Noidat

"Otat keskiyöllä poimitun mustan hevosen häntäjouhen, mustan kukon sulan ja hautausmaan multaa. Sitten kierrät kirkon kolmesti ja lausut kulkiessasi isä-meitän takaperin. Kukaan elävä ihminen ei saa nähdä sinua..." Tälläinen mielikuva meillä on noituudesta Suomessa, sellaisena kuin talteenotettu kansanperinne sen esittää. Taikureiden ja puoskareiden väärinymmärtämää tai tarkoituksellisesti nurinkäännettyä kirkon oppia ja rituaalinkatkelmia. Tunnetuin "laina" on Hokkus-pokkus, mikä on latinaa taitamattoman kansanmiehen korvalla kuultuna katolisen papin ehtoollisen asetussanojen alku. Eurooppalainen noituus on kuitenkin jotain muuta. Mitä?



Keskiajan munkit projisoivat kuvitelmiinsa noidista omat frustraationsa, kuten ylläolevasta Hans Baldung Grienin kuparikaiverruksesta vuodelta 1515 selvinnee. Kristillinen noita-käsitys kuvaa siis paremmin ko. uskonnon elämänkielteisyyttä ja ihmisvihaa, kuin heidän kiukkunsa kohdetta. Yhteiskunnassa valtaa käyttävien pelko kaikkia kontrolloimattomia asioita, kuten naisen seksuaalisuutta, kohtaan lienee myös mukana kuviossa. Tästä ilmiöstähän ei olla vieläkään päästy eroon, kuten eräiden maiden oikeuskäytännöstä voi havaita. Kysymys "noituudesta" ja suhtautumisesta siihen on siis mitä suurimmassa määrin tarkasteltavan yhteiskunnan ja siinä vallitsevan uskonnon olemusta valottava kysymys.



Kun Euroopan noidat oli tuhottu ja vanha tietämys hävitetty, kesti runsaat sata vuotta ja romantikot löysivät aiheen. Kristillinen kirkko oli valistusajalla epäsuosiossa, eikä sen raakuus ja suvaitsemattomuus niin historiassa kuin silloisena aikanakaan ollut mikään salaisuus. Newtonin mekaniikka edusti järjen ja logiikan voittokulkua taikauskosta ja pimeydestä, ja kaikki näytti olevan rationalistisesti käsitettävissä ja vallattavissa.

Teollistuvan ja teknisiä keksintöjä tekevän länsimaailman sivistyneistö arvaili edistys-uskon olevan sittenkin riittämätön henkinen perusta. Huomion ja fantasioiden kohteeksi tulivat mm. "jalot villit" ja noidat, -mystisyyden ja alkuvoimaisuuden edustajina. Romantikko John William Waterhousen maalauksessa vihreäpukuinen noita, joka on edellisestä kuvaustraditiosta nuorentunut ja kaunistunut, toimittaa rationaalisen maailman rinnakkaistodellisuuteen kuuluvia asioitaan. Rautatieosakkeilla pörsseissä keinottelevat ja parhaat koulut käyneet sivistyneet eurooppalaiset ripustivat näitä tauluja salonkiensa seinille, ja katselivat niitä kynttilän valossa. Palanen sitä mitä itse ei ole.

Eurooppalaisen noita-kysymyksen historian keskeisin kehityslinja on kristillisyyden sävyttämän elämänkielteisen kulttuurin taistelu "vanhan uskonnon" muistoa vastaan, -ja myös epäinhimillistä elämäntapaa vastaan kapinoivaa ihmisluontoa vastaan. Vanhan uskonnon jäänteistä muodostettiin "paha", saatanallistettu näkemys ihmismielen tiedostamattomasta, jonka kurissapitämistä ja itsestään poiskitkemistä vaadittiin jokaiselta yksilöltä yhteiskuntakelpoisuuden panttina. "Jos et pysty sisäistämään normeja, Sinun on vähintään ulvottava susien mukana, vaikka ne repisivät kappaleiksi lähimmäistäsi." Tätä vaati itsestään vieraantuneiden puoli-yksilöiden muodostama yhteisyydetön yhteiskunta.

Se mikä tänään tunnetaan modernina noituutena, on vain osittain suoraa jatkoa aikojen alusta olleelle "naiselliselle viisaudelle", joka oli kerran Euroopan vallitseva uskonto, ja jonka pohjalle rakentuivat myöhemmät urbaanit ja synteettiset "korkeauskonnotkin", vaikka tämän myöntäminen onkin yhä liian tuskallista po. uskontojen harjoittajille. Esimerkkinä "Vanhan Uskonnon" jatkumisesta eurooppalaisessa folkloressa esittelemme baskilaisen noidan laulun Pyreneiltä, läheltä Zugarramurdi:a. Se on aivan muuta kuin käänteiskristillistä taikatemppujen harrastusta. Näissä säkeissä puhuu Euroopan vanhin uskonto.



Baskilaisen noidan laulu



Har har hou hou!

Eman hetan! Eman hetan!

Har har hou hou!

Janicot! Janicot! Janicot! Janicot!

Har har hou hou!

Jauna Gorril, Jauna Gorril,

Akhera Goiti, Akhera Beiti.






Käärme käärme hou hou!
Katso vanhaa! Katso vanhaa!
Käärme käärme hou hou!

Siunattu! Siunattu! Siunattu! Siunattu!
Käärme käärme hou hou!
Punainen Herra, Punainen Herra,
Pässi korkeuksissa, Pässi on tullut!






Tämä tuntemattoman tekijän maalaus esittää baskilaista noitaa voitelemassa itseään taikavoiteella.