torstai 3. joulukuuta 2009

Eleusiin mysteerit

Varhainen mysteeri-kultti vai neoliittisen Jumalatar-uskonnon jatkumoa?


Nykyisten historiantutkijoiden edeltäjänään ja tiennäyttäjänään pitämä Herodotos oli tutkijana tunnollinen ja ihmisenä kunnollinen, -joskus kiusaksi asti. Hänelle suotiin tilaisuus tutustua Eleusiin mysteereihin, joista hän Historiateoksessaan kertoo vain, ettei hänen ole lupa niistä kertoa. Mysteeriin ja rituaaleihin liittyvistä menoista vaikeneminen olikin Eleusiin kulttiin vihittyjen ensimmäinen ja tärkein lupaus. Tietomme tästä merkittävästä ja helleenisessä kulttuurissa hyvin tärkeästä kultista ovatkin tiedon sirpaleiden ja päättelyn varassa, emmekä voi tietää, onko kuvamme oikea tai kuinka tarkka.


Suvaitsemattomat kristityt tekivät tästä kaukaisesta muinaisuudesta jatkuneesta kultista lopun maallisten viranomaisten ja uskonnollisten fanaatikkojen avulla, ja pyrkivät hävittämään kaiken sitä koskevan tiedonkin, mihin heillä näyttää olleen vissit syyt. Jo Rooman valtakunnan aikana Eleusiin menot julistettiin siis laittomiksi. Seuraavana lyhyt katsaus siihen, mitä näistä menoista tiedetään.

Eleusiin mysteeriin saivat osallistua vain initioidut, sillä ulkopuolisen läsnäolon koettiin aiheuttavan vaaraa ja epäonnea. Kulttiin vihkiytymisessä oli neljä vaihetta:

1.) Puhdistautuminen;
2.) Mystisen tiedon vastaanottaminen opetuksen ja varoitusten kautta;
3.) Pyhien asioiden ilmestyminen vihittävän esittäessä osaa pyhässä näytelmässä, joka on osa rituaalia;
4.) Kruunaaminen, koristautuminen ja initiaation loppujuhlallisuudet.

Ateenan kaupunki oli ilmeisesti hyväksynyt hyvin varhain Eleusiin mysteerit viralliseksi valtiolliseksi kultiksi. Kun Herodotos muistuttaa ateenalaisten ja koko Attikan maakunnan asukkaiden olleen pelasgeja, Kreikan helleenejä vanhempia ja edeltäviä asukkaita, jotka olivat omaksuneet helleenin kielen, Eleusiin mysteerin alkuperä on nähtävä helleenejä vanhempana. Mysteerillä näyttääkin olevan ilmeisiä yhteyksiä maanviljelyn alkuvaiheen uskonnollisiin menoihin.

Perikleen aikana kultin julkisten toimitusten seuraaminen sallittiin muidenkin kreikkalaisten kaupunkien asukkaille, ja myöhemmin hellenistisenä aikana periaatteessa kaikille kreikan kielen ja kulttuurin omaksuneille. Rituaalikokonaisuuden ensimmäinen näytös esitettiin keväällä Agraessa, ja "Suuri Mysteeri" syyskuussa Eleusiksessa. Syksyisen toimituksen alkuperä on sadonkorjuujuhlan menoissa.

Mysteeri-kulteille on tavanomaista, että eri tasoiset initiaatit muodostavat hierarkian, jossa pidemmälle ehtineet ja tietoisemmat nauttivat muiden kunnioitusta. Eleusiin kultissa oli kahdentasoista osallistumista. "Mystait" olivat ensimmäinen porras, eivätkä useat halunneetkaan sitä korkeampaa statusta. Initiaatteja tai mystaita ohjasi Hierophantti ja pyhien asioiden opettaja. Vain Hierophantilla oli pääsy pyhäkön sisimpään osaan, jossa pyhiä esineita säilytettiin.

Kultin jäsenet käsittivät ihmisen elemän kokeeksi, jossa sielu alistetaan erilaisiin testeihin. Mysteeriin initioitumisen tarkoitukseksi ymmärrettiin sielun kehittäminen läpäisemään nämä kokeet, jotta se pääsisi korkeampaan olomuotoon, tai peräti kuolemattomaksi. Eteneminen kultin hierarkiassa rinnastuu tähän tietoisuuden kehittymiseen.

Vihityltä edellytettiin vähintään vuoden jäsenyyttä alemmalla tasolla, ennenkuin hän saattoi tulla huomioonotetuksi pyrkiessään toiselle tasolle. Tämäkin on kulttien yleinen ominaispiirre.

Eleusiin mysteerikultti järjesti seuraavat tapahtumat:

13.09: Avajaisparaati Ateenasta Eleusiin

14.09: Pyhät esineet, "Hiera", haetaan Eleusiista Ateenaan missä ne juhlallisesti asetetaan Eleusiumiin. Ne palautetaan viidentenä päivänä.

16.09: Kulttiin pyrkijät kuulevat kukin erikseen Hierofantin julistuksen, että mikäli he ovat valmistautumattomia tai kelpaamattomia initiaatioon, heidän on heti poistuttava. Pyrkijän tuli olla kreikkalainen tai myöhemmin myös roomalainen, nuori mutta tietyn vähimmäisiän saavuttanut, rituaalisesti puhdistautunut ja "käsistään puhdas", myöhemmin myös puhdas sielultaan. Sitten mystait puhdistavat itsensä sian verellä ja peseytyvät senjälkeen meressä. Lopuksi uhrataan Jumalattarelle.

19.09: Pyhät esineet saatetaan takaisin Eleusiin initiaattien ja Hierophantin juhlallisessa kulkueessa pitkin pyhää tietä mystaiden ja alttaripalvelijoiden kantaessa jumala Iacchuksen (Dionysus) kuvaa. Juhlasaatto kunnioittaa jokaista alttaria tien varrella, ja kun niitä oli paljon, Eleusiin saavutaan vasta auringon laskiessa. Mystait jatkavat sitten juhlimistaan jumalansa kanssa. Initiaatio-riitit ovat vuorossa seuraavana päivänä.

22.09: Mystait seuraavat pyhää näytelmää Demeteristä ja Koresta. Näytelmässä Kore (Persephone) kuolee ja nousee ylös. Hierophantti ja Hierophantis, korkein papitar, ja Soihdun Kantajat esittävät pääroolit näytelmässä. Kore on poissa, ja Suuri Äiti, Demeter, etsii ja suree tytärtään. Näytelmän juoni on kaikille tuttu, ja käänteet yksinkertaisia kuten kristillisissä joulu-kuvaelmissakin, mutta vaikutus katsojiin lienee kuitenkin ollut vakuuttava.


Pyhien esineiden, joita kultin kannattajat ovat saaneet nähdä, oletetaan olleen hyvin vanhoja Jumalattaren patsaita (-juuri niitä Gimbutasin esittelemiä?).

Korkeamman asteen initiaatit saavat nyt seurata Hierophantin ja Hierophantisin suorittamaa "pyhät häät" -rituaalia. Jumalallisen Brimon julistetaan nyt tuoneen paikalle pyhän lapsen, Brimoksen. Hiljaisuudessa leikattuja viljan tähkiä esitellään nyt sielun ylösnousemuksen symboleina, mikä juontuu Jumalattaren yhteydestä viljaan. Välimeren ja Euroopan kulttuurien Jumalattaren tehtävät perineen Neitsyt Marian kuvaan kiinnitettiin myös viljantähkiä vielä katolisena aikanakin.


Juhlaan on liittynyt myös ehtoollinen. Koska Jumalattaren uskottiin juovan eräällä alttarilla olevasta kupista, kannattajien on tehtävä samaa. Juoman oletetaan olleen olutta. Ohranjyvien, joista juoma oli tehty, ajateltiin edustavan Jumalattaren vartaloa, ja mystait kokevat näin yhtyvänsä häneen. Samothracialaisessa kultissa, joka läheisesti muistuttaa eleusilaista, korkea pappi mursi leivän ja tarjoili sen viinin kera initiaateille. Viini edusti kasvillisuuden jumalaa ja leipä kasvillisuuden jumalatarta. Kristityt hylkäsivät myöhemmin näin suoran yhteyden maanviljelijän ajatusmaailmaan, ja käsittävät Pyhän Ehtoollisen paljon vertauskuvallisemmin. Toisaalta kristittyjen ehtoolliseen sisältyy viittaus Kristuksen androgyynisyyteen?

Tämän jälkeen mystait kääntävät kasvonsa kohti taivasta, ja pyytävät sadetta. Sitten he pyytävät maalta hedelmällisyyttä. Lopuksi Hierophantti lausuu "Logoksen" eli rituaalin lopetussanat.

Sateen pyytäminen taivaalta ja viljavuuden anominen maalta, tähkien ja jyvien esiintyminen rituaaleissa, olut rituaalijuomana, "pyhät häät" ja tietty Jumalatar-yhteys ovat yhteinen piirre monille vanhoille traditioille, -myös pohjoisempana.

Mystait ovat nyt tehneet sopimuksen Jumalattaren kanssa. He ovat luvanneet elää moraalisesti ja Jumalatar on luvannut heille kuolemattomuuden heidän maisten ruumiidensa kuoleman jälkeen. (Tuttu juttu jostakin toisesta yhteydestä?)

Eleusiin mysteeri saavutti suurta kannatusta Ateenassa seitsemänneltä vuosisadalta eKr. alkaen, ja jo silloin kreikkalaiset uskoivat saavuttavansa sen avulla kuolemanjälkeisen elämän, minkä myös Homeros vahvistaa. Eleusiin kultti on siis myöhempien mysteeri- ja pelastususkontojen edeltäjä, jonka valmista formaattia on noudattanut mm. kristillinen kirkko, vaikkei ole kiitollisuuttaan osoittanut.

Kristillisen perus-uskonkappaleen, synnittömyydestä palkintona tulevan ikuisen elämän, historia näyttää siis ulottuvan jälleensyntymään uskoneeseen Vanhaan Eurooppaan asti, neoliittisen kivikauden varhaisiin maanviljelys-yhteisöihin.

Jumala, joka kuolee noustakseen ylös, on antiikin ja Lähi-Idän uskontojen melkeinpä yhteinen piirre. Kun tähän liittyy ikuinen elämä vanhurskaille, yhdennäköisyys on jo niin silmiinpistävä, että kirkkoisien hurja raivo Eleusiin mysteeriä kohtaan ei enää yllätä. 500-600 -luvuilla jKr. valtiollistunut kirkko tuhosi brutaaleilla vainoilla tämän ikivanhan kultin, jolle kirkko oli ilmeisesti mielestään liikaa velkaa?

Eleusiin mysteerin suurin salaisuus näyttää siis olevan silmiinpistävä yhtäläisyys kristillisyyden kanssa, -paitsi että Koren kuolema ja ylösnousemus näyteltiin syksyllä. Demeter ja Kore eivät ole tosin täysin vieraita katolisen kirkon piirissäkään, päätellen erään etelä-italialaisen kirkon Madonna & lapsi -pyhäinkuvan osoittautumiseksi äiti (Demeter) ja tyttölapsi (Kore/Persephone) -asetelmaksi. Itsensä Paavin mahtikäskyllä tämä kirkkoesine siirtyi museoon hyvin vilkkaasti.

Yhtä asiaa kristilliset plagiaattorit eivät voineet kopioida: Tasapainoista ja luonnollista suhdetta elämään, elämän kiertokulkuun, ja elämää ylläpitäviin voimiin. Kirkko synnillisti lisääntymisen, teki ilon ja nautinnon epäillyttäväksi ja synnintunnolla maksettavaksi, nostatti pelon kuolemaa kohtaan, vihan elämää kohtaan ja häpeän siitä että tuntee niinkuin ihminen tuntee. Ihmismieli rujoutettiin ja vääristettiin yksilöiden lannistamiseksi ja ihmisten keskinäisen yhteisyyden hävittämiseksi.

Ehkä vahinko on korjattavissa, jos opimme tietämään mitä oli ennen ja näkemään kulttuurimme perussairauden olemuksen ja kristillisen elämänkielteisyyden syyt.

A Pagan Sacrificial Prayer from the 19th Century



This prayer song, performed in a sacrificial festival of the Cheremiss people (indigenously called the Mari) was preserved by the scientist, A. Genetz, in the Krasnoufimsk kray of the Perm oblast. Here the prayer is presented in the form it was published in the legendary work "The Cheremiss Religion" by Uno Holmberg (Harva) in 1914. The surviving wording of the prayer represents an altered tradition contaminated by the Greek Orthodox church and the Islam practiced by the neighboring Tatars and Chuvasses. This may have affected the characterization of the concept of god, and certain words could be borrowed.

Although the written text shows various cultural layers, the most ancient and most essential core is clearly present. The traditional (earth) religion of the Volga Finns is part of the living religious tradition of the European pagan agricultural population, and its social and ethnic function has not essentially changed from the times when the European peoples began to till soil and cultivate plants, although new elements and overtones have been added along the millennia. For example, the central position of festival beer is a very original trait.

This prayer has been performed on an occasion when the village community has gathered to a sacred site to perform a regular sacrificial rite. The sacrificial priest reads aloud or sings the prayer while the others listen seriously. The prayer enlists all the sources of livelihood essential to the village community, asking blessing for them, remembers the relatives enlisted in the imperial service (war) and implores the Cheremiss gods to protect the rulers of the country, especially the Czar. It is odd that they should have mentioned bleeding among the dangers threatening the ruler--it is unlikely that the people living on the shores of the Volga have had any information about the affliction of the Czarevich [son of the emperor suffering from hemophilia; but was Alexei Nikolayevich even born when this prayer was chanted? Perhaps a form of prophecy?] Other sequences listing various dangers do not mention bleeding in particular.

Mentioning the ruler within the prayer may have been inherited from the period when the Volga Finns had countries of their own. During the wars waged by Ivan the Terrible against the Kazan khanate the independent duchies of the Mari and the Mordvins were destroyed, but rural life continued as usual, with a pagan religion, still for centuries to come.

The prayer is addressed to the godhead of fire who forwarded the messages on to greater godheads. An interesting feature: the priest wishes that "the two worlds" remain in harmony and aid his community. A. Genetz has paid special attention to the denomination used of the "circle" responsible for the sacrificial festival, certain houses or villages: MIR. In Russian it is a common word for a village community with a wider meaning of e. g. world, now also world peace etc.. Before the 1922 orthography reformation, the two mir's were separated by writing 'world' with 'i s tochkoy', looking like the Latin i, while 'peace' was written with the regular 'i' resembling an N upside down, derived from the Greek eta.

Finnish has assimilated the word through Karelia in the form 'miero.' When someone was 'mieron tiellä' [on the road of/to miero,] he was dependent upon the welfare food given away by the community. The word 'miero' was used among others during the starvation mutiny of the Käkisalmi county in the name of a mutiny meeting: "Musta miero" [Black Miero.] Probably the word mir/miero is precisely the original denomination of the habitations belonging to the same sacrificial circle, just like "pogosta" (bog = god.) Anyway, the text of this prayer offers a rare view of the pre-Christian culture of the Finno-Ugrians and the Europeans.

Most notably: the pagan tradition of the Volga Finns has continued without interruption from the introduction of agriculture in Europe until the modern times, and still continues. Wherever one personality is addressed, forms of the word 'thou' have been used, in the case of several, the word is 'you' and its forms. The difference is not always quite clear.





A Cheremiss Sacrificial Prayer

Dear, great god, dear god of providence, dear god of thunder, dear god ruling over children, great divine force (?), dear god of the sacrificial mir [vide supra], dear mother of god, dear providence, dear prophet, dear protection angels, dear spirit of home and hearth, dear angel of the day of rest, dear mother earth, dear mother sun, dear mothers moon and wind, dear old man and woman frost, dear mother water, dear familial prosperity, grant the family a long life; dear birth-giver of cattle, ruler of cattle, dear birth-giver of grain, ruler of grain, warehouse of grain, key to the warehouse of grain, open thy warehouse of grain; dear birth-giver of grain, ruler of grain, grain prosperity, grain chief, open the warehouse of grain, key to the warehouse of grain, open thy warehouse of grain; Birth-giver of bees, ruler of bees, bee prosperity, bee chief, bee warehouse, key to the warehouse of bees, open thy warehouse of bees; warehouse of triple money, key to the treasury, open thy treasury!

Dear, great god, god of thunder, ruler of children, divine force (?), god of the Mir, mother of god, providence, prophet and dear protection angels, be merciful and receive with joy from this large sacrificial table the abundant steam of my feast which I have prepared and put forth with loaves of uncut bread, fragrances rising up from a large frying pan and with abundant beer mixed with mead! After you arrive to the fragrant smoke and settle down, do leave us pure like the flame of fire, light and unpolluted like smoke; surrounding us with fire and smoke, banish evil where smoke does not reach! Thus do we say, pray and beseech, amen be merciful to us, dear gods! If you grant this to us, we shall be grateful to you!

With the first uncut loaves of bread do we pray for your blessing, dear gods; follow the clinking sound of iron and settle down here, grant us the hardness of steel, the purity of iron and beating with your steel knives and axes, banish and drive away evil where the sound of iron does not reach, to the shores of night which the running water of the stream does not reach, where salt and bread are not eaten! For that do we beseech and pray, for such blessing do we ask, dear gods, dear angels, amen; unanimously be merciful to us, dear gods!

Dear gods, dear angels! Wherever we may walk, allow us to roam safely, wherever we may sit, allow us to be happy and to roam safe from pestilence, diseases and spells, do protect us from knives and axes hanging from belts, from fires and witches and warlocks, you, dear gods yourselves; do not allow our minds to err, our feet to stumble. There must be those who wish to damage whatever is found in our habitations, there must be those who wish evil to the triple family of the house: do not leave it in the hands of evil but banish the ill-willed; protect the triple cattle wealth living in the corral; probably there are also those who plan destruction for our triple grain; do banish the evil of mind; should anyone envy our bee wealth, drive the envier away from us, should anyone envy our triple wealth of money, banish him as well, so that we might live and prosper in the habitations built with our own hands with our triple families, with our triple cattle living in the courtyard, with our warehouses of triple grain, with our treasures of bees and money! For that do we beseech and pray, dear gods, for your blessing do we ask, amen; have mercy upon us! If you grant this to us, we shall be grateful to you, dear gods!

Grant us brightness of the sun, fullness of the moon, fertility of the earth, purity of water, mildness of temperature for us to live, rising like the morning star, jumping like the flea, gathering steadily like the beaver, moving gracefully like the otter, chirping like the swallow, waving like the hop, hanging like the pea-stalk, blossoming like the flower, soft like wax, durable like silk; grant us high age, long years and long days! For this do we beseech and pray, dear gods, amen; have mercy upon us! If you grant this to us, we shall be grateful to you.

Let two complete strangers unite, let them go to bed as two, let them rise as three, let them bear seven daughters, nine sons; let their seven daughters find a new homeland beyond the stream, and their nine sons a bride beyond nine streams, may the names of the daughters be known in the country, may the fame of the sons spread up till the emperor! Let two complete strangers unite again, let the offspring of these strangers be numerous like cuckoos; and so that they may live conversing familiarly, let them have high age, long years and days! For that do we beseech and pray and ask of you, amen; have mercy upon us, dear gods! If you grant this to us, we shall be grateful to you.

Wherever the family travels, let it travel safely, wherever it sits, let it be happy; protect it from various diseases, do not let its mind err, its feet stagger; protect personally, dear gods, it from knives and axes hanging from belts, from fires, witches and warlocks! For that do we beseech and pray, amen; have mercy upon us! If you grant this to us, we shall praise you.

Grant them brightness of the sun, fullness of the moon, purity of water, mildness of temperature, so that they might live, rising like the morning star, jumping like the flea, gathering steadily like the beaver, moving gracefully like the otter, chirping like the swallow, waving like the hop, hanging like the pea-stalk, blossoming like the flower, soft like wax, durable like silk; grant them high age, long years and days! For that do we beseech and pray of you, dear gods, amen; have mercy upon us! If you grant this to us, we shall praise you.

When the family has received abundant blessings to its triple cattle which it grasps each morning and evening to fondle it, and, in the springtime, after it has sent the cattle in three groups to the valleys of the field, make the sick healthy, the infertile fertile, to the fertile give offspring in abundance, and at the same time, protect, lead, and take care of them; let the grass that they eat be sweet and the water they drink tasty, let their resting places be soft; protect the creatures against dry and stinging twigs, the claws and teeth of wild predators, swamps and deep riverbeds, protect them from envious looks, evil tongues, witches and warlocks.

When autumn sets in and snow falls upon black earth, let a cattle-shed be built beside another, let the cattle be rounded up and enclosed in the corral in one group, the same cattle which in three groups was sent out to the pasture; let us wake up in the middle of the night if a calf lows, a lamb bleats, or a foal neighs; when the cattle is being taken to drink, let one end of the herd be already by the hole made in the ice while the other still moves around by the habitation; grant us wealth of cattle, and multiplication of the herd the way you did to the people of yore. Thus do we say, pray and beseech, amen; unanimously have mercy upon us, dear gods! If you grant this to us, we shall praise you.

When springtime comes and it is time to bring out the rooster-shaped plow and set its both plowshares in parallel, do grant people intelligence and understanding, set the tools in order, give power to the powerless horse, so that the plowmen, having reached the end of the ditch and stopped and saying "bless!" might plow a deep ditch into the fallow field, and having plowed one, might reach a third ditch, having plowed the third one, reach a fifth, seventh, ninth one, and having plowed the ninth one might reach a thousandth one, and with the thousandth time might turn over like a black cloud. And when the sower, having stacked three kinds of seeds in his load carries them to the field, and saying "bless!" sows a seed, let it become a thousand grains, may the root spread as wide as a plate, the straw grow solid like pearled grain, hard like an egg, smooth like butter, sturdy like fresh bulrushes, the heads strong like silver buttons; fertilize the pistils and let the flowers blossom; with warm thunderstorms, warm lightnings, warm winds and rains let the grain ripen, let it swell like dough; protect it against biting frost, and the damage caused by cold or heat, protect it against sharp wind and hails; from greedy herds of cattle, chewing mice, hungry rats, lusty grasshoppers, gnawing bugs and worms keep and protect it! Allow the owner, after he has inspected every part of the field, return home, rejoice with his next of kin and talk about it while sitting with the family.
When the time is up, let him lift an arched iron upon his shoulders and, having bound up the hems of his garment, in a good and playful mood step to one end of his ditch and, saying "bless!", cut the straw; instead of a straw, let him fold up a bunch, instead of a bunch let him gather a sheaf, and instead of a sheaf, build a whole stack at each angle of the field, thus making the field pleasant like a wood! Should the cattle have dropped something, should something have been strewn from the hands, should something have gotten under the feet and left in the ditch, do gather the grains into the lap of their mother without harming them and send them speedily to the grain stack! That do we beseech and pray of you, amen; have mercy upon us, dear gods! If you grant this to us, we shall praise you.

When the autumn sets in and snow falls upon the black earth and the time approaches to take the sheaves from a threshing house to another and when they are shoved into strong heat and their drying begins, let them dry, protect them from burning fire through the smoke of strong heat, and when threshing begins and when, after threshing, the grain has been winnowed with a grain-filled shovel and the grain is carried into warm wind to be cleansed from chaff and the airing of the grain has been started, grant that the grains will be like the sands of the Belaya [white] river, and when three or four granaries have been shoved full, and when god and providence have been worshiped with the first uncut bread and when the one who has arrived hungry has left sated, the beggar has been given his share and the borrower has been given his part, let us receive during one day three or four times, "let god repay you!" as thanks. Grant us property and agricultural prosperity which you have granted to the people of yore, so that when we scoop, our sieves or baskets will always be full of grain, and when we say "old, old! sour, sour! [leavened?]" we could never finish it by eating or drinking! For that do we pray and beseech, amen; have mercy! If you grant this to us, we shall be grateful to you.

Perhaps thou hast been granted a beehive manufactured by the owner's father, himself, or his forefathers, hollowed inside a tree trunk, which, if set upon the ground, spreads like a woolen carpet: do set the one above and the one below at the same height, do set the damaged right, do make the inner part resplendent like mother-of-pearl, do make the honey-cakes like gold and silver! Perhaps thou hast been granted the bees of the proprietor or thou hast been entrusted with the bees of the community, perhaps their buzzing resounds in bright daylight or accompanies the moonlight, possibly thou hearest it from the cliffs or an island in the sea, perhaps thou hast bees that have come on their own accord; strengthen the wings of the queen bee and lead the swarm like a black cloud over the mountains, set them in every tree-trunk, let them settle therein. Thus we say, pray to you and beseech, amen; have mercy, dear gods! If you grant this to us, we shall be grateful to you.

The infertile render fertile, grant the fertile offspring in abundance, make the drones industrious, grow flowers useful to them, protect them against sharp winds, thick fog, claws and teeth of predators, save them from evil looks, evil tongues, witches and warlocks and allow them to develop in peace. Let the owner, when he goes to inspect and peeks around, find now ten, now fifteen, until he returns home; let a stranger notice what he has not seen himself and let him know; let him sit with his family and neighbors full of awe and conversing joyfully; let the bees prepare honey resembling dough, and when the time of gathering draws nigh, let the owner leave walking and bring back walking, let him leave by horse and return having loaded the animal with such a load that its back gives way under the weight; whatever he has not been able to bring back home, let him leave there, hung in a tree in the meadow; let him sacrifice the first part to god and providence, whatever is left in the crock let him eat and drink with his family, his closest neighbors, and relatives coming and leaving; grant us infinite multiplication of honey and unending abundance of honey! For that do we pray and beseech, amen, be merciful, dear gods! If you grant this to us, we shall praise you.

When youths gather from everywhere, grant them intelligence and understanding; give their dogs good scent, make their steeds fiery; when they go wandering over woody hills and through valleys, let them find close by what they desired to meet far away, turn towards them the game that had turned its back to them, and shorten their wide tracks! Thou hast bushy-tailed squirrels and hares with plow-shaped legs, thou hast black-tailed weasels and fast-running brown and black foxes, and the grouses and capercaillies of the forest are thine. For the benefit of the high emperor, grant them wisdom and understanding to collect the quarry from the bosom of every fallen tree and with the speed of fire take every shot creature from each tree-trunk! For this we beseech and pray; if you grant it to us, we shall praise you.
Grant each man intelligence and understanding so that, having taken a backpack, preparing for a long journey and entered a dark spruce forest, he might find game near by; direct to him any creature that has turned its back to him, shorten the wide roads! Thou hast long-legged deer and moose that run speedily, thou hast furry bears, red foxes ready that escape quickly, and martens with green necks, and also thou hast beehives not made by human hands, greenish and sturdy. Grant the men wisdom and understanding so that, for the benefit of the high emperor, they might collect every shot creature from the bosom of each fallen tree and claim it for themselves from each tree-trunk! For this do we beseech and pray; have mercy, dear gods, and be unanimous! If you grant this to us, we shall praise you. After leaving the game tracks and entering the riverbank, they will notice that thou hast many gray partridges in the alder grove; thou hast geese and swans prone to be trapped, and also river fish, beavers, polecats and water bulls. Grant them intelligence and understanding for the benefit of the high emperor to attack the game like the foam of water against the current, so that the bodies strike sparks! For that do we beseech and pray, amen; if thou grantest that to us, we shall praise thee for it.
When there is a stock of wares gathered from cattle or grain or game, when it has been bound into groups of ten and polished bright like metal, shimmering like the sky and glimmering like mother-of-pearl, and when it has been brought to the marketplace of the high emperor, let the price of each item be multiplied by three, seven or nine, and let us return with our trunk full of money. Part of it shall be saved, part of it shall be used for necessities, buying garments and underwear, for gloves and footwear, for purchasing salt and food, for paying taxes to the high emperor, and giving to the beggar and whoever wishes to borrow; present us with three kinds of money, infinite like groats! For that do we pray and beseech, amen; unanimously, have mercy upon us, dear gods! If you grant that to us, we shall praise you.

To the high emperor, whose subjects we are, with all his various nations and all his troops, grant long life, many years and days, health, wealth and strength and, wherever he may move, grant him success, wherever he may sit, make him happy; protect him against all kinds of illnesses and pestilence, all mishaps, malicious rumors, knives and axes hanging from belts, and fire; do not allow his understanding to fail or his feet to stagger, so that he may without injury or bleeding act and work; grant him high age and long years of life! For that do we pray and beseech you, amen; have mercy! If you grant us this, we shall praise you.

To the emperor whom we revere grant purity of the sun, fullness of the moon so that he may live and work, rising like the morning star, fertility of the earth, mildness of temperature, purity of water, so that he may live jumping like the flea, gathering like the beaver, crawling like the otter, chirping like the swallow, waving like the hop, hanging like the pea-stalk, blossoming like the flower, soft like wax, durable like silk; may he be granted high age, many years and days, firmness and strength! Thus do we say, pray and beseech, amen; have mercy, dear gods, dear angels! If you grant us this, we shall praise you.

When children of mothers and fathers embark upon a journey to the high emperor to serve him, fathers and mothers send their prayers to god for the high emperor, mother with mother, father with father shed tears for their children who leave to serve their high emperor, then spouses cry together and children likewise for those leaving to serve the high emperor, father and mother pray to god for happiness and luck for their children: "Dear, great god, return him and lead him back home!"

Dear spirit of fire, thy smoke is tall, thy tongue is sharp, pray for us in front of the good gods, let the first bits of sacrifice be ready, take everything with thee and give on to the good gods! Dear spirit of fire, thy smoke is tall, thy tongue is sharp, of the good gods do we pray this day for augmenting the family, we pray for a long, sinless life to the family, three kinds of cattle wealth, three kinds of grain and bee stock, three kinds of money treasure do we beseech; whether the riches you are going to give us are up in the heavens or down on earth, do reign rising like the morning mist, light like the water foam, allowing the two opposite worlds to shine, and impart us infinite happiness unanimously, dear gods! For this blessing do we pray you.

Dear spirit of fire, let them consume entirely the butter and milk bread and the great sacrificial beverage, blessing with loving hands and feet the abundance of the sweet fragrance, saying, "bless!" Dear spirit of fire, eat thou the first sacrificial bits together with those in hand, take them with thee and give to them, amen! Unanimously, have mercy, dear gods! Dear spirit of fire, thy smoke is tall and thy tongue is sharp, give thou them, in our name, the blessing of the sweet smoke, carry it on and give it to them! Therefore may blessing follow thee, and may gratitude be thy own part, dear spirit of fire!


Fatiman Neitsyt pakanallinen?!!




Paavin Portugalin-vierailun lähestyessä palaamme tähän kiinnostavaan aiheeseen:

Katolinen Pappi hurjana:

Fatiman Neitsyt on pakanuuden aikaisen Jumalattaren inkarnaatio




Totuus kuullaan usein ymmärtämättömien, lasten ja juoppojen, suusta. Portugalilainen pappi Isä Marió de Oliveira julistaa kirjassaan ”Fátima Nunca Mais”, että ”Serra d´Airen Suuri Jumalatar ei ole Jeesuksen äiti Maria, vaan tämän vastakohta, pakanuuden aikaisten jumalatarten jälleensyntymä.”

Isä Marió kannattajineen ei näytä tuntevan kristinuskon laajalle levittäytyneitä juuria, jumalallisen Maria-hahmon alkuperästä puhumattakaan, kun he tuollaista selittävät. Fatiman kylässä ilmestyneellä ilmiöllä on joka tapauksessa miljoonia seuraajia, joten Isä Marión asettamaa kysymystä ei voida sivuuttaa.


Kuvassa Fatiman kylän alttarilla oleva P.Neitsyt. Huomaa kahdeksansakarainen tähti!

Portugalissa, Serra d´Airen karulla seudulla, tapahtui ihme toukokuun 17. Vuonna 1917. Sunnuntaina kolme maatyöläisten lasta oli paimenessa, kun he kokivat elämyksen, joka yhä järkyttää ja jakaa maailman katolisia. Lasten lisäksi ihmeen, joka toistui useina päivinä, näki kymmenien tuhansien katolisten ja myös epäuskoisten uteliaiden joukko. Tarkkaan ottaen he eivät nähneet kaikkea, sillä Pyhä Neitsyt puhutteli vain lapsia ja ilmoitti heille viestin, joka tunnetaan ”Fatiman kolmena ennustuksena”. Muut paikalle kokoontuneet näkivät vain ”aurinkoihmeen”, eli auringon omituisen tanssin taivaalla. Sekin sai heidät vakuuttuneeksi, että jotain ei-arkipäiväistä oli tapahtunut.

Virallinen kirkko oli aluksi hyvin varovainen tapahtuneen suhteen, sillä ei-aidoista ihmeistä on karvaita kokemuksia. Lapsia jopa estettiin menemästä ilmestyksen ilmoittamana päivänä paikalle vastaanottamaan Mariaa, niin kuin he näkynsä tunnistivat. Katolisen kirkon oli kuitenkin annettava pian periksi, sillä ”Fatiman ihmeen” kannattajia oli jo miljoonia. Edellinen paavi, Johannes Paavali II, kuului myös heihin.

Fatiman pienen kylän ulkopuolelle on kohonnut Neitsyelle omistettu kirkko (1928) ja seremoniaalinen rakennusryhmä, jotka palvelevat miljooniin nousevaa pyhiinvaeltajien joukkoa, ja Fatima-innostus on tänään katolisen kirkon laajin joukkoliike. Vastustajiakin kyllä löytyy, ja eräs heistä on Isä Marió. Hän näkee tässä kaikessa vanhan pakanallisuuden tunkeutumisen kristillisyyteen.

Isä Marión mielestä Fatiman Neitsyt edustaa matriarkaalista jumalatarta, ja ensimmäisten pyhiinvaeltajien paikalla näkemä ”aurinko-ihme”, on vain ”esikristillisten maanviljelyskulttien jumalattariin uskovien fanaatikkojen juttuja.” Marió osaa yhdistää Jumalattaren kultin maanviljelykseen, mikä on oikea havainto, mutta aurinkoihmeistä ei ole todisteita. Ehkä Stonhengen tapaisiin paikkoihin kokoontuneet ihmiset ovat nähneet jotain samanlaista? Me emme tiedä, ja Isä Mariókin vain aavistaa.

Kritiikki kiinnittää huomiota Neitsyen ilmestymiseen aiemmin Jumalattarelle pyhitetyssä toukokuussa, ja myös Jumalattareen liitettynä 13. Päivänä. Portugali on muutenkin ”jumalattaren maata”, sillä megaliittikulttuurin, siis Jumalatar-uskonnon, jälkiä on siellä runsaasti. Katolinen Portugal omaksui v. 1646 P.Marian suojeluspyhimyksekseen, ja Hänet julistettiin jopa maan kuningattareksi, mikä katolisessakin maailmassa oli ainutkertaista.

Kylän nimi, ”Fatima”, tarkoittaa islamilaisessa maailmassa Muhamedin tytärtä, jota on myös kunnioitettu pyhimyksenä. Lähi-Idässä tunnetaan nimellä ”Fatiman käsi”, eräs uskonnollinen symboli, jonka tutkijat yhdistävät pakanalliseen aikaan, ja ties kuinka kauas menneisyyteen.

Antiikin kulttuuripiirin toinen pyhä musta kivi on Mekassa, K´haban temppelin seinään muurattuna. K´habassa palveltiin ennen Profeetta Muhamedia jumalatarta nimeltään Kubaba. Roomalaisille hän oli Cybele tai Magna Mater. Hänen pyhä musta kivensä tuotiin Pessinuksen pyhästä kaupungista Roomaan noin 200 eKr., ja sijoitettiin Cybelelle rakennettuun temppeliin, kaupunginosaan joka on tänään oma erillinen valtionsa Paavi Pius XII:n ja Mussolinin kuulun konkordaatti-sopimuksen perusteella: Vatikaani.

Miksi kovin arvovarattu nimi, "Fatima", on tullut kylän nimeksi Portugalissa, se ei ole tiedossamme. Pyreneiden niemimaa, lukuunottamatta baskien alueita, oli islamilaisten maurien vallassa satoja vuosia heidän v.711 ylitettyään Gibraltarin ja lyötyään länsi-gootit. Jos Fatima-paikannimi on tältä kaudelta, se on voinut vakiintua paikalle, jolla on jo ollut erikoinen status, ja Euroopan syrjäkulmathan säilyttivät Jumalatar-tietoutta pisimpään. Baskimaassa jopa nykyaikaan asti. Valitettavasti pyhiinvaelluskeskukseksi muuttuneessa tämänpäivän Fatimassa ei enää voida tehdä arkeologisia kaivauksia.

Isä Marión kanta ei saavuttanut Roomassa kannatusta, vaan istuva paavi oli Fatiman Neitsyen hartaimpia seuraajia, -turkkilaisen Mehmed Ali-Agcan paaviin ampuma luoti on ollut 13.5.1982 alkaen Neitsyen kuvan kruunussa. Voiko Vatikaanilta muuta odottaa? Ensimmäinen P.Pietarin kirkko oli vanhan Cybelen temppelin rakennus, kuten Chartresin vanhin katedraali oli kuulunut kelttiläisten Jumalattarelle, ja nykyisen Pietarinkirkon perustuksissa ja seinissä lienee vielä osia ja kiviä vanhasta Jumalattaren temppelistä. Purettaessa pyhitettyä rakennusta, sen kivet käytettiin aina uuteen pyhäkköön, eikä ole mitään syytä uskoa, että vanhan Jumalattaren musta kivi olisi hylätty. Paavin istuin sijaitsee siis varsin merkittävällä perustalla. (Iio Cybele, iio Magna Mater!)




Paleoliittinen Jumalatar Ranskasta.


Paavit ovat myös toimineet Fatimassa annettujen ohjeiden mukaisesti. Elokuun 6. 1963 paavi Paavali VI lähetti Fatiman kolmanteen ennustukseen perustuvan viestin Moskovassa pidettyyn ydinkoe-kielto neuvotteluihin kokoontuneille Neuvostoliiton puoluejohtajalle Nikita Sergejevitsh Hrutsheville, USA:n silloiselle presidentille John F.Kennedylle ja Englannin päämisterille Harold McMillanille. Vatikaani ei vahvista eikä kumoa tätä tietoa virallisesti, mutta Fuldassa Saksassa marraskuussa 1980 Johannes Paavali II myönsi sen epäsuorasti vastatessaan yleisön kysymyksiin.

1931 Portugalin piispat pyhittivät Portugalin Neitsyelle Fatimassa pidetyssä seremoniassa, ja 1942 Paavin legaatti pyhitti samoin Fatimassa koko maailman ”Neitsyt Marian Tahrattomalle sydämelle". Samoin 13.5.1946 Fatiman Neitsyt kruunattiin koko maailman kuningattareksi. Ilmestys oli myös vaatinut Venäjän pyhittämistä itselleen. Kun tämä tapahtui 1984, Moskovassa lienee oltu huvittuneita. Eipä olla enää.

Alussa mainittu Isä Marió on osin oikeassa. Maria-ilmiö on vanhan neoliittisen tai jopa paleoliittisen jumalatar-uskonnon jatkumoa. Jostain syystä hän kuitenkin haluaa mieltää tämän ja kristillisen perinteen vastakkaisiksi. Historia ja monien kristinuskon elementtien alkuperä eivät anna mitään oikeutusta tälle käsitykselle. Ymmärtääksemme Fatima-kriitikkoja, meidän täytyy kääntää heidän doktriininsa päälaeltaan jaloilleen: He torjuvat uskonnosta, elämästä ja kirkosta sen toisen puoliskon, ikiaikaisen naisellisen elementin. Heidän huolenpitonsa kohde on patriarkaalisuus, sukupuolten mies-valtainen epätasapaino, joka kristillisyyteen on periytynyt hellenistisestä juutalaisuudesta.

Neitsyt Marialla on vahva yhteys pakanalliseen Jumalattareen, mutta Isä Marión kaltaiset teologit eivät halua sitä nähdä. Isä Marió kuuluu toiseen katolisen uskonnon ruohonjuuritason joukkoliikkeeseen, "vapautuksen teologiaan", joka nousi Latinalaisen Amerikan maalais-pappien sosiaalisesta omastatunnosta piispojen köllöttäessä rikkauksissaan ja yhteiskunnallisen sorron rehottaessa. Halu asettua seurakuntalaisten, kansan, puolelle maallisia roistoja ja tekopyhäksi jähmettynyttä omaa instituutiotaan vastaan on oikeutettua, mutta idealismin osa raadollisessa maailmassa on usein joutuminen vielä raadollisimpien tavoitteiden välineeksi.

Emme tiedä, onko Marió aito köyhien pappi vai "kaviaaripastori", mutta hän hyökkää Fatiman Neitsyttä vastaan vapautuksen teologian asemista:

"Vapautuksen teologiaa julistava kirkonmies ei näe Fatiman Neitsyessä vapauttajaa, vaan riistäjän. Sen sijaan että Neitsyt kehottaisi uskovaisia ottamaan kantaa yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta, hän vaatii heitä alistumaan kirkon ja hallituksen valtaan."
(Heli Sarre: Fatima -Maailman alttarilla, Ultra 1-2000 s.8)

Ultra-lehteen kirjoittanut Heli Sarre kiinnittää huomiota siihen, että juuri kirkko on edustanut tukahduttavaa valtaa, ja köyhille maalaisille juuri Neitsyt edusti toivoa ja lohdutusta:
"Isä Marió unohtaa sopivasti, että vuosisatojen ajan hänen oman kirkkonsa teologit ovat kasvattaneet kansaa tavalla, mitä hän itse paheksuu, ja että kansa koki Neitsyen ainoaksi lohduttajakseen ja puolestapuhujakseen. Onko siis ihme, että näkijä-lapset tahtoivat Neitsyen ja kärsimysuhriensa avulla lepyttää ihmisten synneistä vihastunutta Jumalaa?"


Mariólle ilmeisesti hyvin tärkeä vapautuksen teologian ja Maria-teologian vastakkaisuus ei siis ole kovin luontevaa. Pakanoille Maria edustaa kristillisyydessä säilynyttä Vanhan Uskonnon elementtiä, joka on pitänyt kirkot jotenkuten siedettävinä, kostonhimoisesta ja vihaa lietsovasta Jehovasta huolimatta. Tämä matristisen ja patristisen elementin välinen köydenveto on ollut läsnä kaiketi kaikissa nykyisissä kulttuureissa ja uskonnoissa, eikä se ilmeisesti pääty koskaan?

Marian jumalallistaminen 432 jKr. oli siirtymä elämänmyönteiseen suuntaan, noitavainojen kausi ja protestantismi taas elämästä vieraantumisen valta-aikaa. Vapautuksen teologia olisi luontevaa sijoittaa positiivisten voimien kategoriaan, mutta paradoksaalisesti juuri sieltä nousee patristisuuden puolustajia. Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, jonka radikaalit papit samaistivat kristinuskon moraaliseen opetukseen, ei menesty hierarkisessa ympäristössä. Jos ilmaisemme Jumalatar-filosofian ja jahwismin eron yhteiskunnallisten käsitysten tasolla parilla sanalla, se on: Yhteisöllisyys contra autoritaarisuus. Marión kiivailussa tuoksahtaa liikaa Paavalin opetus: "Nainen vaietkoon seurakunnassa."

Katolisen mytologian Pyhä Maria ei siis ole "vastakohta" eurooppalaiselle pakanalliselle Jumalattarelle, vaan saman jatkumon yksi osanen, mitä Isä Marió kieltäytyy ymmärtämästä. Lieneekö isä Marión ajattelussa liikaa marxilaista hapatusta? -Jumalatar siunatkoon Marión ja hänen kirjahyllynsä, mitä siellä sitten lieneekään.



Neoliittisen kivikauden jumalatar-amuletti, peräisin megaliittikummusta Portugalista.

Mennäänkö Hiiteen? -tutkijatkin menivät.




Suomalaisten muinaisesta uskonnonharjoituksesta tapahtui merkittävä osa Hiisissä, kylän tai asutuksen keskellä sijainneissa paikoissa, joihin myös kokoonnuttiin tärkeimpiin juhliin ym. tilaisuuksiin, ja samaa hiittä käyttävien kylien talojen piiri oli myös hallinnon kehityksen eräs askel. Hiisi-traditiota tarkastelemalla pääsemme siis lähemmäksi esi-kristillisen ajan suomalaista elämänmuotoa, ja ymmärrämme eräitä kulttuurissamme yhä vaikuttavia piirteitä.

Suomalaisten perinnepaikkojen oikean ymmärtämisen kannalta tärkeä hiisi-sanan alkuperä on tutkijoille hankala tapaus. Erilaisia arveluja on esitetty, mutta mikään niistä ei tunnut loksahtavan lopullisesti paikalleen, sillä ainakin kahdella vaihtoehdolla on uskottavia perusteluja. Seuraavassa tutkijat ja heidän käsityksensä kronologisesti.



"Hiiden" etymologiaa on siis tutkittu kauan ja hartaasti, eikä valmista ole tullut. Markku Kosken perusteellinen työ, Itämerensuomalaisten kielten hiisi-sanue, semanttinen tutkimus (1967, 1970 Turun Yliopisto), on laajin saatavillaoleva selvitys aiheesta, ja eräistä seikoista huolimatta suomalaisen hiisi-tutkimuksen perusteos. Koski esittelee Suomen, Viron, Inkerin ja Karjalan hiisi-aineistoa ja myös aikaisempia käsityksiä hiisi-ilmiöstä.

Erittäin mielenkiintoista on omaperäisen hiisi-nimistön ja -tarinoiden puuttuminen Vepsästä, Liivistä ja myös Etelä-Virosta. Tämä ajoittaisi hiisi-sanan itämerensuomen hajoamisen jälkeiseksi, tai kuten tiedeyhteisö meillä mielellään asiat ymmärtää, läntiseksi lainaksi. Kun hiisi-probleema ei ratkea kielihistoriallisesti, tarkastelemme lähemmin eräitä esitettyjä vaihtoehtoja:




"Sii'dâ-sana olisi Nesheimin mukaan lainautunut lapista jo varhaiskantasuomeen (ennen sh > h -muutosta). Jos se tällöinkin on merkinnyt lappalaiskylää... siihen on voinut sisältyä ... merkityskomponentti 'suljettu alue'. ... Tämä vastaisi jotenkuten tabu-piirteeseen viittaavaa hiisi-sanan merkityskomponenttia. Jos sana todella olisi lappalainen laina, tuntuisi ihmeelliseltä, että itämerensuomalaiset olisivat ottaneet kalmistonsa tai ylipäätään sakraalisen paikkansa nimitykseksi sanan, jota alemmalla kehitysasteella (?) olevat naapurit käyttävät omasta kylästään."
(M.Koski, s.245)

Myös Nesheimia ovat häirinneet samantapaiset harhapolut, johtuen siita-käsitteen puutteellisesta ymmärtämisestä tuohon aikaan. Siita/siei'de/sii'dâ ei tarkoittanut kylä-asutusta, vaan lapinkylän hallintopiiriä, ikumuistoista itsehallinnollista yksikköä, jonka "nykyaikaiset" valtiot ottivat myös veronkantoyksiköksi Lapissa 1600-luvulla. Kielimiehille ylivoimainen arvoitus tarvitsee seuraavan tarkastelun:




Itämerensuomalaisilla hiisi oli kylän tai kylien keskeisellä paikalla sijaitseva uskonnollisten tapojen pyhittämä alue, johon samaan yhteisöön kuuluvat kokoontuivat säännöllisesti. Virossa vakka-piirien puitteissa järjestettiin Tõnnin vakat, ja saksalaisvallan aikana ne toimivat myös verotus-yksikköinä, -kuten siita/lapinkylä pohjoisessa. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että ennen nykyisiä valtioita saamelaiset olivat veronmaksu- ja liittolais-suhteissa itämerensuomalaisiin, joten saamenkielen sana oli siis tunnettu myös Suomenlahden ympäristössä.

Jos siis oletamme sii'dâ/hiisi -sanueen, se merkitsi saamelaisille yhteistä talvikylää ja ko. paikassa pidettyä kokousta ja siinä valittua hallintoa. Ajan tavan mukaan tämä kaikki oli kiinteässä yhteydessä uskonnolliseen toimintaan, sillä muinoin jumalat kuuluivat arkipäivään sen itsestäänselvänä osana.

Itämerensuomalaisille, jotka asuivat koko vuoden samoissa kylissä, hiisi oli yhteisön kulttipaikka, jota myös käytettiin tapahtumapaikkana, jos haluttiin suoritettavalle toimelle erityinen arvovalta. Tuomareihin ja oikeudenkäynteihin viittaavaa perimätietoa on ainakin eräistä Viron hiisistä.

Hiisi sijaitsi mahdollisimman keskellä asutusta, Suomessa monasti nykyisten kirkkojen paikoilla, ja vasta kristinuskon lujittaessa otettaan, uhrit ym. palvontatoimet siirtyivät syrjäisiin saariin tai vuorille, joissa rovastin ja nimismiehen sana ei painanut.


Hiisi...Iie-...Isis...Astarte?

Ensimmäinen vironkielinen koko Raamattu ilmestui 1739. Sen hiisi-mainintoja on syytä tarkastella. Käännöksen kieli on pitkälle pohjois-virolaisten murteiden dominoimaa, kääntäjien hyvästä yrityksestä huolimatta. Jürin seurakunnan pappi, Anton Thor Helle, kantoi työstä päävastuun, mikä korosti Harjumaalla puhutun vironkielen vaikutusta lopputulokseen. Helle oli hebrean taitoinen, joten hänen ei tarvinnut tukeutua latinankielisiin laitoksiin tai Virossa suosittuun Lutherin saksannokseen. Hiisi esiintyy 18 kertaa, joista esimerkit:



Viimeisin sitaatti voisi olla yhtähyvin Virosta kuin Palestiinasta. Astarot / Ashera samaistui virolaisilla papeilla kotoiseen Hiiteen, mutta miksi juuri Ashera? Papit ilmeisesti tiesivät jotakin. Edellisissä sitaateissa Ashera / Hiisi on henkilö, jumala Baalin naispuolinen pari, josta jahvistit varoittivat israelilaisia vuosisatojen ajan, ja aina vaan jatkui pakanallinen meno itse Jerusalemissakin. Eri raamatun laitoksia tarkasteltaessa Asera-Hiiden olemus on moniselitteisempi:



"Hiis-sanalla on käännetty ... hebrean ashera, joka merkitsee sekä hedelmällisyyden jumalatarta että tämän kuvaa, jumalatarta symboloivaa paalua tai puunrunkoa tai tämän jumalan palvontapaikkaakin (Gesenius 1883)"
, kirjoittaa M.Koskinen (osa I, s.45).

Raamatullinen "ashera" on siis lähes identtinen itämerensuomen "hiiden" kanssa. Kansanperinteessä hiidellä saatettiin tarkoittaa joko henkiolentoa tai paikkaa, jossa toisinaan oletettiin oleskelevan tälläisen olennon. Suomesta ei tiedetä hiiden kuvaa koskevia mainintoja, mutta ilman niitäkin yhtäläisyyksiä Raamatussa kuvattuun, jahwistien kanssa kilpailevaan, pakana-uskontoon on riittävästi. Mielenkiintoinen hahmo on Vesihiisi. Sanalla voitiin tarkoittaa personoidun henkiolennon lisäksi myös eräitä sairauksia. Tässä näyttää kummittelevan jopa meren syvimpään kohtaan upotettu Lilith, tautien ja myrskyjen nais-demoni?

Mesopotamian "Myrskyjen demoni", Lilith, joka kulminoituu raamatulliseen perinteeseen Aatamin ensimmäisenä vaimona, joka oli myös paratiisin käärme, tunnettiin ympäristössä, jossa kahdeksansakarainen tähti yhdistettiin jumalattareen. Virossa yhdellä viivalla piirretyllä kahdeksannurkkaisella tähdellä manattiin tuulta purjehtimiseen.

Tälläisen kuvion voi käydä katsastamassa myös erään Tallinnan ulkomuseoon siirretyn tuulimyllyn rakenteista. Viron Hiieneitsed, hiidenneidot, olivat myös se taho, jonka puoleen käännyttiin, kun salamat ja myrskyt uhkasivat:

"Orun kylän vainiolla oli hiisi. Siellä kasvoi tervaleppiä. Nykyisin sitä kutsutaan Hiidenniityksi, Hiieheinamaa. Hiiteen vietiin uhreja. Hiidenneidolle, hiieneits, vietiin pyhiksi ruokaa. Myöskin olutta ja viinaa. Makkarat riippuivat puiden latvoissa. Kun tuli salama tai tuuli, käytiin Hiidenneidolta pyytämässä, että hän suojelisi ihmisiä."
(Kosen pitäjän Orun kylästä 1929)

Tässä yhteydessä muistutamme Viron hiisi-lehdoista etsityn juuri parannusta ihotauteihin, jollaiset Suomessa tunnettiin sekä Vesihiiden (loukattuna) aiheuttamina ja pyydettäessä parantamina, että nimityksellä vesihiisi.

"Vanamõisan kylän Iieauk; Matala paikka pellossa, jossa on käyty parantamassa erityisesti ihotauteja -mm. "maa-aluseid"- ja siksi uhrattu."
(Märjamaa)

"Lokutan kylän Iieauk; Pieni tammien ympäröimä painuma keskellä peltoa. Syvennyksessä on ollut kiviröykkiö, johon on uhrattu ainakin rahaa ja jonka luona paranneltu ihotauteja. Röykkiöstä rahaa ottaneen lapsen kerrotaan saaneen ihotaudin."
(Märjamaa)

"Vesihiisi tarttuu säikähdyksestä uidessa, kalastaessa, jne.. Se ruohotuttaa, ajetuttaa ja tulee märille."
(Kajaani)

"Jos järvellä kiroaa, niin tarttuu vesihiisi."
(Oulujärvi)



Hittavainen, Hittava, Hitto, Hittara, Hiitta?

Agricolan luettelon säe Hittauanin toi Jenexet Pensast on Martti Haavion mukaan metsästäjiä auttava pyhimys Pyhä Vitus, mutta tulkinta aiheuttaa ongelmia. Markku Koski kommentoi:

"...Hittavainen-sanaa ei tunneta kansankielessä; tosin SKS:n kokoelmissa on Polvijärveltä yksi merkintä: Hittavainen on metsän isä eli äiti, joka ajaa jäniksiä. Kyllä Hittavainen tuopi. Koska muita tietoja ei ole, tätäkin voinee pitää kirjoista opittuna."
(M.Koski, II-osa s.235)

Haavion *Vitus--> Hittavainen* -kehityskulku-oletus ei nykykäsityksen mukaan voi olla normaali lainautumis-tapahtuma. Äänne-lainalaisuuksia ei voi kevyesti sivuuttaa. Hitta-sanaa tulee kuitenkin tarkastella lähemmin. Koski pitää sitä hiisi/hiito -sanueeseen kuulumattomana, kuten hän pitää myös Hiita- muotoa paikannimissä myöhäisenä ja paikallisena (Kihniö, Nivala, ei muita). Voisiko Hittavaiselle löytyä vetoapua tästä suunnasta?

"Rääkkylässä on merkitty hittava, himo, joka on samoilla seuduilla tunnetun yleisemmän hittara sanan osittainen synonyymi. ... Hittara tunnetaan verrattain suppealla ja yhtenäisellä pääasiallisesti itäsavolaisella murrealueella."
(M.Koski II-osa, s.235)

Seuraavassa hittara-raportteja:



Häitä Hittara pitää,
Paha joukko pitoja,
Tappo häikseen hevosen


(Pakkasen loitsussa, Kitee)

Onko vuoressa varoa.
Hiien linnassa liseä,
Hittaroita helvetissä.


(Naitinvirressä, Eno)

Hittaran arvovaraus on saattanut muuttua eräissä historian vaiheissa:



Varsin tuttu taudin parantaja => tauti => taudin aiheuttaja(henki) -kuvio (Vesihiiden ja Lilithin tapauksessa) melkein kehoittaa etsimään siitäkin tätä samaa arvostuksen vaihtumista. Toisaalla näillä sivuilla esitelty kiimaa tarkoittava sanonta, "naiset on hyrskees", johdattelee näkemään hyrskyä/hyrske (=kiima, kiimassa) => hittara/hitta -sanue => hiito/hiitta/hiisi -jatkumon, jonka arvioiminen on vaikeaa.

Hiisi-jatkumo pitää sisällään em. runonkatkelmien paha henkiolento- ja tauti-ulottuvuudet, mutta Hittaran halu/himo merkitykselle on M.Kosken mielestä esittävä muu kuin hiisi-sanue -lähtöinen juuri. Mahdollisesti narttukoiraa tarkoittaneen "hitta"-sanan samanoloisuus hiisi/hiito-sanueeseen, ja luontainen soveltuvuus himokkuus/halu-merkitykseen olisivat johtaneet tähän kombinaatioon, -ja sanan ulkoasu olisi ajattara-sanan vaikutusta, mutta jotain muutakin voi tässä piillä. Palaamme siis Hittavaiseen.

Haavio etsi Agricolan Hittauanille juureksi Pyhän Vituksen, Hampurin-Bremenin arkkihiippakunnan, jonka vaikutusta Suomen ja Karjalan varhaiskristillisyyteen ei ole aina haluttu nähdä, pyhimyskalenterista. Ongelma on alkukonsonantin, V:n, vaihtuminen H:ksi. Haavio olettaa alasaksassa käytetyn jossain tapauksissa F:ää po. tilanteissa, jolloin F=>H olisi luontevampi siirtymä. Nykyisin tälläistä ei pidetä uskottavana, joten on yritettävä toista tietä. Josko Vitus jäniksineen on samaistettu jo tunnettuun H-alkuiseen nimeen kristillistymisen yhteydessä?

P.Vituksen V-alkuäänne ei muuttunut H:ksi, mutta ehkä peri H:n aiemmin tunnetulta "jänisten tuojalta"? Jänis on ollut hyvin vahvasti merkityksillä ladattu hahmo, joka yhä vaikuttaa hedelmällisyys-symbolina Pääsiäs-Pupussa, jonka eurooppalais-pakanallinen alkuperä on tiedossa. Hittaroita ja Hitto/Hiitta -nimikkeitä ei voine johtaa P.Vituksesta, mutta nämä tyypit ovat voineet hyvin sivuta toisiaan Suomen ja Karjalan maaperällä. Paljon kysymyksiä on vielä auki.



Onko Pyhissä Lehdoissamme kunnioitettu Hiihi siis Raamatun Astarte, tuo monoteististen uskonkiihkoilijoiden kauhistus?

Vanhin uskonto?



Ihmislaji on 200 000 tai kolme miljoona vuotta vanha, riippuen siitä mikä katsotaan ihmiseksi. Jonain hetkenä kysyimme itseltämme, miksi olemme täällä, ja mitä oikeastaan olemme. Siitä alkoi tietoinen oleminen, -ja uskonnot.




Kaikki äänteet eivät esiinny kaikissa kielissä. Siis niiden, jotka ovat yleisimpiä, täytyy olla vanhimpia. M, tai oikeammin "mmmm", esiintyy kaikkialla. Se on siis hyvin vanha, ja sen alkuperäkin voidaan päätellä jo pelkällä maalaisjärjellä. Sana on onomatopoeettinen, ja imitoi imemisestä aiheutuvaa ääntä. Kyse on siis äiti-lapsi -suhteesta. Sana "mamma" tai nisäkkäiden lahkon tieteellinen nimi, Mammalia, ovat tätä jatkumoa.

Perustellusti voidaan pitää "m"-äännettä ihmisen vanhimpana nykykielissä olevana ääni-ilmaisuna, ja eräiden tutkijoiden urgh / örgh -rekonstruktiot voidaan sivuuttaa myöhemmässä tarkastelussa. Suomalais-ugrilaisessa ympäristössä, ja hyvin yleisesti muuallakin, m:n seurassa on A: Mamma, maa. Tämä rinnastus, jonka kieli antaa, on hyvin merkittävä, ja palaamme siihen tuonnempana.

Ei ole sattumaa, että "m / ma(a)" -äänneyhdistelmää kuvaavana kirjainmerkkinä esiintyy aaltoviiva eli zig-zag, joka on myös vanhin tunnettu ihmisen (Homo Sapiens Neanderthaliensis) piirtämä ja säilynyt koristekuvio. Aaltoviiva viittaa veteen, ja sen yhdistää m/ma-tavuun maidon nestemäisyys. Useimmissa uskonnoissa veteen liittyvät jumaluudet ovat naispuolisia: Vellamo, Veen-Emonen, Rhiannon, Hathor, Jemanja, jne..

Vesi liittyy elämään, mutta myös kuolemaan: Kuoleman virta, Tuonen virta, Styx. Monissa erilaisissa kulttuureissa on säilynyt tämä vanha myytti, vaikka Manalan haltija onkin monasti vaihtunut miespuoliseksi.

Mesopotamiassa kuolleiden valtakuntaa hallitsi Ereshkigal, jumalatar Ishtarin sisar. Vielä vanhempana aikana he olivat yksi sama persoona, elämää, syntymää ja kuolemaa, ja jälleensyntymää hallitseva moniolemuksinen Jumalatar, jonka monoliittisuudesta havaitsemme myöhäisiä kaikuja Maa-Äideissä: Terra Mater roomalaisilla, heettiläisten Maa-Äiti ja suomalaisten muinaisrunojen Maan Emonen.

Antiikin uskonnoissa Maa-Äiti istui majesteetillisena taustalla, ja ihmisten pyyntöihin ja toiveisiin olivat vastaamassa heikkouksissaankin inhimilliset ja helpommin lähestyttävät olympolaisen Pantheonin hahmot, mutta Maa, Gaia
, oli. Hänen varsinainen valta-aikansa Euroopassa sattuu megaliittikulttuuriin, myöhäisen kivikauden maanviljely-yhteisöihin.

Muinaiset eurooppalaiset pitivät jälleensyntymää yhtä itsestäänselvänä, kuin vuodenaikojen kiertoa. Vainajat saatettiin haudata sikiöasentoon, uutta syntymää odottamaan Maan syliin, tai suuriin keinotekoisiin kumpuihin, joiden uskottiin edustavan Maa-jumalattaren kehoa, ja kummun sisäisen kammion kohtua. Hautaus-rituaalin ikimuistoinen kaava, "Maasta sinä olet tullut ja Maahan sinun on jälleen palattava", ymmärrettiin ennen aivan kirjaimellisesti.

Viereinen megaliittikammion ja -käytävän pohjapiirros on Skoonesta, ja yhtäläisyys naisen anatomiaan on mitä ilmeisin.



Sardinian megaliittikummut imitoivat Maa-Äitiä varsin konkreettisesti, ja kumpuja jumalattariin yhdistävää perimätietoa on mm. Baskimaasta, Irlannista ja Orkneyltä.

Imemisestä syntynyt "mmm"-äänne yhdistyi maa-elementtiin Jumalattaren ja jälleensyntymä-opin kautta viimeistään vanha-eurooppalaisessa kulttuurissa 10 000 - 8 000 vuotta sitten. Kun piirretyistä symboleista siirryttiin kohti kirjainmerkkejä, aaltoviiva sai alkuunsa pystyviivan, joka kertoi että kyse on merkistä, ei ornamentista. M-kirjain oli saanut (lähes) nykyisen muotonsa.

Maa, äitiys, imeminen, vesi elämän edellytyksenä, -kaikki nämä asiat assosioitiin Jumalattareen neoliittisen Euroopan maanviljely-yhteisöissä, mutta miten vanhimmalla kivikaudella?

Paleoliittiset "Venukset", joista ohessa eräs nykyisessä Ranskassa säilynyt, on yritetty madaltaa hdelmällisyys (=seksi-) -symboleiksi. Niiden hahmo kuvaa kuitenkin hyvin selvästi raskautta, joten on luultavaa, että ne olivat naisten (ei miesten) taikaesineitä, joiden hallussapidon ehkä toivottiin auttavan perheenlisäyksessä ja helpottavan silloisissa oloissa vaarallista synnytys-tapahtumaa.

Kivikauden metsästys- ja keräily-elinkeinossa elävien yhteisöjen ravinnosta 70% oli naisten työn tulosta, Tämän ja naisten osuuden suvun jatkamisessa on täytynyt johtaa elämäntavan ja uskonnon nais-keskeisyyteen. Onkin luontevaa olettaa, että maanviljely-kivikauden todettu Jumalatar-kultti perustui tähän vanhempaan tai ikiaikaiseen asetelmaan.

Vanhimpana uskontona voidaan siis perustellusti pitää abstraktimman tai personoituneemman Jumalattaren kunnioittamista elämän, kuoleman ja jälleensyntymän, sekä luonnon ja viljelysten uusiutumisen ja kierron henkilöitymänä ja suojelijana. Seuraava kysymys onkin, miten tämä liittyy meihin suomalaisiin.



Nykyisen Suomen ja lähiympäristön ollessa vielä umpijäässä, n. 14 000 - 12 000 vuotta sitten, Keski-Euroopassa ja Ukrainassa asui se väestö, joka jään vihdoin sulaessa otti haltuunsa uudet maat aina Jäämerta myöten. Heiltä saimme geenimme, kielemme ja myös uskonnon. Näiltä eteläisiltä meikäläisiltä on jäänyt jäämistöksi lukuisia "Venus"-figuureja: Willendorfin, Dolni Vestonicen ja Mezinin keskenään eri tyyppiset, mutta samaa ideaa kuvaavat pienoispatsaat.









Vasemmanpuoleinen, Jomalan (=Jumala) kunnasta Ahvenanmaalta löydetty keramiikka-figuuri on harvoja suomalaisia jumalatar-esineitä. Sen muoto viittaa vahvasti hedelmällisyys-rituaaliin. Jomalan "Venuksen" lisäksi Suomesta Pohjanmaalta on kaivausraporttien mukaan löydetty keramiikka-pienoispatsas, jonka oletetaan esittäneen nais-hahmoa.

Ylempänä oikealla on Willendorfista Itävallasta löydetty "Venus". Dolni Vestonicesta Tsekistä on alempi figuuri, ja se on vanhin tunnettu keraaminen, eli poltetusta savesta valmistettu esine.



Mammutinmetsästäjien asumuspaikalta Ukrainan Mezinistä löytyneet lintu-jumalattariksi tulkitut mammutinluu-figuurit ovat mielenkiintoisia koristelunsa takia. Neoliittisessa Vinca-kulttuurissa Balkanilla koristeltiin lintu-jumalattaret samalla kulmikkaalla meander-kuviolla, kuin tuhansia vuosia aiemmin Ukrainassa.



Kun Ukrainan mammutti-kulttuuri on yksi niistä paikoista, joista käsin pohjoinen Eurooppa, varsinkin Suomi, asutettiin, po. yhtäläisyys yhdistää meidät kaakkoisen Euroopan maanviljelyskulttuureihin. Jos olemme saaneet sieltä vaikutteita, meidän panoksemme on ollut mukana eurooppalaisen kulttuurikehityksen alkuhetkilläkin, eikä yhteys ole koskaan katkennut.

Maa ja mamma -sanojen yhtäläisyys, vesi elämän elementtinä, M-kirjain ja aaltoviiva myös käärmeeksi ymmärrettynä, -nämä ovat vanhan Jumalatar-uskonnon piirteitä ja jäänteitä. Kun kannaksen-karjalaiset laukkukauppiaat retkeilivät 1800-luvun sisä-Suomessa, he tapasivat oudon ilmiön: Elättikäärmeet.

"Liikkuessaan Suomessa rätinkerääjinä (Lumput myytiin Pietariin) tutustuivat kannakselaiset elättikäärmeisiin, jotka asuivat joko tupien siltojen (=lattia) alla, läävissä tai lehmien tarhoissa. Emäntä tarjosi niille maitoa joka lypsyksestä. Talon ja varsinkin karjan menestyminen oli sidottu kotikäärmeen hyvinvointiin. Kerran vieras ymmärtämättömyyttään tappoi lattialla matelevan kyyn. Emäntä alkoi tämän huomattua
an voivotella: Ai-j-ai, nyt sie tapoit mei lääväst parraan lehmän." (Kansantapoja ja uskomuksia Karjalan Kannaksen itäosissa, Maija Ruuttu, Helsinki 1931) Sama aihe tunnetaan myös Virossa.

Hebrealaisten Raamatussa mainitaan käärme, joka vietteli ensimmäiset ihmiset syntiin paratiisissa. Ei ole sattumaa, että kristillinen taide kuvaa "Paratiisin Käärmeen" nais-hahmoisena. Hän onkin itse Käärme-Jumalatar, hebrealais-kaldealaisessa perinteessä myrskyn demoni Lilith, joka on myös juonnettavissa alkuperäiseen Jumalattareen.





Eurooppalaisen Vanhan Uskonnon ja myöhempien elämänkielteisempien kulttien ero näkyykin hyvin vanhojen myönteisten symbolien, kuten käärmeen, saatanallistamisessa ja asettamisessa mm. hävettäväksi tuomitun seksuaalisuuden metaforaksi.

Vasemmalla Knossoksen Käärmejumalatar (papitar?) ja oikealla katkelma Michelangelon Syntiinlankeemuksesta.

Käärmejumalattaren mainio hahmo oli siis tunnettu suomalaisten keskuudessa jo ennen sen kristillisen nurinpäinkäännetyn version rantautumista. Mitähän muuta Jumalatar-uskonnosta lainattua löytyy kristillisestä opista?




Anatoliassa, "Äitien maassa", on paitsi Catal Hüyük, myös Efesos, jonka Diana / Artemis jatkoi vanhojen jumalattarien perinnettä aina suvaitsemattomien kristittyjen aikaan asti, itse apostoli Paavalinkin opponeeratessa vanhaa pakanuutta.

Paavalin haudasta lienee kuulunut luiden kolinaa Efeson kirkolliskokouksen päättäessä hyväksyä Pyhän Marian kunnioittamisen jumaluutena, mitä tavallinen kristikansa lienee harrastanut kaiken aikaa. Katolinen kirkko antoi siis periksi seurakuntalaistensa kiintymykselle vanhoihin jumalattariin, sillä niitä oli kunnioitettu Euroopassa jo tuhansia ellei kymmeniä tuhansia vuosia. Vanha jatkumo ei katkennut.



Nykyaikaisessa, teknologian dominoimassa, ajattelussa puhutaan toisin käsittein. Maa-planeettaa ympäröi biosfääri, hiili- ja happiatomien peliä hyväksikäyttävälle elämälle sopiva vyöhyke. 1970-luvulla amerikkalainen kemisti James Lovelock oivalsi, että biosfäärin ilmiöitä, eläinten ja kasvien aineenvaihduntaa, ja ilmakehän muutoksia, voi tarkastella kokonaisuutena käyttäen työhypoteesina sen olettamista yhdeksi universaaliksi organismiksi, jonka aineenvaihduntaa siis tutkitaan. Tämä ajatusmalli sai pian Gaia-hypoteesin nimen, Kreikan helleenejä edeltäneen kansan jumalattaren mukaan.

Ajatusmalli sisältää senkin oivalluksen, että biosfääri voi kuolla kuten mikä tahansa eliö, jos sen aineenvaihdunta häiriytyy tai sen elimistöön joutuu liikaa vieraita vahingollisia kemikaaleja. Ei tarvinne korostaa, että ympäristön tilasta huolestuneet ottivat Gaia-hypoteesin innolla vastaan.

Ennenkuin tarkastelemme Gaia-ajatusmallia, palaamme erääseen vanhimmista uskonnollisista koristekuvioista, kaksoiskierteeseen. Kaksi viivaa tai nauhaa polveilee toisiaan kiertäen. Suomalaisille varsin tuttu rautakautisista esineistä. Tätä kuviota on käytetty elämän symbolina, ja siinä käytössä sen on tänäkin päivänä: DNA-molekyylin malli. Sattumaa tai ennakkoaavistusta, emme puutu siihen. Gaia-kokonaiskuvan mukainen globaali kokonaisorganismi-ajatus on sekin "aavistettu": Käsitys Maa-Jumalattaresta koko luonnon elämää ylläpitävänä, tuhoavana ja uudistavana voimana. Maailmassa ei liene kolkkaa, jossa tämä ajatus ei ole sisältynyt vanhimpiin uskontoihin.

Gaia-ajatusmalli sisältää sen minkä tiedämme tieteen kautta planeetan tilasta. Vanha uskonto on esittänyt tämän saman asian toisin sanoin: Luonto huolehtii meistä jos me huolehdimme siitä: Jumalatar = Luonnon elämää synnyttävä ja uudistava voima; Kaikki kuolee ja palaa takaisin elämän kiertoon; Luontoa on hyödynnettävä syömällä "korkoa", ei "pääomaa", ja sen tuottoa on lisättävä. Tämä ajattelutapa ei jätä tilaa lyhytnäköisyydelle ja itsekkyydelle.

Kristillis-jehovalainen ajattelu on täysin vastakkaista: Luonto ja eläimet on annettu ihmiselle, luomakunnan herralle. Käytä ja hallitse! Ihmisen ei tarvitse huolehtia jatkuvuudesta eikä uusiutumisesta, vaan kun entinen alue on kaluttu, Jhwe johdattaa uuteen luvattuun maahan, jonka saa rosvota. Tämä on heinäsirkkojen ja paimentolaisten ajattelua, ja jos tarkastellaan nykyistä teollista tuotantotapaa, se on noudattanut Jhwen neuvoa pilkulleen. Siksi maailma onkin haudan partaalla.

Alussa, paleoliittisen ajan alkuhämärässä, näemme tietoisuuteen heräävän ihmisen hahmottavan mielessään kuvaa elämää luovasta, tuhoavasta ja uudistavasta voimasta, jonka hän yhdisti naiseen uuden ihmiselämän maailmaansaattajana. Tämä asettamus on kestänyt ja säilynyt kaikkien uskonnollisten murrosten läpi, vaikkakin välillä syrjään työnnettynä ja torjuttuna, mutta ei unohdettuna. Tänään ihmiskunnan tulevaisuutta koskeva pohdiskelu on löytänyt samat jalansijat, joista lähdettiin liikkeelle kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Alku ja loppu.





Eurooppalainen "Vanha Uskonto":
Luonnon, eläinten, kasvillisuuden ja ihmisten elämää ylläpitävä, tuhoava ja uudistava voima personoitiin Jumalattareksi, mytologiset perustelut. Luonto elättää ihmisen, jos ihminen huolehtii siitä.

Jahwe-Uskonto:
Jumala on antanut ihmiselle (miehelle) eläimet, kasvit (ja naiset) vapaan nautinnan kohteeksi ilman vastuuta em. hyödykkeiden säilymisestä ja uudistumisesta.

Gaia-hypoteesi:
Biosfääri käsitettävä yhdeksi organismiksi, luonnontieteelliset perustelut. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Luonto elättää ihmisen, jos ihminen huolehtii siitä. Lyhytnäköisyys johtaa tuhoon.

Hedelmällisyyden jumalallinen varmistaminen suomalaisessa uskontoperinteessä, -kaksi kerrostumaa

Kansanrunoudessa ja suomalaisten uskontoa käsittelevissä historiallisissa lähteissä on monia viittauksia viljelysten, karjan ja muun hedelmällisyyden varmistamiseen keväisillä rituaaleilla, joihin koko yhteisö osallistui, ja joissa jumalat hoitivat velvollisuutensa maanpäällisten onnen ja menestyksen varmistamiseksi. Johtuen kiivaasta kiistämisestä Ukko ja Rauni -jumalparin pyhä yhdyntä on tunnetuin muoto tätä toimenpidettä, mutta se ei ole koko traditio. Muinaisen uskontomme tarkastelu paljastaa useita eri-ikäisiä kerrostumia tästäkin myytistä ja riitistä.


"Quin Rauni Ukon Naini härsky
ialosti Wkoi Pohiasti pärsky.
Se sis annoi Ilman ja Wden Tulon."


Mikael Agricolan säe "Daavidin Psalttarin" esipuheessa v.1551 on antanut aiheen moniin tulkintoihin kiistelyihin. Yleensä on tavattu häivytellä härskymisen ja pärskymisen seksuaalista merkitystä, mutta Martti Haavio kumoaa nämä epäilyt vakuuttavasti:

"Elias Lönnrotin sanakirjan mukaan sanonta vuohi on pärskyllään merkitsee vuohi on kiimainen. Kangasniemellä sanotaan: pukki on pärskyllään, kiimassa. ... Hörskynä = tyttö joka on tavaton hypyissä juoksemaan ja poikain perässä kuljeksimaan (Kurikka). Sanonta naiset on hörskees merkitsee naiset on kiimassa (Kauhajoki)."


Säntillisenä pappismiehenä Agricola turvautui kansanomaiseen ilmaisuun, jonka herkkäkorvaiset (säätyläiset) saattoivat jättää ymmärtämättä.

Sitaatin kolmas rivi, se siis antoi Ilman ja Wden Tulon, on kiistatta tulkittavissa maanviljelyn tuotosta ja siihen sopivia säitä tarkoittavaksi, joten rituaalin funktio on selvitetty, mutta ketkä olivat toimijat. Haavio rinnastaa Ukko-hahmon skandinaaviseen Freyriin, Ruotsissa Frö. Kun aktin miespuolinen subjekti hahmotetaan Ukko-Rauniksi, kuten Haavio on päätellyt, avautuu sana-jatkumo: Freyr (Islanti), Frö (Ruotsi), Frauja (=herra, gootin kieli), Röönikkä (Suomi, Vermlannin suomalais-asutus), ja kiistanalainen Rauni (Suomi / Agricola).

Jorma Koivulehdon äännehistoriallinen tarkastelu on nyttemin osoittanut Haavion otaksuman lainautumisen mahdottomaksi, joten on palattava tarkastelemaan Raunia itsenäisenä toimijana ja po. aktin feminiinisenä osapuolena, eikä Ukon lisänimenä. Frö/Freyr -hahmo ansaitsee kuitenkin syvemmän tarkastelun.

Freyr kuuluu germaanien uskonnon vanhempaan Vanatru -kerrostumaan. Yhdessä sisarensa Freyjan kanssa hän on vastannut hedelmällisyydestä ja seksuaalisuudesta, ja on ilmeisen vanha-eurooppalaista jatkumoa, ja Skandinaviassa hieros gamos -myytin miespuolinen toimija. Säilyneissä kuvissa hänet esitetäänkin usein siitin tanassa.

Freyr, ja vieressä tanskalainen suolöytö: Luonnonmuotoilemat "Maa" ja "Poika pellon pohjimmainen".



"Freyja on tärkein jumalattarista", totesi Snorri Sturluson, islantilais-skandinaaviseen perinteen tärkein muistiinkirjoittaja ja systematisoija. Hyndluljod-runossa hänet kuvataan juoksemassa "ulkona yöllä kuin kiimainen vuohi pukin kanssa". Freyja makaa myös veljensä Freyrin, mikä suomalaisessa perinteessä toistuu Sampsan kohdalla.

Suomalaisten tuntemiin viljavuuden haltija-mahteihin vedotaan seuraavilla säkeillä:

"Akka manteren alainen. poika pellon pohjimmainen,
nostuos oras nokinen,
kannon karvanen ylene
maasta maksan karvasesta."

Kärsämäki XII: 7485. 1884

Ja nämä vastaavat pyyntöön:

"Akka manteren alainen, poika pellon pohjallinen
makasi emäntimensä, keskelle jyväkekoa,
jyväpaatten parmahille"

Ilomantsi VII 3:305. 1846

Tässä siis tapahtuu pyhä viljelykset hedelmöittävä yhdyntä, mikä Ruotsissa suoritettiin rituaalina aina kylvön jälkeisenä päivänä, mistä vielä katolisena aikana oli jäljellä Pyhälle Erikille nimetty Eriksgatan, kuninkaan johtama juhlallinen kulkue viljelysten pyhittämiseksi Upsalan ympäristössä. Tapa lakkautettiin reformaation yhteydessä, mutta talonpojat harrastivat sitä pitkään ilman virallisen kirkon mukanaoloa. Seuraavassa säkeessä poika nimetään Sampsaksi:

"Sämpsä poika Pellervoi
makasi emäntimensä
keskelle jyväkekoa."

Ilomantsi. VII 3: 289. 1838

Vanha-eurooppalaiseen tapaan miespuolisen hedelmällisyys-jumalan yhdyntäkumppani voi olla sisar tai äiti:

"Sämpsä poika Pellervoinen makasi sisaruensa,
uinaisi emoisen lapsen."

Kaavi VII 3: 273. 1830-luku

Vielä hieros gamos Homerokselta:

"Noinpa, kun noutaen kaipiotaan sylis´ Iasionin
kolmeen kertaan kynnetyn maan kamarall´ oli maannut
Demeter hiussorja..."

Odysseija 5:125-127

Kreikkalainen versio muistaa kolmesti kyntämisen magian, jota lienee noudatettu myös Skandinavian Freyrille pyhitetyillä Frösaaker-pelloilla, pyhien näytelmien keväisillä tapahtumapaikoilla. Hesiodos muuten huomauttaa, että Demeterin ja Iasionin yhdyntä tapahtui Kreetassa, minkä pidämme mielessä. Syntynyt poika, Plutos, oli varallisuuden jumala, mutta pohjolassa tuloksena oli peltojen jokavuotinen viljavuus ja sitä kautta yhteisön konkreettinen varallisuus.

"Poika pellon pohjimmainen" ja Freyr / Frö olivat siis samalla asialla, maanviljelyä ja yhteisön vaurautta varmistamassa, mutta tavanomaisiin tyhmiin kysymyksiin kuuluva Ruotsista lainautumisen arvuuttelu ei tässä yhteydessä toimi. Rautakaudella, jolloin vaikutteita lännestä olisi voinut tulla, suomalaisessa uskonnossa viljely-onnea haettiin jo ukkosenjumala Ukolta, sateiden antajalta.

Alussa mainittu Ukko-Rauni -suhde näyttää saaneen Rauni/Reynir/Rönn -sanueen Skandinaviasta, mutta myytin sisältö on epä-skandinaavinen. Ukkosjumala viljelysten hedelmöittäjänä perinteisen siittäjän, Mannun Pojan tms., sijasta on Itämeren piirissä balttilainen piirre. Skandinavia ja germaanit ovat, paradoksaalista kyllä, pitäytyneet meitä vanhoillisemmin ei-indoeurooppalaiseen jumalpariin, maanviljelys-elinkeinon myötä levinneeseen vanha-eurooppalaisen myytin ja rituaalin toisintoon.

Vanha-eurooppalaisen hieros gamoksen prototyyppi meillä on Cybelen ja Attiksen suhteessa, johon jatkumoon kuuluvat myös Lähi-Idän Ishtar & Tammuz, Ashera & Adonis ja edellä mainitut Demeter & Iasion.

Suomessa tätä kerrostumaa vastaa "Akka Mantereen alainen" ja "Poika Pellon pohjimmainen" tai Mannun Poika. Maskuliinisen siittäjä-jumaluuden kuolema ja ylösnousemus -episodi on meillä liitetty Lemminkäiseen.

"Karjalaiset ovat tunteneet myytin jumalparista, jota voidaan verrata skandinaavisiin Freyr- ja Freyja-jumaliin," kirjoittaa Martti Haavio (Karjalan jumalat 1959, s.91). Vertailu ei kuitenkaan osoita identtisyyttä, vaan yhtäläisyyksien lisäksi mielenkiintoisia eroja. Liettuassa, Latviassa ja Suomessa sateita ja ukkosia hallitseva indoeurooppalainen taivaanjumala on asettunut viljelyksien (ja luomakunnan) hedelmällisyyttä varmistavan myytin ja rituaalin toimijaksi, Freyr ja Freyja -suhteen ja suomalaisten kansanrunojen Akan ja Sämpsän jyväkeossa touhuamisen edustaessa vanhempaa kantaa.

Suomalaisten ja karjalaisten uskontoon näyttää siis sujuvasti omaksutun kulloisenkin ajankohdan uusia innovaatioita: Eurooppalaisista maanviljelyskulttuureista, indoeurooppalaisilta, Keski-Aasian varhaismetallikautista kulttuureista, Välimeren maailman korkeakulttuureilta ja Rooman valtakunnasta, ja kristillisiä vaikutteita jo kauan ennen fiktiivisiä "ristiretkiä". Emme ole koskaan olleet sivussa emmekä vain passiivisia vastaanottajia.

Mitä tulee mielipiteeseen, että eurooppalaisen vanhan uskonnon, "Jumalatar-kultin", tuntomerkkejä ja jäänteitä ei olisi ensimmäistäkään havaittu suomalaisessa aineistossa ja perinteessä, neoliittis-eurooppalainen hieros gamos, jumalallinen sisaruus-avioliitto (Akka, Sampsa) ja aiemmalla sivulla esitellyt hiuksiaan kampaavat feminiiniset henkiolennot näyttävät pyyhkäisseen em. väitteen vakavastiotettavien hypoteesien luettelosta.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Hiisi-paikkoja Viipurin ja Käkisalmen lääneissä ja Savossa





Hiidet ovat kiinnostava ja arvokas osa suomalaista kansanperinnettä. Yleensä ne vähätellään "leikkipaikoiksi" tai poikkeuksellisten luonnon muodostamien (tottakai) kiviröykkiöiden herättämän mielikuvituksen tuotteiksi. Muistiinkerätty perimätieto osoittaa kuitenkin, että vielä vähän aikaa sitten hiisillä oli Suomessakin tärkeä merkitys maaseudun elämässä, ja vanhat ihmiset tiesivät, että pakana-jumalathan siellä hiidessä asustelivat ja ihmisiä säikyttelivät.




Viipurin seutu ja Länsi-Kannas:


Virolahti, Säkäjärvi, Heijari

Hiiensaar; Matala kivikkoinen saari, jossa siellä täällä 1,5 metrin korkuisia kivenjärkäleitä. Saaren länsirannalla vedessä myös suuria kiviä. Saaren korkeimmalla kohdalla, itälaidalla, on tasanne, jossa on ennen tanssittu ja poltettu kokkoja. Keskellä tasannetta on laakea 0,5 metrin korkuinen ja kahden levyinen kivi, ja sen lähellä muutama pienempi. Tasanteen länsireuna on äkkijyrkkä, n. 2 metrin korkuinen enimmillään. Lähellä tanssitasannetta on toinen kiviryhmä, jossa kolme suurta kiveä. Saaresta länteen järven kylänpuoleisella rannalla on niin ikään erittäin kivinen Hiienniemi.

Hiiensaaressa esiintyy useita tyypillisiä piirteitä, jotka toistuvat sekä Suomen että Viron hiisipaikoissa: Kiviä, jyrkänne, tansseihin tms. juhliin käytetty tasanne.


Luumäki, Niemi

Hiijjenniemi, Varisniemi; Naarajärven niemi vastapäätä kylän taloja. Kerrotaan että paikalla on nähty ihmisenkaltaisen olennon pesevän hiuksiaan.

Eurooppalaisen Vanhan Uskonnon piirissä uskottiin Jumalattaren näyttäytyvän ihmisille usein hiuksiaan kampaavan neidon hahmossa. Baskimaassa Marin mainitaan näyttäytyvän näin, ja Suomen ja Viron perinnetiedoissa on useita em. hius-episodeja.

Kampa esiintyy myös eri puolilla Eurooppaa jumalattareen liittyvänä esineenä.


Säkkijärvi, Kirkonkylä

Hiijenlehto, Hejlehto; Koivulehto niityllä Muutjärven rannalla yli 2 km kylästä. "Vanhat kertovat sen olleen pakanuus ajan uhrilehto."


Säkkijärvi, Kirkonkylä

Hiijenkallio, Hien Kallio; Korkea laaja kallio Säkkijärven rannalla em. Hiidenlehdosta parisen kilometriä länteen Suurpäälän kylän laidassa. Kerrotaan, että paikalla on näyttäytynyt hiisi joskus kauniina neitona, joskus vanhana akankäppyränä. "Tarun mukaan siellä on asunut hiisi, joki oli ihmisten vitsauksena, tehden heille kaikenlaista pahaa. Sitten taivaasta oli pudonnut valtava kivi, ja hiisi oli jäänyt sen alle."

Toisen tiedon mukaan "Hiijenkallio on saanut nimensä siitä, kun ennen vanhaan ihmiset uskoivat taikoihin niin siellä kallionkoloissa oli ja olevinaan sellainen hiisi jota monet usko ja sitä palveli."

Neoliittisen Euroopan uskonnossa oli hyvin yleistä, että Jumalatar esiintyi milloin vanhana milloin nuorena naisena. Kannakselta on muuten löydetty varhaisesta keramiikasta poikkeuksellista kuviointia, jonka yhteyttä Kaakkois-Euroopan maanviljelyskulttuureihin on pohdittu.


Muolaa, Määttälä

Hiisniemi, Hiisniemenkenkku; Pieni kumpu Äyräpäänjärven rannalla. Nuorten kokoontumispaikka ja keinupaikka.

Tanssit, keinu-juhlat, juhannustulet, ym. näyttävät olevan jatkoa näillä samoilla paikoilla aiemmin vietetyille tietoisesti pakanallis-sävyisille tilaisuuksille. Volgansuomalaisten uskonnonharjoitukseen liittyy tänäkin päivänä syömäkestit pyhässä lehdossa uhrijuhlan yhteydessä. Suomessa uhraaminen on jäänyt kirkon ja vallesmannien painostuksesta pois (vai onko?), mutta tapahtumapaikkana on pysynyt perinteinen hiisi. Alemmissa kuvissa nykyaikaiset pakanalliset uhrijuhlat Udmurtiassa. Naiset odottavat laulellen, kun miehet valmistavat uhratusta eläimestä juhlakeiton.










Koivisto, Humaljoki

Kirkkohiienhiekka; Lentohiekka-alue lähellä kylää. Kivikautinen asuinpaikka korkeimmassa kohdassa.


Koivisto, Kiurlahti

Hiiemetsä; "Hiieks kutsuttii". Synkkä metsä Piissaaren keskiosassa. Hiieranta, metsän kohdalla Koiviston puolella oleva ranta.

1773: Hijen Cangas, Hjen Kangan Maa, tasaista santamaata, kapean kannaksen leventymä, vieressä rajapaikka Hien eller Majakivi, suuri kivi tämän kannaksen itärannalla. Hiien metsässä kerrotaan asuneen Kiurlahden, Keskisaaren, Alvatin ja Soukan noita-akkojen henkiä.

Virossa parantamis-toimintaa harjoitettiin hiisissä, mutta Kannaksen kansanperinteessä parantajat toimivat kotoaan käsin tai sairaan luona. Vanhempi traditio näyttäytyy em. käsityksessä noitien/kansanparantajien ja hiisipaikkojen yhteydestä.


Koivisto, Saarenpää

Hiiesoppi, Pitkä laakea ja kivetön hiekkarantainen lahdenpoukama lähellä kylää. Leveys suulta 30 m, muualla 100 m. Tarinoita hiekkaan kätketyistä aarteista, jotka "öisin näyttävät valoja".


Kuolemanjärvi, Muurila

Hiijepääkukkulat; Lentohiekkakukkuloita Suomenlahden rannalla. Hiiden kerrotaan asuneen paikalla.

Länsi-Kannaksella näyttää merenrannan hietikkoja pidetyn hiisipaikkoina, mitä juuri muualla Suomessa ei esiinny?



Ylä-Vuoksen alue:


Kirvu, Sairala

Hiijemäk, Hiijenkallio (1777 Hijemäen peldo); Korkea jyrkkäseinäinen mäki. Kylän keinu- ja kokkopaikka.


Kirvu / Jääski

Hiijemäk, Hiijevuor (1773 Hijen Vuori); Pitäjien rajalla, Mertjärven etelärannalla. Jääsken puolella mäkeä on Hiijekirkko niminen luola.


Kirvu, Merola /Inkilä

Hiijeniem; Kuunustaisenjärven niemi, niemessä Hiijemäk ja siinä Hiijeluola. Niemen vieressä Hiijelaht.

Luolat, joita Suomen maaperässä on vähän, näyttävät vetäneen puoleensa hiisi-paikannimistöä. Taas vanha-eurooppalainen piirre.


Antrea, Olkinuora

Hiijärv (1692 Hien Jerfwi); 3 km pitkä kapeahko järvi 1 km kirkolta. Pohjoispuolella (Suur) Hiijemäk ja Pien Hiijemäk (1776 Sur Hijenmäki, Pien Hijenmäki). Mäen luoma Hiijemäälähe, hiiden lähde.

Muita toponyymejä samassa yhteydessä: Hiijepääkangas, Hiijepäätalot, Hiijepesämessä, 1776: Hijenpesänsarka, 1776: Hijentakainen maa, Hiirannan metsä, 1776: Hijenrannan sarka, Pie´n ja Suu´r Hiisaar ja Ukonlampi. Olkinuoran kylän Jukan tila oli vuoteen 1556 Pyhän Annan prebenda, eli kirkolle kuuluva maatila, josta rahoitettiin papin tms. elatus.

Katolinen kirkkohan oli paavin luvalla ottanut Suomessa haltuun pakanallista kulttimaata ja pyhiä paikkoja. Näin kävi siis myös Antrean pakanalliselle kulttikeskukselle, josta todistaa em. paikannimi-kertymä.


Antrea, Liikola

Hiiniem; Saarijärveen pistävä niemi lähellä kylää. Niemessä Hiijemäk (1882: Hijenmäki). Jonkin matkan päässä Tuomarinpöytä -niminen vuori.



Laatokan Karjala:


Pyhäjärvi, Missua

Hiijemäk; Sokeritopan muotoinen korkea kumpu Likolammin länsipuolella lähellä Kiimasjärven eteläpäätä n. 1 km kylästä luoteeseen.



Hiitola

Hiitolan kunnasta on löydetty mm. jumalan kuvan sisältävä "Hiitolan sormus". Vatjan viidenneksen verokirja tuntee Hiitolanjärven Hiijärvenä, hiidenjärvenä, n. vuonna 1500.

Seuraavassa kunnan alueelta muistetut hiisi-toponyymit: Hiijemäk, Hiijemäelaks, Hiilamp, Hiijeoja, Hiilamminhaka, Hiijeharju, Hiijehauvat, Hiijenvaara, Hiijenluola, Hiijehoarat, Hiilammikorp, Hiioja.


Lumijoki, Harvia

Hiijeniem (1784: Hienniem); Kallioinen niemi kylän talojen pohjoispuolella. Vieressä Hiijesalm. Kerrotaan, että salmessa on asunut vesihiis l. vedenneito, joka on istunut salmen rannalla olevalla suurella kivellä ja harjannut hiuksiaan.

Hiisiksi nimettyjä vesistöjä on niin runsaasti, ettei ko. teemaa voi sivuuttaa. Tämä hyvin vanha-eurooppalainen kampaava neito -teema on kirjoitettu muistiin vain muutamista paikoista, mutta saattaa liittyä alunperin useimpiin "vesi-hiisi" -tarinoihin.

Kuvassa Afrodite kuivaamassa hiuksiaan noustuaan merestä. Veistos on löydetty Myrinasta (Kalabaksaray), ja sitä säilytetään Istanbulin Arkeologisessa Museossa.

Vesi-elementistä nousevat ja hiuksiaan hoitavat jumalattaret tai nais-henkiolennot voidaan toki kuitata "kansainvälisenä kulkutarinana", kuten on usein tapana, tai korkeakulttuurien jäljittelynä, mutta yhtä kaikki, samankaltaisuus ja sen toistuminen eri paikkakuntien perimätiedossa osoittaa että yhteyksiä suomalaisten ja samaa myyttirakennetta viljelevien antiikin kansojen välillä on ollut. M.O.T.



Pohjois-Karjala:


Ruskeala, Kaalamo

Hiijevvuor, Hiiskallio; Vuori Timoskanjärven eteläpuolella, seudun muita vuoria korkeampi. Laki sileä, pyöreän loiva, 1-2 metrisiä järkäleitä, joiden keskelle jää muutamien neliömetrien laajuisia laakeita kehiä. 60-80 metrin pystysuoria jyrkänteitä. Järven rannalla kokonpoltto- ja piirileikkipaikka. "Vihtahousu on siellä aikoinaan mellastanut ja syytänyt sammalia Timoskanjärveen."

Tulien polttaminen, piiritanssi ja esi-kristilliseen kulttiin viittaava hiisi-käsite esiintyvät jälleen yhdessä, kuten kaikkialla Euroopan syrjäisillä ja vanhoillisilla seuduilla vielä aivan äskettäin. Muistiinkirjoitettu Vihtahousu-tarina on ilmeisen sekundäärinen.


Tuupovaaran Kovero

Hiijenniemi; Kilometrin päässä kylästä Koveronjärven rannalla. 25-30 m vedenpinnasta, järven puolelta jyrkkä. Paikkaan on hankala päästä kylästä muuten kuin vesitse. Piirileikkipaikka.

Jyrkänne näyttää olevan yksi tyypillinen hiisi-paikkojen piirre. Maa-yhteyden puuttuminen tai hankaluus korostaa vesi-elementtiä (=feminiinisyys), ja jälleen piirileikit. Pakanallisille juhlapaikoille näyttää sopineen noin kilometrin etäisyys kylästä.

Tuupovaara, Kovero

Hiijensalo; Kylän takamaata, 7 km asutuksesta, synkkää korpea ja kivikkomaata n. 30-40 hehtaaria. Alueen halkaisee suuri louhikko, ikäänkuin vanha kosken paikka (huutoutunut merenrantakivikko?). Luohikon vieressä alueen keskus, Hiijenkallio. Kallion juurella puro. Paikalla myös Hiijenrotko ja Hiijenkolo. Kerrotaan kummituksesta, joka on näyttäytynyt enimmäkseen eläimenä, mutta myös istunut kivellä tai kaatuneella puunrungolla kampaamassa hiuksiaan(?!). Paikkaa on pelätty.

Eläimenä? Kampaamassa!? Tuupovaarassako oltiin eristyksissä Euroopan virtauksista? -Ei ainakaan 10 000 vuotta sitten.



Savo:


Savitaipale Kirkonkylä

Hiijjenmäk; 1600-luvun keskivaiheilla nimittää kirkkoherra Mikael Heintzius paikkaa Hiienmänniköksi (Hiienmennikkö). Lindh 1879:
"...lähellä nykyistä kirkkoa on wähäinen mäen kukkula, jossa näyttää wanhempina aikoina olleen suuri koivu metsistö, sillä vielä näihin aikoihin asti on siinä useampia jättiläis koiwuja seisonut... siinä on luultawasti... ennen kristin uskon saarnaamista ollut pyhä puisto Jumalan palweluksen keskuutena näillä seuduilla. Tarina kertoo, että kun ensimmäisen kerran täällä katoliseen aikaan rakennetussa kirkossa wietettiin Joulu-juhlaa, niin olivat muka hiijet, joiksi tämän mäen asukkaita sittemmin kutsuttiin, kengittäneet hewosiansa koko yön, ja ensimmäistä wirttä kirkossa laulettaissa lähteneet Kuolimoinjärwen jäälle, ja huutaneet mennessänsä: Morowan wuoreen! Morowan wuoreen! ... Asia on kumminkin aivan todenmukaisesti ja luonnollisesti semmoinen, että sanotulla Hiijen mäellä on ollut pakanallinen jumalanpalwelus eli uhripaikka, jota owat hoitaneet pakanalliset papit eli uhripyhimykset pyhien kalujen kanssa."


Suomalaisten pyhättöjen ja pakanallisten papinvirkojen olemassaolo on nykyisin tapana jyrkästi kiistää, mutta vanhemmissa merkinnöissä ne vielä todetaan. "Morowan wuori" muistuttaa kummallisesti keski-aasialaista, altailaisten kansojen uskonnon ym. tuntemaa, Meru-vuorta (myös Sumeru), joka oli maailmanvuorena maailmanpuun tai -patsaan synonyymi ja rinnakkaisilmiö. Ongelma ratkennee, kunhan hiidet ehtivät palata retkeltään?


Anttola, Ylivesi Pitkälahti

Hiijevuor, Neit(u)vuor; Korkea vuori jonkin matkan päässä järven rannasta äkkijyrkkänä seinämänä. Laelta hyvä näköala pohjoiseen ja itään. Vastapäätä Hiijellaht, Hiienniem. Juvan puolella Hiijjenlampi, 1561 Hiiden Lambi, 1782 Hiden Lambi, 1863 Hitolan Lampi kahden kallion välissä.



Anttola, Pulkkila


Hiienniem; Syysjärven etelärannalla. Niemessä järven puolelta äkkijyrkkä vuori. Niemen kärjen ohittaa vesitie. Lähellä tätä ja Pyhänpohjanlahtea Akanlahden vieressä Juvan puolella on Hiijesuar, Hiijemykkylä, -korkea kallioiden saari.


Mikkeli, Liukkola


Hiijjevvuor; Korkea vuori, äkkijyrkän länsireunan vieressä Hiijjelamp.


Kangasniemi, Laitila

Hiisvuor(i), Liisanvuori; Lustin (?!) talon mailla. Vuoressa on luola.(!!)


Kangasniemi, Vuojalahti

Hiisvuori; 40 m korkea louhikkoinen, yhdeltä puolelta jyrkkä vuori. Lähellä Hiislampi, kilometrin pitkä ja puolen leveä jyrkkärantainen mustapohjainen lampi.

Tämä yhdistelmä toistuu lukemattomia kertoja. Louhikkoisuus, mihin vähättelijät kiinnittävät huomiota, ei ole niin tärkeää kuin jyrkkä vuori ja lampi yhdistelmä.


Kangasniemi, Kutemajärvi

Hiijenniemi, 1561 Hijden Niemi; Härkäjärveen pistävä niemi, jonka tyvessä on Hiisvuori, louhikkoinen ja luolainen vuori. "Kun Juutas matkusti tämän ja Sinivuoren väliä, niin hän piti lepuu- ja yömajaa Hyyrylän kylän Pynnölän talon uhrikuusessa, josta hän aina haukkui ja säikytteli talonväkeä, kun uhripalvelus oli huono."

Uhrien laiminlyömisestä seuraavat moitteet ja onnettomuudet kuuluivat maaseudun kansanuskoon vielä pitkään kristilliselläkin ajalla.


Juva, Kaskii

Hiismäk, 1561 Hisimäki, 1780 Hisimäki / Hisimäinmaa; Asutuksen ja vuoren välissä Hiislamp, johon viettävä kallioseinä jyrkkä. Kalliossa on lammen kohdalla luola.


Virtasalmi, Hällinmäki

1831 Hientakase Lambi; Länsirannalla hyvin korkea mäki, jossa vieri vieressä kuution kokoisia kiviä. Jättiläisen kerrotaan kulkeneen lammen yli, ja ihmetelleen kuinka paljon hiiden pesässä on vettä. Lammesta kerrotaan nousseen rannalle pitkähiuksisia naisia. Rannalla Hiitolan talo, josta vanhat ihmiset käyttivät nimeä Hiientakane.



Mainio Martti Haavio on ehkä erehtynyt jättäessään Agricolan "Jumala-luettelossakin" mainitut Hijsi- ja Vedhen Eme-hahmot tarkastelun ulkopuolelle muuten niin perusteellisessa tutkimuksessaan Karjalan Jumalat. Itse hiisi-sana on itämerensuomalaisissa kielissä levinnäisyytensä perusteella rautakautinen, mutta on oletettava sen asettuneen paljon vanhempien ilmiöiden etiketiksi. Uusia kysymyksiä siis avautuu, vaikka tänäkin päivänä yleisöluennoilla ja esitelmätilaisuuksissa kummittelevat höpinät hiisi-paikannimistön ei-pakanallisuudesta ja ei-rituaalisuudesta kumoutuvat jo näiden vuosikymmeniä sitten julkaistujen raporttien perusteella lopullisesti.

Suomessa hiisiksi nimitetyissä paikoissa näyttää harjoitetun jumalille ja vainajille uhraamista, uhrijuhliin liittyviä syömäkestejä ja tansseja, rituaalisia piirileikkejä, ja merkkipäivinä tulien polttamista. Myöhemmin kristillisenä aikana, tradition väljähtyessä ja sen uskonnollisen merkityksen jouduttua tukahduttamisen kohteeksi viranomaisten ja kirkon taholta, toiminta hiisissä ymmärrettiin vain huvitteluksi sinänsä. Toki yhä vaadittiin esim. kaikkien kyläläisten tai vähintään jokaisen talon edustajan läsnäoloa juhannustulta sytytettäessä, ettei koko kylää kohtaa onnettomuus. Vaikka uskonnollinen funktio oli "unohdettu", se oli yhä läsnä.

Hiidet ja erilaiset pyhät lehdot liittyvät jollakin tavalla kaikkien kansojen ja kulttuurien historiaan, eivätkä Suomen, Karjalan tai Viron traditiot ole yhtään värittömämpiä tai vähemmän arvokkaita kuin Homeroksen ja Hesiodoksen tuntemat helleenien lehdot. Kysymys on samasta instituutiosta ja yhteisestä jatkumosta eri puitteissa. Suomessa ja Karjalassa tämän ilmiön kaikuja sattui vielä 1900-luvulla kansanperinteen kerääjien haaviin, ja Virossa ja Udmurtiassa nämä ikimuistoiset kulttipaikat saattavat saada yhä lahjoja ja kunnioitusta maaseudun ihmisiltä. Eräs vanhimmista uskonnonharjoittamisen muodoista elää siis yhä, ja varsin lähellä meitä suomalaisia.