Sumerilais-babylonialais-assyrialaisessa perinteessä Tuonelaan matkaa nainen, jumalatar Ishtar. Hän on myös Inanna ja Astarte. Kertomus tai näytelmä Ishtarin Manalan matkasta ja hänen rakastajansa Tammuzin ylösnousemuksesta on olemassa assurinkielisenä videoesityksenä jonkin yliopiston arkistossa, mutta mikään ei estä toteuttamasta tätä ikivanhaa sosiodraamaa omana sovituksena. Tekstiä ei kovin paljoa kannata muutella. Silloin taika ei tehoa. Ishtarin Manalanmatka -näytelmää on arveltu myös esitetyn labyrintissä.
Luettavuuden parantamiseksi henkilöiden nimet on merkitty värillä niiden esiintyessä ensimmäistä kertaa tekstissä, ja saman henkilön repliikit ovat samalla värillä.
Tarinan henkilöt:
Ishtar (Belili): Jumalatar,
Tammuz: Jumalattaren puoliso ja hedelmällisyyden miehinen jumaluus,
Ereshkigal: Manalan hallitsijatar,
Namtãru-visiiri: tämän portinvartija,
Eea: kuningas tai ylijumala,
Papsukal-visiiri,
Assûshunãmir: "porttomies" eli jonkinlainen gigolo,
Anunnakit: jumala,
...ja kertoja.
Ishtarin matka Tuonelaan
Ishtar lähtee "maahan, josta paluuta ei ole", Manalaan, noutamaan puolisoaan Tammuzia.
"Hän kulkee Tietä, joka
on paluuta vailla,
Taloon, johon astuva on valoa vailla,
Missä tomu on ravintonsa ja ruokana
savi,"
Kun saapunut oli
Ishtar nyt portille Maan, josta paluuta
ei ole
Vartijalle portin
sanat hän virkkoi:
"Vartija
siinä, avaathan porttisi,
Avaathan porttisi astuakseni sisään!
Ellet avaa sä porttiasi astuakseni sisään,
Isken murskaksi uksen ja salvankin murran, (*1.)
Isken murskaksi kynnyksen ja hajoitan ukset!
Paiskaan pieletkin rikki, heitän selälleen portit,
Nostan ilmoille kuolleet, jotta elävät he söisi,
Eläviä suurempi on kuolleiden joukko!"
Vartija
suunsa nyt avas ja puhumaan ryhtyi,
Ruhtinatar Ishtarille
hän virkkoi:
"Seis,
Valtiatar, älä portteja heitä,
Menen,
nimesi ilmoitan kuningatar Ereshkigalille."
Niin astui vartija
sisään ja virkkoi Ereshkigalille:
"Katsohan,
sisaresi Ishtar portilla seisoo,
Hän
joka ilojuhlia suuria pitää, meretkin myllertää
edessä Eean."
Ereshkigal tämän kuullut
kun oli,
Kuin kaadettaessa tamariskipensasta hän [räyski],
Kuin leikattaessa kunînuruohoa hän [kähisi]:
"Mikä on sydämensä
minulle tuonut, mikä on vatsansa liikkeellepannut?
Katso, juon vettä ma Anunnaki-jumalien
kanssa,
Leivän asemasta mutaa ain
syön, oluen asemasta juon sameaa vettä!
Itken miehiä, jotka jättivät
vaimonsa,
Itken tyttöjä, jotka makaajainsa
kupeilta [on viety],
Pienokaista hentoa itken, joka
ennen aikaansa [on kuollut]!
Menehän vartija, hälle porttisi
avaa,
Kohtele häntä ikivanhojen
lakien mukaan!"
Meni vartija, porttinsa avasi
hälle:
"Astuhan sisään, valtiatar,
sulle riemuitkoon Kûtu,
Palatsi Maan, josta paluuta
ei ole, sun edessäs iloinen olkoon!"
tiaran kauniin.
"Miksi oi vartija, riistit sa
pääni tiaran kauniin?"
"Käy sisään oi valtiatar,
Manalan laki on tämä!"
Toisesta portista sisään hänet
vei, irroitti, riisti korvainsa renkaat.
"Miksi oi vartija, riistit sa
korvaini renkaat?"
"Käy sisään oi valtiatar,
Manalan laki on tämä!"
Kolmannesta portista sisään
hänet vei, irroitti, riisti kaulansa
kiviset vitjat.
"Miksi oi vartija, riistit sa
kaulani kiviset vitjat?"
"Käy sisään oi valtiatar,
Manalan laki on tämä!"
Neljännestä portista
sisään hänet vei, irroitti, riisti
rintansa korut.
"Miksi oi vartija, riistit sa
rintani korut?"
"Käy sisään oi valtiatar,
Manalan laki on tämä!"
Viidennestä portista sisään
hänet vei, irroitti, riisti lanteittensa synnytyskivivyön.
"Miksi oi vartija, riistit sa
lanteitteni synnytyskivivyön?"
"Käy sisään oi valtiatar,
Manalan laki on tämä!"
Kuudennesta portista sisään
hänet vei, irroitti, riisti kätensä
ja jalkansa soljet.
"Miksi oi vartija, riistit sa
käteni ja jalkaini soljet?"
"Käy sisään oi valtiatar,
Manalan laki on tämä!"
Seitsemännestä portista
sisään hänet vei, irroitti, riisti
häpyä peittävän verhon.
"Miksi oi vartija, riistit sa
häpyäni peittävän verhon?"
"Käy sisään oi valtiatar,
Manalan laki on tämä!"
Kun maahan, josta paluuta ei ole,
oli laskeutunut Ishtar,
Näki Ereshkigal hänet, edessään
tuimaksi muuttui,
Ishtar ei malttanut mieltään
vaan karkasi päälleen.
Ereshkigal suunsa nyt avasi
ja puhumaan ryhtyi,
Namtãru-visiirilleen sanat hän virkkoi:
"Mene. Namtãru, hänet
palatsiini sulje,
Päästä ulos nyt
päälleen kuusikymmentä tautia, tuhoutukoon
Ishtar!
Silmien tauti silmiensä päälle,
Kylkien tauti kylkiensä päälle,
Jalkojen tauti jalkojensa päälle,
Sydämen tauti sydämensä päälle,
Mielenkin tauti mielensä
päälle,
Ylt´ympäri häntä,
tuhoutukoon Ishtar!"
Kun Maahan, josta paluuta ei ole, oli lasketunut
valtiatar Ishtar,
Lehmän päälle ei ryntää
sonni, ei astu tammaa aasi,
Tyttöä kadulla ei makaa mies,
Nukkui vuoteessaan mies, nukkui äitinsä
vieressä tyttö.
Papsukal visiiri jumalten suurten: nenänsä
oli painunut, kasvonsa synkät,
Oli surupukuun pukeutunut, likaisena aivan.
Meni nyt Shamash, edessä
Sînin, isänsä, itki,
Eteen Eean, kuninkaan,
kyyneleensä vieri:
"Ishtar Manalaan on laskeutunut, ei
noussut,
Kohta kun Maahan, josta
paluuta ei ole , oli laskeutunut Ishtar,
Lehmän päälle ei
ryntää sonni, ei astu tammaa aasi,
Tyttöä kadulla ei
makaa mies,
Nukkui äitinsä
vieressä tyttö."
Viisaassa sydämessään loi kuvan
nyt Eea,
Loi Assûshunãmirin,
kinaidin [porttomiehen]:
"Menehän, Assûshunãmir,
porttiin Maan, josta paluuta ei ole, kasvosi
aseta,
Seitsemän porttia Maan,
josta paluuta ei ole, edessäsi auetkoon
auki,
Ereshkigal nähköön nyt
sinut, iloiseksi edessäsi tulkoon.
Kun on rauhoittunut sydämensä,
vatsansa selkeäksi tullut,
Anna hänen vannoa nimeen
jumalten suurten!
Pidä korkealla pääsi,
aseta korvasi leiliin,!"
"Hyvä on, valtiatar,
leili nyt annettakoon mulle, jotta sen vettä
ma joisin!"
Assûshunãmir tekee tehtävänsä, ja Ereshkigal lupaa täyttää tämän pyynnön.
Kun Manalan valtiattarelle selviää, mitä on tullut luvanneeksi, on myöhäistä katua.
Ereshkigal tämän kuullut kun oli,
Lanteitaan löi hän, sormeaan puri:
"Toivomuksesi toivonut multa
sa olet, jota ei toivoa saisi.
"Menehän, Assûshunãmir,
sinut kirota tahdon ma kirolla suurella:
Katuojien ruoat ruokasi olkoon!
Varjossa kaupungin muurin, olinpaikkasi
olkoon,
Vain kynnys sun istuimesi olkoon!
Juopunut, janoinen poskiasi lyököön!"
Ereshkigal suunsa nyt avasi
ja puhumaan ryhtyi,
Namtãru-visiirilleen sanat hän virkkoi:
"Mene,Namtãru, lyö
Egalginaan,
Koputa kynnystä [--------] -kivistä,
Tuo ulos Anunnakit, istuta
kultaiseen tuoliin,
Elämän vedellä
Ishtaria vihmo, ota luotani hänet!"
Meni Namtãtru, löi Egalginaan,
Koputti kynnyksiin [------] -kivistä,
Toi ulos Anunnakit, istutti kultaiseen tuoliin,
Elämän vedellä Ishtarin vihmoi, otti luotansa
hänet.
Ensimmäisestä portista hänet ulos hän
vei, hälle palautti ruumiinsa häpyä
peittävän verhon,
Toisesta portista hänet ulos hän vei,
hälle palautti kätensä ja jalkainsa
soljet,
Kolmannesta portista hänet ulos hän
vei, hälle palautti lanteittensa synnytyskivivyön,
Neljännestä portista hänet ulos hän
vei, hälle palautti rintansa korut,
Viidennestä portista hänet ulos hän vei,
hälle palautti kaulansa kiviset vitjat,
Kuudennesta portista hänet ulos hän
vei, hälle palautti korvainsa renkaat,
Seitsemännestä portista hänet ulos
hän vei, hälle palautti päänsä
tiaran kauniin.
-
-
-
"Jos päästörahaansa hän
sulle ei anna, hänet palauta silloin!
Ja Tammuzu, nuoruutensa aikainen
rakkaus,
Pese puhtaalla vedellä,
[voitele] öljyllä hyvällä,
Pue loistavaan pukuun, jotta
sinikivihuilu [kaikuisi] taas,
Ilotytöt vatsaansa heiluttaa
sais!">
Kun Bëlilî [Ishtar] oli korunsa
[päälleen] saanut,
Ja silmäkiviä oli sylinsä
täynnä,
Veljensä (*2.) äänen hän kuuli
Bëlilî korunsa [maahan] nyt heitti,
Silmäkivillä aittansa täyttyi,
"Veljeni ainoa, mulle pahaa
et tehdä sä saa!
Kun Tammuzu minua juhlii,
sinikivihuilu ja karneolisormus kanssansa minua
juhlii,
Kanssansa minua juhlivat
itkijämiehet ja itkijänaiset,
Nouskoot myös kuolleet
ja suitsutustuoksua haistakoot silloin!"
Juoni lyhyesti: Tammuz, Ishtarin veli ja rakastaja, on kuollut ja joutunut Manalaan, ja koko luomakunta on nääntymässä. Ishtar laskeutuu itse kuolleiden valtakuntaan hakemaan puolisoaan. Hänen sisarensa, Manalan valtiatar Ereshkigal, määrää että Ishtaria kohdellaan kuten jokaista Malalaan tulijaa. Eea, ylijumala, luo gigolon, jonka hän lähettää suostuttelemaan Ereshkigalia päästämään Ishtarin ja Tammuzin pois tuonelasta. Gigolo onnistuu tehtävässään, mutta havaittuaan mihin on suostunut Ereshkigal kiroaa porttomiehen. Hän pitää silti lupauksensa ja päästää Ishtarin ja Tammuzin ylös elvytämään luontoa ja ihmisiä. Kaikki on taas hyvin.
Säilynyt tarina ei kerro, missä tilassa Tammuz oli Manalassa. Oliko hän ehkä paloiteltuna kuten Osiris ja Lemminkäinen olivat vastaavassa tilanteessa.
1. Lemminkäisen äidin uhkaus poikaansa etsiessään:
"Jos et neuvo Lemminkäistä,
rikon ukset uuen riihen,
Taitan Taivosen saranat"
2. Tammuz on Ishtarille sekä veli että rakastaja, kuten Osiris Isikselle. Lemmikäisen tarinassa Manalasta pelastaja on äiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti