin pitkällä historiassa, kuin sitä voidaan käsittää. Kontakti egyptiläiseen Isiksen mysteerikulttiin on täysin mahdollinen, ja "Thunder Perfect Mindin" eräät säkeet viittavat vahvasti siihen suuntaan. Eislerin edellä visioima yhteys Vanhan Uskonnon kosmografisiin näkemyksiin on tuskin ollut irrallinen detalji. Näemme, että polku on ollut auki, ja sitä on kuljettu, -ja molemmissa päissä löydämme samat myytit ja teemat. Sattumaako?
Monasti ihmiset rakentelevat monimutkaisia todisteluja voidakseen ymmärtää "sattumiksi" asioita, jotka olisi paljon simppelimpää nähdä jonkun tietoisena toimintana tai muuten yhteenkuuluvina. Aina kun po. itsepetokseen ryhdytään, syynä on pelko sitä oivallusta kohtaan, joka on väistämätön jos "antaa tiedolle pikkusormen".
Runoelman suhtautuminen "syntiin" on myös dialektisempi kuin kirkko-kristityillä. Synti ja itsehallinta nähdään yhtenä, mutta hedonismi saa yksiselitteisen negatiivisen tuomion. "Olen tuomio ja vapauttaminen. / Minä, minä olen synnitön, / ja synnin juuret lähtevät minusta. / Olen (ulospäin) näkyvä himo, / ja sisäinen itsehallinta on minusta. / ... Monille ovat miellyttäviä tavat, / jotka esiintyvät lukemattomissa synneissä, / ja kyvyttömyydessä hillitä halujaan, / ja kelvottomassa kärsimyksessä, / ja katoavissa nautinnoissa, / joita (miehet) haluavat kunnes tulevat järkiinsä ja menevät levolliseen paikkaan. / Ja he löytävät minut sieltä, "
Teksti vapauttaa naisen syntiinlankeemus-kertomuksessa hänelle annetusta syyllisyydestä ja viettelijän roolista, eli kyseessä on Raamatun nykytekstin kanonisointia edeltäneen ajattelutavan restauraatio? Yhteys Vanhimpaan Uskontoon näyttää ilmeiseltä, ja kuvaamme neoliittisesta Jumalatar-kultista liittyy nyt mahdollisuus uusista ulottuvuuksista. Mielenkiintoisia kysymyksiä jää auki.
Runoelman suhde seksuaalisuuten antaa tiettyjä viitteitä. Tekstin muotoilija on ollut ilmeisen tietoinen androkraattisista asenteista, kaksinaismoraalista ja seksuaalikielteisyydestä, mutta hän on päättänyt asettua niiden ulkopuolelle, tai yläpuolelle: "Sillä minä olen ensimmäinen ja viimeinen. / Minä olen kunnioitettu ja halveksittu. / Minä olen huora ja minä olen pyhimys." Hän on joutunut ottamaan reaalisesti olemassaolevana tosiasiana sukupuolisuuden sulkemisen "alempien" asioiden kategoriaan, mutta hän rikkoo tätä konventiota vastaan ja asettaa omat arvonsa yhteiskunnan vallitsevaa ajattelutapaa vastaan: "Olen häpeä ja ylpeys. / Olen hävytön; Olen häpeissäni."
Runoilija(tar) painaa tässä etusormensa kulttuurimme erääseen kipeimmistä kohdista, tietäen tarkkaan mitä tekee. Hän ei pyydä nöyränä anteeksiantoa "synnillisyydestään", vaan pää pystyssä julistaa sen ylpeydekseen, -ja antaa esimerkin sisarilleen vuosituhansien takaa: Ottakaa kehonne ja mielenne omaan hallintaanne, älkääkä antako muiden väärinkäyttää teitä ja sitten istuttaa teihin syyllisyyttä. Kyse ei siis ole esi-patriarkaalisen tradition haalistuneesta fragmentista, vaan tietoisesta vastakulttuurista, kapinasta ja revoluutiosta. Tänään, noin 2000 vuotta myöhemmin, voimme sanoa: Revoluutiosta joka jäi kesken.
Lisää Nag Hammadin asiakirjoja
Kirjallisuutta:
Riane Eisler: Malja ja Miekka, WSOY 1987
Elaine Bakels: The Gnostic Gospels, Random House, New York 1979
James M. Robinson, ed., The Nag Hammadi Library, HarperCollins, San Francisco, 1990 (New York 1977)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti