Taas ne teki sen! Joku huolimaton neoliittisen kivikauden eurooppalainen unohti 7000 vuotta sitten kirjoitusta täynnä olevan taulun arkeologien löydettäväksi Dispiliossa Kreikassa. Historiankirjat menevät taas uusiksi, ja opiskelijat joutuvat muistamaan oppikirja-dogmin -"kulttuuri tuli Eurooppaan Mesopotamiasta"- lisäksi sivun reunan laatikon tekstin, jossa kerrotaan että "kulttuuri itseasiassa oli täällä jo, mutta se oli sellaista proto-kulttuuria..."
Yhden huolimattomuus tuottaa monille harmia. Tarkastelemme kuitenkin mitä Kreikassa puuhailtiin vuonna 5260 BC.
Tässä kuva mullistavasta Dispilion puulevystä Thessaliasta vuodelta 5 260 BC, ja vieressä jonkun Dispilion kyläläisen omakuva, syyllisen näköisenä.
Kastoria-järven pinta oli poikkeuksellisen alhaalla v.1932 ja Dispilion neoliittisen "järvikylän" jäännökset paljastuivat. Systemaattiset kaivaukset paikalla aloitettiin kuitenkin vasta v.1992. Kylä oli rakennettu järveen ja rantavyöhykkeelle, paalujen varassa olleille tasoille. Rakennukset olivat olleet savetulla risupunos-seinillä ja olkikatolla katettuja puukehikko-taloja. Veden läheisyys piti ne viileinä kesän kuumuudessa.
Ensimmäiset veden päälle rakennetut kivikauden kylät löydettiin Sveitsistä, mutta ne eivät ole vanhimpia. Neoliiittisen maanviljelyn myötä järvirakentaminen levisi sinne, missä oli sopivia paikkoja tai siihen tarve. Neoliittisen kauden vallitseva maanviljelys-yhteisön talotyyppi oli kuivalle maalle rakennettu. Kreikassa megaron-tyyppinen, Keski-Euroopassa nauhakeraamisen kulttuurin levittämä hallitalo, jossa itäkarjalaiseen (myöhempään) tapaan oli karja ja ihmiset saman katon alla, -tosin eri päissä tai jopa eri tasoilla.
Järvikylä-idea esiintyi suomensukuisten kansojen alueella ensimmäisen (tunnetun) kerran Usvjatin järvellä ("Usvyaty Lake") Väinä-joen latvoilla, jonka löytöpaikan mukaan kyseistä neoliittista kulttuuria nimitetäänkin Usvjatin kulttuuriksi. Usvjatin järvikylä on ajoitetettu 4600 -3400 calBC, eli kalibroituna radiohiili-ajoituksena ennen ajanlaskumme nolla-vuotta (E.Kr.). Usvjatin kulttuuri oli myös maanviljelyksen pioneereja itämerensuomalaisella kielialueella.
Suomen alueella on ainakin yksi tunnettu kivikautinen asuinpaikka, jonka sijainti viittaa siihen, että se on ollut käyttö-ajankohtana veden peittämänä, eli rakennukset ovat olleet paaluilla?
Dispilion kylä on rekonstruoitu turisteja ja opiskelijoita varten löytöpaikan läheisyyteen. Kuvassa näkyy myös vene, mutta se saattaa olla paikallisten kalastajien nykyaikaan asti käyttämää tyyppiä? 7000:n vuoden takaiset veneet olivat nimittäin miltei identtisiä "nykyaikaisten" kanssa.
Euroopan syrjäseuduilla saatetaan olla hyvin vanhoillisia.
Kuvan veneenmalli on Tsanglista, jossa käytettiin samantyyppistä keramiikka kuin Dispiliossa, ja on ajoitettu 5300 - 4500 BC. Thessalian sekä käytössä että arkeologisina löytöinä säilyneet sisävesillä käytetyt pienveneet näyttävät olleen puupölkkyyn veistettyjä ruuhia. Sellaisia on käytetty Suomessakin aina teollistuneeseen aikaan asti. Dispiliolaisten kalastusharrastuksesta kertoo myös löydettyjen koukkujen suuri määrä.
Aktiivisesta kalastuksesta ja metsästyksestä huolimatta maanviljely dominoi dispiliolaisten elämää: Peltojensa takia he asuivat samalla paikalla pysyneessä kylässä, toisin kuin mesoliittiset metsästäjä-keräilijät, jotka saattoivat siirtää leiriään aina kulloinkin hyödynnettävän luonnonresurssin läheisyyteen aina vuodenajan mukaisesti. Tämä onkin mesoliittisen ja neoliittisen elämäntavan ero. Suomessa sama elinkeino-juopa erotti saamelaiset tai "lappalaiset" suomalaisista.
Siirtyminen suhteellisen vaivattomasta metsästys-keräily -elinkeinosta varsin työlääseen ja suuret perustamistyöt vaativaan maanviljelyyn tapahtui yleensä vasta pakon edessä. Ilmaston muutoksesta aiheutuva ihmiselle hyödyllisten luonnonresurssien väheneminen tuotti "liikaväestö"-ongelman, kun entiset alueet eivät elättäneet enää samaa väkimäärää kuin ennen, tai muualta tullut lisäväestö johti akuuttiin ylikansoitukseen. Tämänkaltaisissa tilanteissa ihmisen oli pakko siirtyä luonnon "pääoman tuoton" keräämisestä ympäristön aktiiviseen muuttamiseen tuottoisammaksi.
Maanviljelys-innovaatio näyttää keksityn Lähi-Idän jokilaaksoja ympäröivillä vuorilla, joista uusi elinkeino joko omaksuttiin tai siirtyi muuttavien ihmisten mukana uusille seuduille. Tunnetun molekyyli-geneetikon, Luigi Luca Cavalli-Sforzan, mukaan maanviljelyn mukana tulleen geneettisen aineksen osuus nyky-eurooppalaisten perimässä on keskimäärin 25%. Etelässä ja kaakossa enemmän, pohjoisessa ja lännessä vähemmän.
Maanviljelyn oletetaan levinneen Kreikkaan kahdesta suunnasta: Bosborin / Balkanin reittiä ja suoraan Aigeian-meren yli Anatoliasta. Eteläinen vaikutus-aalto ulottui Thessaliaan asti. Lisäksi noin 6300 BC tuli Anatoliasta Thessaliaan "mustaa ja harmaata keramiikkaa" tekevää väkeä.
Thessalia on eräs niistä seuduista, joissa uutta elinkeinoa sovellettiin eurooppalaisiin oloihin, ja ratkaisujen löydyttä levitettiin eteenpäin. Dispilion kirjoituslevy sisältänee todennäköisesti uskontoon tai kalenterinpitämiseen liittyvää tietoa? Ehkäpä sen kirjoittajat halusivatkin välittää maamiehen käytännön-tietoutta? Silloin Thessalian Dispiliossa vallitsi 7300 vuotta sitten se tilanne, mihin Suomen ruotsinkielinen "sivistyneistö" pyrki vuoden 1850 Kielimanifestilla: Suomen kielellä oli luvallista julkaista vain uskonnollista ja käytännön maatalouteen liittyvää tietoa. Muinaiset kirjoituksethan sisältävät useimmiten juuri näitä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti