Atlanttista kivikulttuuria: Piktovian ja Orkadian "Broch"-tornit

Callanishin kivikehä nousi Hebrideille jo 3500 vuotta eKr., eikä Orkenyn pääsaaren kivet, kummut ja maanalaiset talot Scara Braessa ole sen nuorempia. Sama kansa eli samoilla saarilla vielä ajanlaskumme alussa, eivätkä he olleet mitään unohtaneet. Ulkopuolisen hyökkäys-uhan pakottamina, he käyttivät ikimuistoista laastittomien muurien taitoaan puolustustorneihin, vaikuttaviin ja yhä maisemaa hallitseviin brocheihin. Ne tiedetään jopa matkailuesitteissä, mutta harvemmin mainitaan, etteivät tekijät olleet skotteja, eivätkä edes kelttejä.



Kun kaikilla taistelukentillä voittoisa Rooman yhdeksäs legioona jätti turvallisen leirinsä Inchtuthilssa, ja marssi pohjoiseen lannistamaan mahtavalle imperiumille keskisormeaan heristäneet heimot, jotka silloinen sivistynyt maailma tunsi pikteinä, nämä tornit olivat jo pystyssä. Emme tiedä, näkikö kukaan heistä ensimmäistäkään brochia, ennenkuin hänen katseensa ja tajuntansa sammui sumusta ääneti lennähtäneeseen nuoleen, villimiehen nuijaan, tai piiveitseen jonka sivallus siirsi torkahtavan vartiomiehen lopulliseen unennäköön. Viimeinen varma tieto, "voittoisasta yhdeksännestä" on raportti, joka vahvistaa legioonan jättäneen leirin ja aloittaneen sotaretkensä, jonka piti tuoda lopullinen ratkaisu pikti-ongelmaan.


Oheinen kartta piktien seitsemästä kuningaskunnasta on myöhempi. Se kuvaa ajankohtaa, joilloin piktit suurkuninkaansa Oenguksen (Anguksen) johdolla kurittivat skotteja, brittejä ja anglosakseja, ja näyttivät voimansa ja yhtenäisyytensä vielä hetkeä ennen katoamistaan. Piktien kansan, ja Piktonian, kirjoitettuna tunnetun historian alussa loistaa voitto Roomasta, ja lopussa Skotlannin skottilaisuudelle säilyttänyt torjuntavoitto anglosakseista. Piktit olivat toki paljon muutakin. Vain viholliset tunsivat heidät sotilaina.

Roomalaiset kertoivat piktien olleen tummahiuksisia ja pyöreäpäisiä, ja vertaisivat heitä akvitanialaisiin, nykyisen Ranskan Atlannin-rannikon baskilaiseksi tunnistettuun kansaan, ja Espanjan ibereihin. Pohjoisessa oli toinenkin kansa: Orkeneyn saarten orkadialaiset. Heidät kuvattiin pitkiksi ja kapeakasvoisiksi, tummahiuksisiksi kuten kaukasialaiset.



Piktien asunnot olivat pyöreitä kartiokattoisia, oljella katettuja, taloja, jotka oli joko osittain tai kokonaan upetettu maan sisään. Mikäli ne olivat maan pinnalla, niiden seinän muodosti kuivamuurattu kivilados. Niiden sisäosa oli jaettu huoneisiin tai loosheihin kivisillä väliseinillä, jotka tekivät pohjapiirroksesta "pyörän" kaltaisen. Siitä nimitys: "Wheelhouse".



Kun viimeisinä vuosisatoina eKr. tapahtui jotakin, joka järkytti Hebridien, Orkeneyn ja Shetlannin, ja Skotlannin pohjoisimman rannikon, asukkaiden turvallisuuden tunnetta, nämä kivirakennukset saivat lisää korkeutta ja (yleensä) kaksinkertaiset muurit. Tutkijat väittelevät siitä, oliko impulssi tornien, brochien, rakentamiseen vihollisen hyökkäykset vai yhteisöjen sisäinen polarisaatio, joka nosti merkittäviempien sukujen asemaa, ja antoi toimeliaille yksilöille mahdollisuuden kohota paikallisiksi päälliköiksi (chieftain), joiden vallan merkiksi tarvittiin linnoja.

Otettakoon huomioon tutkijoiden yleinen taipumus sijoittaa "päällikköjä", "big man" tai edes yläluokka mihin se vain on mahdollista, ja että tämä taipumus on immuuni jopa "Occamin partaveitselle", joten kysymys mahdollisesta piktonialaisen tai orkanialaisen yhteiskunnan yläluokasta myöhäisellä rautakaudella 400 - 200 eKr., jää avoimeksi.




Esimerkki-brochimme, Dun Carloway, on merkitty oheiseen Hebrideiden karttaan.
Brocheja on säilynyt tai paikallistettu 700, joista suurin osa saarilla. Innovaation oletetaan olevan vanhin pohjoisessa.

Carlowayn rekonstruktio (alhaalla) perustuu ajatukseen, että siinä olisi asuttu vakituisesti. Brochien oletetaan toimineen myös kokoustiloina, puolustautumis-käytön lisäksi.




Pohjoisten Britteinsaarten kivirakennus perinne näyttää katkeamattomalta jatkumolta aina Skrara Braen neoliittisesta, maahankaivetusta kiviseinäisestä ja olkikatoilla katetusta, kylästä 3500 eKr. aina korkeisiin olkikattoisiin broch-torneihin, ja viimeisiin esiteollisen ajan maalaistaloihin näillä pohjoisilla seuduilla:

Skara Brae, asuttu 3200 - 2200 eKr.
www.orkneyjar.com/history/skarabrae/
http://www.stonepages.com/scotland/skarabrae.html

Piktien "Wheelhouse",
http://www.shetland-heritage.co.uk/amenitytrust/archaeology/scatness/scatness2001.html,
http://www.archaeology.co.uk/timeline/roman/brochs/valtos.htm,

Piktiläinen talo brochien jälkeiseltä ajalta 600 - 900 AD
http://www.bradford.ac.uk/acad/archsci/field_proj/scat/mk4/infost5.html

Broch-tornit 500 BC - 200 AD:
http://www.shetland-museum.org.uk/museum/collections_and_history/archaeology/timeline/iron_age.htm
http://www.bradford.ac.uk/acad/archsci/field_proj/scat/mk4/infost9.html





Johtopäätöksiä:

Kun eteläisen Euroopan syrjäisten agraariyhteisöjen omaperäiset kivirakennukset halutaan nähdä ilman yhteyttä megaliittisen kivikauden kulttuureihin, huolimatta identtisistä yksityiskohdista, Skotlannin pohjoisten saarten brochien piktiläisyys näyttää aristeltua aiheuttavalta seikalta. Esiteltyään täsmällisesti faktoja sivukaupalla tutkijat ja kirjoittajat lisäävät loppuun tunnollisesti, että "ei voida kuitenkaan pitää lopullisesti todistettuna, että nämä tornit olisivat piktien työtä", tms. anteeksipyyntöä.

Ikäänkuin joku olisi päättänyt, että läntisen Keski-Euroopan menneisyys on keltit, ja piste. Jos on pakko mainita, että Stonehenge pystytettiin megaliittikaudella paljon ennen kelttiläisen etniteetin muodostumista, muistetaan mainita, että ko. ajankohta oli "ennen varsinaista kelttiaikaa". Unohdetaan jostainsyystä kertoa, että tämä Euroopan esihistorian kiintoisin vaihe oli aikaa jolloin Euroopassa puhuttiin ei-indoeurooppalaisia kieliä aina Atlantilta Uralille.

Usein toistetaan sanontaa, että "eurooppalaisuuden juuret ovat Roomassa, germaaneissa ja juutalaisissa." Tätä voikin kommentoida kysymällä, mihin jäivät eurooppalaiset? Ilmeisesti oppikirjojen sivujen "laatikoihin" ja alaviitteisiin. Kokonaiskuva rakennetaan ilman heitä.

Tunnetaan opinkappale "kulttuuria luovista kansoista", joita tietysti olivat germaanisten ja romaanisten kielten puhujat. Tämäkin uskomus saa ansaitsemansa loppusijoituksen, muistettaessa että eurooppalaisen kulttuurin ja elämäntavan perusta laskettiin jo aikana, jolloin Euroopan ensimmäiset astronomit laskivat linjoja ja pystyttivät kiviä Salisburyn tasangolla, puhuen keskenään kieltä, jonka sanoja on löydettävissä pohjoisen harvoissa säilyneissä oghameissa, kuuluen kansaan jonka viimeiset itsestään tietoiset edustajat tuhottiin ensimmäisen vuosituhannen jKr. lopun kansanmurhissa Orkneyllä ja Skotlannissa: Alkuperäisiin "britteihin", pikteihin.

Dun Carlowayn hahmo Hebridien autiota maisemaa ja sumua vasten toistaa piktipäällikkö Calganuksen sanoja roomalaisille tunkeutujille, jotka sanat Tacitus on meille säilyttänyt:

""Me, maan rauhallisimmat asukkaat, viimeiset vapaat, olemme suojautuneet ...syrjäisyyteemme ja nimeämme peittävään hämärään... Meidän takanamme ei ole enää ketään, mitään kansakuntaa. Vain aaltoja ja kalliota." "