Katolisessa maailmassa ei liene ensimmäistäkään kirkkoa, jossa ei olisi kuvaa Madonnasta ja lapsesta. Jotkut näistä kuvista ovat ihonväriltään tummia, maan tai mullan värisiä. Jostain syystä juuri näillä kuvilla on poikkeuksellisen suuri maine, ja niitä tullaan kunnioittamaan laajoilta alueilta. Mistähän on kyse?
Euroopan tunnetuin "Musta Madonna" on Puolan suojeluspyhimyksenä ja pyhiinvaellusten ja suurien uskonnollisten kokoontumisien aiheena pidetty ikoni, Jasna Goran Madonna, joka rohkaisi puolalaisia kommunisminkin aikana.
Otsikkokuvan Madonna on la Candelarian katedraalista Teneriffalta, minne tarinan mukaan temppeliherrat ovat sen tuoneet. Kirkon virallisen kannan mukaan nämä tummat pyhäinkuvat ovat tummuneet kynttilöiden noesta tai pohjamaalin pigmentistä, mikä on kummallinen väite, kun jotkut näistä maan-värisistä on veistetty eebenpuusta tms, jolloin lopullinen väri ei ole voinut olla yllätys. Mitä tässä oikein salaillaan?
Maanväriset jumalattaret
Tummuneiden Jumalan Äitien herättämä innokas uskonnollisuus lienee yllättänyt katolisen papiston, joka valta-asemastaan huolimatta joutui myöntämään hiljaa itselleen kaikkina kristillisinä vuosisatoina, ettei kirkko tiennyt eikä hallinnut sitä kansanperinettä, joka Pyreneiden tai Karpaattien vuoristomajojen hiljaisuudessa siirtyi varovaisena supinana sukupolvelta toiselle, eivätkä prelaattien nyrpistykset tehonneet "harmittomien" keijukais-tarinoiden kertojiin.
Alttaripalvelusta suorittava pappi ei varmaankaan päästänyt tietoisuuteensa ajatusta, että harras seurakunta näkee kristillisessä ikonissa Vanhan Uskonnon Jumalattaren, eli tietämättömyys helpottaa joskus elämää. Kirkko toimikin pitkään valtioviisaasti, eikä lyönyt päätään seinään. Vatikaanin salaisissa lähetys-ohjeissa Euroopassa toimiville missionääreille kehoitettiin suoraan "kristillistämään" pakanalliset pyhäköt, lehdot ja juhlapäivät niiden avoimen vastustamisen sijasta.
Tätä kautta mm. länsigermaanisen Eastre-jumalattaren juhlasta tuli kristillinen pääsiäinen. Taktinen myöntyvyys loppui vasta noitavainojen ja ns. uskonpuhdistusten aikaan 1500-1700 -luvuilla, jolloin jo skismaattisesti jakautunut kristikunta alkoi selvittää välejään vanhemman tiedon kanssa vahvistuneista asemistaan käsin.
Vanhat roomalaiset pitivät Terra Materia, Maa-Äitiä, kaikkein vanhimpana jumaluutena, ja nykytietämys yhdistääkin Hänet jo paleoliittisena aikana tunnettuihin jumalatar-hahmoihin. Arkelogi Marija Gimbutas kirjoittaa:
"Myöhempinä kristillisinä aikoina Elämän-Antaja ja Maa-Äiti ymmärrettiin Neitsyt Mariana. Ei siis ole kovin yllättävää, että katolisissa maissa Neitsyt oli kunnioitetumpi kuin itse Jeesus. (Myös katolisessa Suomessa. lat.huom.) Hänet yhdistettiin yhä elämän veteen ja ihmeitätekeviin parantaviin lähteisiin, puihin, kukintaan, kukkiin, hedelmiin ja satoon. Hän oli puhdas, vahva ja oikeudenmukainen."M.Gimbutas, "The Language of the Goddess", s.319.
Kristinuskon Maria otti siis eurooppalaisessa kansanuskossa hyvin arvokkaan ja hyvin vanhan roolin. Sen mukana Hän sai joskus mullan ja maan värin, -ja nimensä? Baskeille Jumalatar oli/on Mari, Serbiassa ja Kroatiassa Mora tai Morava kuten Tsekissä, irlantilaiselle Morrígan, jne.??
Candelarian Madonnankuvan omituinen silhuetti, hartioiden luonnolliset ääriviivat kätkevä toppaus, näyttää kovin samanlaiselta, kuin tunnetun "Elchen Ladyn", iberialaiseen kulttuuriin liittyvän papitarta esittävän kalkkikivi-veistoksen vaatetuksen samanlainen hartia-korotus. Selitys tälle tavalle löytynee jumalattarina kunnioitettujen Menhir-pystykivien muodosta.
Viereiset kivipatsaat ovat kuparikauden Liguriasta, Pontevecchiosta. Ylempi esittää itse Jumalarta, ja alempi on todennäköisimmin papittaren tai noidan muistomerkki. Sen korvakorujen muoto liittää patsaan samaan jatkumoon Elchen Ladyn kanssa. Otsikkokuvassa oikealla "noidan" rekonstruktio italialaisten tutkijoiden mukaan. Megaliittikulttuurin pystykivillä tiedetään olleen "sukupuoli", eli tiettyjä kiviä pidettiin miespuolisina ja toisia naispuolisina. Toisinpaikoin, Etelä-Ranskassa, Kataloniassa, Sardiniassa ja Liguriassa, näihin feminiinisiin lohkareisiin hakattiin Jumalattaren piirteitä, jolloin kultti-esineellä oli menhirin siluetti ja pelkistetyn abstraktisti esitettyjä kasvonpiirteitä, kuten Pontevecchion jumalattarella ja Aveyronin maa-äiti-menhirillä. Näiden patsaiden muisto on voinut olla Menorcalta Candelarian katedraaliin ulottuvan esteettisen perinteen alku. Aveyronin patsaan kolmiomaisen soikea kasvojen rajaus toistuu vielä Teneriffan Madonnalla.
Neitsyt Maria, ja erityisesti Hänen Musta Madonna variaationsa, liittyvät siis kiinteästi eurooppalaisen Vanhan Uskonnon katkeamattomaan jatkumoon, mutta mitä muuta liittyy P.Marian poikkeuselliseen formaattiin? Temppeliherrat, nuo roviolla poltetut Kristuksen soturit ja esoteerisen kristillisyyden edustajat, mainittiin jo Teneriffan Madonnan yhteydessä, eivätkä yllätykset lopu tähän: Maria Magdalena, viides sensuroitu evankelista ja ensimmäisen kristillisen seurakunnan pää, mainitaan monissa tarinoissa, jotka sivuavat Mustan Madonnan myyttiä.
Vuorisaarna, rahanvaihtajien pöytien kaataminen ja lause "se heittäköön ensimmäisen kiven, joka.." olivat keisarien ja fariseusten maailmassa niin radikaaleja tekoja, että niistä seurasi hyvin tunnettu rangaistus. Radikaalin opin vaarattomaksi-tekeminen onnistui vasta Paavalin annettua sille lopullisen patriarkaalisen iskunsa, mutta jäikö jotain kytemään, ja miten tämä kaikki liittyy eurooppalaisen Vanhan Uskonnon jälki-ilmiöihin? Tietäisikö vastausta edes Juudean viides maaherra, ratsumies Pontius Pilatus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti