Magna Materin, eli Suuren Äidin kultti Anders Sandbergin mukaan.

Eurooppalaisen Jumalatar-uskonnon viimeisimpiä esiintymisiä oli Cybelen mysteeriuskonto eräänä Rooman virallisti hyväksyttynä ja suosittuna kulttina. Tässä ruotsalaisen tutkijan selvitys aiheesta. Kaikkea kerrottua ei pidä kokeilla kotioloissa.



"Magna Materin, Suuren Äidin, kultti on ehkä kaikkein vanhin harjoitettu uskonto. Varhaisimmat kivikautiset kuvat esittävät äiti-jumalatarta, ja Catal Hüyükistä löydetty 6000 vuotta vanha idoli , joka esittää häntä istumassa kahden leopardin seurassa, esittelee hänet siinä hahmossa, jossa hän tuli myöhemmin Fryygiassa kunnioitetuksi Cybelenä. Monia erilaisia tulkintoja esiintyi ja monet kultit ovat vaikuttaneet ideaan vuosituhannen aikana, mutta jumalatar säilyi varhaisessa merkityksessään universumin feminiinisten voimien symbolina.

Hyvin vähän tiedetään jumalattaren kunnioittamisesta muinaisina aikoina, mutta inkarnaatiossaan Fryygian Cybelenä Hän aloitti kultin, josta myöhemmin tuli Rooman Magna Mater. Tarinan mukaan hänet jätettiin pienenä lapsena korpeen kuolemaan, mutta tappamisen sijasta pantterit (katso Catal Hüyükin istuva jumalatar!. kään.huom.) ja leijonat huolehtivat lapsesta, ja hänestä kasvoi älykäs, kaunis ja vahva nainen.

Ei ole mahdotonta, että hän olisi ollut maagisia lahjoja omaava lapsi, joka myöhemmin tuli kunnioitetuksi jumaluutena. Hän keksi pillit ja rummut, ja myös maagiset lääkkeet joita hän käytti lasten ja eläinten parantamiseen Fryygian maaseudulla. Hänestä ei tullut ainoastaan ihmisten ja eläinten, vaan myös satyyrien ja muiden yliluonnollisten olioiden ystävä.

Hän rakastui prinssi Attikseen, mutta heidän tarinansa oli surullinen. Rakkaus jumalalliseen Cybeleen oli liikaa kuolevaiselle prinssille, joka tuli hulluksi. Attis kastruoi itsensä ja kuoli. Sekaisin surusta Cybele kuljeksi ympäriinsä soittaen pillejä ja rumpuja etsiessään kadonnutta rakkauttaan. Yhtäläisyydet tämän tarinan ja Inanna / Ishtar /Asherah -kultin välillä ovat ilmeisiä, ja molemmat kultit näyttävät vaikuttaneet toisiinsa vahvasti.

Attis on yhdistettävissä Dumuziin ja Tammuziin, toisiin kuoleviin ja ylösnouseviin jumaliin. Tämä kultti-ilmiö on levinnyt laajalle, ja Hesekielin valitusvirsien maininnat Tammuzia palvovista naisista osoittavat häntä kunnioitetun Jerusalemissakin. (Hesekiel 8:14)


Noin 200 eKr. Jumalattaren pyhä musta kivi (...josta Cybelen pyhän kuvan kasvot oli veistetty. käänt.huom.) siirrettiin Pessinoksen kaupungista Fryygiasta, mikä oli ollut siihen asti Jumalattaren kultin keskus, Roomaan. Rooma oli nyt kultin uusi keskuspaikka.

Roomalaiset pitävät Cybeleä ja kreikkalaisten Rheaa samana jumaluutena, ja kutsuivat häntä Magna Materiksi, "Suureksi Äidiksi". Kultin papit olivat miehiä, jotka olivat kastroineet itsensä hänen kuvansa edessä, mutta useimmat seuraajat olivat naisia.

Kultti oli riehakas, meluisa ja ekstaattinen, mikä viehätti monia. Vain naisille ja kastruoiduille miehille oli sallittua osallistua Jumalattaren tärkeimpään juhlaan, joka pian sai mainetta enemmän villinä orgiana kuin uskonnollisena rituaalina. Monia huhuja säädyttömyydestä tms. oli Roomassa liikkeellä Cybelen kultin ympärillä, mutta vaikutusvaltaisten tukijoiden avulla kultti säilytti asemansa ja välttyi vainoilta.

Kultin johdossa olivat papittaret ja Archigalli, alempiarvoisten Galli-pappien johtaja. Gallit olivat kastraatteja, joiden hoidossa oli suurinosa kultin tansseista, ennustuksista ja parantamisista. Monet kultin seuraajista olivat organisoituneet yhdistyksiksi, joista tärkeimmät olivat Dentophori, "Puun kantajat", ja Cannophori "Ruo´on kantajat". Näiden yhdistysten jäsenet nauttivat sosiaalista arvostusta ja vaikutusvaltaa, ja monet tärkeät henkilöt kuuluivat niihin. Kultin liturgia oli kreikaksi.

Monet seremonioista muistuttivat ja juhlistivat Magna Materin teoista ja rakkaudesta Attisiin, joka edusti hedelmällisyyttä ja maan kasveja.Hänen kastraationsa ja kuolemansa kautta maa sai uuden elämän. Vietettiin monia juhlia, joista käytettiin nimitystä ludi, "leikit". Näitä olivat kiihkeitä karnevaaleja, joissa syötiin juhla-aterioita ja esitettiin koomisia näytelmiä. Yksi tärkeimmistä oli Megalesia 4.-10. huhtikuuta. Juhlan huipennus oli taurobolium, jossa härkä kastroitiin ja uhrattiin, ja uudet initoitavat kastettiin sen verellä. (Härän puutteessa oli joskus käytetty karitsaa, jonka verellä siis "puhdistettiin" kastettavat. "Karitsan veri puhdistaa Sinut synneistä!!" käänt.huom.)

Toinen tärkeä juhla oli 25. maaliskuuta, jolloin muisteltiin Attiksen kastraatiota ja kuolemaa. Cannophorit kantavat ruokoja ja astelevat arvokkaasti temppeliin yhdessä Attiksen kuvan kanssa.(!!!Tällä ruokojen kantamisella täytyy olla yhteys mm. eteläisessä Afrikassa matriarkaalisella aikakaudella esiintyneeseen "ruokotanssiin" reel dance, jonka rappeutunut versio on yhä käytössä Lesothossa. suom.huom.)

Taurobolium on toimeenpantu, ja härän sukuelimet on asetettu hautaan ja vihitty Magna Materille. Kun Attista on surtu kolme päivää, juhlinta alkaa uudelleen Hilariana, "Ilon Päivänä". Attis on ylösnoussut ja on jälleen viriili Magna Materin voiman ansiosta.

("Määräpäivinä virtasi Pessinuksen temppeliin kokonaisia kansanjoukkoja kaikilta maan kolkilta ottaakseen osaa jumalattaren mysteeriovihkimyksiin. Kehään alttarin ympärille asettuivat papit, ja gallit, yläruumis paljaaksi riisuttuina ja selät yleisöön päin, säestivät temppelimusiikin helinää mystillisellä murinallaan. Ohuet puutuubat, luiset huilut, patarummut ja metalliset salpinksit muodostivat orkesterin. Pyhän laulun monotooninen hyminä maanitti kaikua marmoriseinien metallisista kilpikouruista, ja soihtujen ajoittain tukahtuva, ajoittain liekehtivä loimotus heijasteli tanssijatarten soljista tuhansin pilkahtelevin salamoin. Poltettiin bdelliumia ja maapihkaa, hartsia ja myskiä. Holvistoihin kiirehtivät savukielekkeet nuolivat pilaristoja kuin ohuet, käärmemäisesti liikehtivät harsot. Gallien puoliympyrä laajeni ja supistui rytmillisessä keinunnassa. Kuoro Hymisi.

Määrättynä hetkenä tapahtui mysteerioon osallistuttaminen. Savun ja tulenkajastuksen, laulun ja häilyvän, usvaan häviävän baletin säestämänä joku galleista astui esiin, luki rituaalissa säädetyt lauselmat, esitti jumalattaren käskyt, jotka koskivat harrasta, palvovaa kunnioitusta ja puolimaagillista maan jumalointia. Eräänlainen unelmoivan haaveellinen ja fantastisen himmeä tuntu muodostui näistä eriasteisista mielenkiihokkeista, jotka ulottuivat helisevästä säestyksestä valojen ja varjojen taitavaan rytmitykseen. Soitto nousi ja vaipui. Tulet leimahtivat, suitsutus kulki ohuina, pistelevinä huuruina yli temppelin. Sitten annettiin merkki. Papit kädessään kultaiset sirpit ja veitset kääntyivät yleisöön päin. Oli tullut uhrin täytäntöönpanon hetki.

Joku joukon nuorimmista, äkillisen maanisen ilon vallassa, repi vaatteensa riekaleiksi, ponnahti alttarille ja ojentui selälleen. Metragyrtit lähestyivät, rummut jylisivät, ja huilujen pauhu täytti pilaristot. Uhrille ojennettiin veitsi. Hän tarttui veitseen, kuohitsi itsensä ja kaatui verissään romboideille. Soitto sai villimmän perussävelen, ja kun yhä uusia eunukkikokelaita antautui itsekastrahoinnin kauhuihin, levisi tarttuva psykoottinen villitys yli rukoilevan ja hikoilevan, voivottavan ja kirkuvan mieslauman."

Näin elävöittää Tatu Vaaskivi muinaisia menoja (Arkaadiset jumalat 1934, s.32) Suomentajan lisäys.)

Vuoret ja luolat olivat pyhitettyjä Magna Materille, ja Hänen temppelinsä sijaitsi usein niiden läheisyydessä. Lepäämällä temppelissä moni nainen toivoi apua Jumalattarelta, joka oli luvannut auttaa äitejä ja lapsia. Kätilöt olivat yhteydessä kulttiin, ja monet papeistakin olivat parantajia. Papittaret olivat enemmän sidoksissa Hänen ekstaattiseen puoleensa, viettäen Jumalattaren salaisia mysteerejään lukittujen ovien takana. Näistä menoista ei tiedetä yhtään mitään, sillä ne olivat naisten tiukasti varjeltuja salaisuuksia.

Magna Materin tai Cybelen kultti katosi näkyvistä yhdessä muiden antiikin ajan mysteerikulttien kanssa kun kristityt ottivat vallan ja Rooma ryöstettiin. Traditio oli kuitenkin sitkeää laatua, ja jätti paljon jälkiä. P.Pietarin kirkko on rakennettu suoraan Rooman aikaisen Magna Materin temppelin päälle Vatikaanissa, ja joitakin osia vanhasta temppelistä lienee yhä jäljellä kirkon perustuksissa.

(Katolisen kirkon pää-pyhättö sijaitsee siis paikassa, johon roomalaiset tuotattivat Fryygian mustasta meteoriitista veistetyn Cybelen pelastuakseen Hannibalilta. Kun paavi Johannes-Paavali II oli vielä puolalainen kardinaali Wojtyla, hänen tiedetään kunnioittaneen Jasna Goran Mustaa Madonnaa, tummakasvoista ikonia jonka uskotaan suojelevan Puolaa pahimmassa hädässä. Turkkilaisen terroristin Mehmet Ali-Acgan ampuessa luotinsa kohti paavia Pietarin kirkon portailla, hän jäi eloon. Kiitokseksi paavi on lahjoittanut kriittisellä leikkauksella poistetun luodin Portugalissa Fatiman kylässä olevan P.Marian patsaan kruunuun. Ketä paavi kiitti? käänt.huom.)

Cybeleä kunnioitettiin Arabiassa Kuba ja Kubaba nimisenä, ja Mekan kaupungissa Khaba oli pyhitetty hänelle. ("Musta kivi" on pakko rinnastaa Fryygian mustaan meteoriittiin. käänt.huom.) Monet varhaiskristityt yhdistivät hänet P.Mariaan.

Toisella kristillisellä vuosisadalla entinen Cybelen pappi Montanus julisti, että Kristus on Attiksen inkarnaatio, ja naiset voivat Suuren Äidin edustajina profetoida aivan kuten miehetkin. Luonnollisesti montanismi tuomittiin harhaoppina neljännellä vuosisadalla ja tuhottiin.

On toki mahdollista, että kultti yksinkertaisesti meni maan alle, ja säilyi salaisena "naisten yhteisönä" ylempien yhteiskuntaluokkien keskuudessa, -ehkä jopa nykyaikaan. Onkin olemassa joitakin huhuja, jotka liittävät osia brittiläisestä yläluokasta ja jopa kuninkaallisesta perheestä po. tapaiseen yhteyteen. Toiset huhut väittävät kultin säilyneen Sisilian tai Espanjan syrjäseuduilla.

Riippumatta siitä, mikä näissä huhuissa on totta, kultti oli pienehkön heränneen joukon ylläpitämä traditio jopa kukoistusaikanaan. Sillä oli toki laajaa vaikutusta ja lukuisia nukkuvia seuraajia. Aivan ilmeisesti kultilla on ollut vahva yhteys Verbenaan, erityisesti dianiseen fraktioon, joka oli hyvin tiukasti vain naisille avoin, ja osiin "Cult of Extasya". Tämä sopii aika hyvin kultin elämän magiikkaan, erityisesti parantamiseen tarkoitettuihin mutta myöhemmin sensuaalisesti käytettyihin menoihin.






Filosofia

"Suuri Äiti elää. Hänen kehonsa on maa jalkojemme alla, ja hän synnyttää kaiken elävän ja huolehtii siitä. Hän on elämä itse, ja hänen salaisuutensa ovat elämän salaisuuksia. Vain naiset voivat ymmärtää niitä. Miehet eivät voi, mutta he voivat kyllä kärsiä Attiksen kohtalon."

Organisaatio

Jokainen temppeli on riippumaton muista, mutta joillakin on enemmän vaikutusvaltaa kuin toisilla. Jokaisessa temppelissa korkeimmalla papittarella on tärkein asema. Hänestä seuraava ovat Archigalli., tavalliset papittaret ja viimeisenä gallit.

Tapaamiset

Tärkeiden juhlien välillä papittaret tapaavat salaisissa juhlallisuuksissa kuun vaiheiden mukaisesti.


Initiaatio

Osoitettuaan todellista omistautumista Magna Materille kultin jäsen voi pyrkiä liittymään papistoon. Papitarten lapsille suunnitellaan usein tälläistä uraa jo syntymästä alkaen. Initioitavat kastetaan tauroboliumissa. Miehet kastroivat itsensä Jumalattaren kuvan edessä ja vievät genitaalinsa pyhään hautaan. Tämän jälkeen initoitavat viettävät yön temppelissä. Usein he saavat Jumalattaren lähettämän näyn. Initiaatit, joita Jumalatar ei hyväksy, löytyvät joskus aamulla kuolleina.

Pyhäköt

Temppelit sijaitsivat Fryygiassa, Kreikassa ja Italiassa. Päätemppeli sijaitsi nykyisessä Vatikaanissa, Roomassa. On mahdollista, että joitain osia siitä on yhä olemassa P.Pietarin kirkon rakenteissa, -jopa itse pyhä kivi. Toinen päätemppeli oli Delfoissa, mikä myöhemmin muutettiin Apollolle pyhitetyksi ja tuli kuuluisaksi oraakkelinsa ansiosta. Tänään mikään näistä temppeleistä ei ole toiminnassa.

Palvelijat

Parantajat, eunukit, äidit.

Toimiala

Elämä. Kaikki elämän syklin osat syntymästä kuolemaan, kaikki elävä ja kasvava, parantaminen ja hedelmällisyys kuuluvat Suuren Äidin valvomiin asioihin. Myöhemmin joku osa kultista alkoi kehittyä yhä mystisemmäksi yrittäen käyttää elämää saavuttaakseen syvempiä asioita käyttäen siihen usein ekstaasia ja salaisia riittejä. Sekä papittaret että papit tutkivat ensisijaisesti elämää, mutta papit yksin tutkivat aikaa käyttäen siihen tanssejaan, ja papittaret perehtyivät henkeen ja entropiaan orgioidensa ja veri-magiikan kautta.









Sijainti

Rukoukset Suurelle Äidille: Kaikki sfäärit.

Pyhä kivi tai idoli: Elämä, vastaavuus.

Monet pyhät kivet olivat meteoriittejä, kuten Mekan pyhä kivi. Toiset pyhät kivet olivat menhirejä tai monoliitteja, jotka yhdistettiin Maa-Äidin voimaan. Nainen joka koski kiveen, sai sitä itseensä. joskus pidettiin pyhinä luolia tai kuiluja.

Veri: Henki

Vuodatettaessa verta uhrina henki voi asettua siihen. Tämä yhdistetään usein tauroboliumiin. (Tauroboliumissa korostuu "veren puhdistava voima". Initiaatti saa veren päälleen suoraan uhrihärän suonista, kastroinnin jättämästä haavasta itseasiassa, missä yhteydessä on helppo kokea, että henkilö "puhdistuu" aiemmasta elämästään, kristityillä synneistä. Yhä mukana kielikuvana kristillisillä kirkoilla. käänt.huom.)

Ekstaasi: Entropia

Kaiken totaalinen hajoaminen. Se on tavallisimmin saavutettu perinpohjaisten orgioiden avulla, joissa säädyllisyys, järkiperäisyys ja kaikki muukin on hetkeksi heitetty pois mielestä alkukantaista kaaosta tavoiteltaessa.

Seksi ja miehen genitaalit: Alku

Kaiken alkuperä. Uhratun härän sukuelimet ja toisinaan gallin genitaalitkin saatettiin papitarten toimesta konservoida, mutta tuoreiden elinten uskottiin olevan voimakkaimpia.

Tanssi: Aika







Käsitteet

Naisellinen mystiikka, kätilö, paheelliset sivistyneistön naiset.

Ilmoitus

"
Io Cybele!
Io Magna Mater!
Impleat lapibus illis caloribem Magna Matris!
Mulieribus pars vim tua det!
Io Io Cybele
"

Kasveilla parantaminen

Monet papittaret ja papit olivat suuria parantajia. He liikkuivat usein maaseudulla ja puistoissa tutkien Jumalattaren kasveja ja eläimiä, ja yrittivät ottaa selvää, mikä vaikuttaa parhaiten mihinkin sairauteen.

Äidin ylistys

Pyhissä kivissä oli Magna Materin elämää antavaa voimaa, ja papittaret rukoilivat häntä koskettelemalla ja hyväilemällä näitä kiviä. Jotkut papittaret hakivat kiviltä itseensä uutta jäntevyyttä rakasteluun käytetyn yön jälkeen, tai manasivat partnerilleen uutta voimaa. Paljon useimmin kiviä käytettiin hedelmällisyyden toivossa, perheenlisäys tavoitteena. Joskus Jumalattaren kerrotaan auttaneen tässä asiassa jopa neitsyttä tämän syleiltyä kiveä epätavallisen innokkaasti. Jumalattaren avulla syntyneitä lapsia pidettiin onnekkaina, ja heillä uskottiin olevan hyvä tulevaisuus edessään. Kultit myös pyrkivät rekrytoimaan näin syntyneitä riveihinsä.

(Kirjoittaja kuvaa tässä neoliittis-peräisten eurooppalaisten uskontojen yleistä piirrettä. "Bride-Stone" tunnetaan mm. Skandinaviassa ja Liettuassa, ja se on usein joko laakea ja sileäksi kulunut maakivi tai megaliittikammion päällimmäinen, kummusta esillä oleva tasainen kivi. Eräillä Viron Hiisi-paikoilla tiedetään olleen liukukivi. Siirtolohkareilla on myös uskottu olevan erikoisia ominaisuuksia. Cornwallissa Logan Stone saattoi antaa noidan voimat neidolle, joka heittäytyi sen päälle. käänt.huom.)

Omfalos

Monia pyhiä kiviä on pidetty paikallisesti luomisen keskuksina, ja niillä on nähty olevan yhteys keskenään. Ei ole tavatonta, että niihin on kaiverrettu verkkomaisia kuvioita. Kun tälläisen kiven luona rukoiltiin ääneen, rukoilija löi nyrkillään kiveä rukouksen tahtiin. Tällöin rukouksen uskottiin olevan kuultavissa hiljaisesti kaikissa Maa-Äidin temppeleissä. Erityisesti pyhissä luolissa ja kuiluissa kuultavien äänten oletettiin olevan muissa paikoissa olevien rukoilijoiden äänten kaikuja.

Maa-Äidin palvelijoiden kutsuminen

Cybelellä on aina ollut vahva yhteys suuriin kissoihin, ja hänen papittarensa ylläpitivät tätä perinnettä. Rukoillessaan Magna Materia he saattoivat asetella kaikki suuret kissat katsomaan tätä, ikäänkuin ystävinään, mutta toimituksen kestäessä heidän ei sopinut aiheuttaa harmia niille. Papitar saattoi myös kutsua esiin fauneja ja satyyrejä soittamalla pillejä.

Attiksen ylösnousemus

Papittaret käyttivät Orfeuksen laulun versiota, koska tämän ylösnousemus on helposti rinnastettavissa Attiksen ylösnousemukseen. Laulussa Attiksen ruumis löytyy pyhän kiven edestä, ja hymnia esitetään kolme päivää Magna Materille. Rituaaliin osallistuu usein myös ammattimaisia haudallaitkijöitä, joiden paikka on taempana. Loppunäytöksessä maskuliiniset subjektit on kastroitu ja feminiiset subjektit herätetty rituaalisella yhdynnällä, ja papitar on Pan-jumalan riivaamana. Tässä rituaalissa subjekteilla on selvä yhteys Attikseen ja ne muuttuvat hedelmällisyys-jumalan ruumiillistumaksi.

Anders Sandberg

The Metro'on: Reclaiming Our Heritage. A revival of the cult of Cybele. Cybelen kultin seuraajat?




Kiitämme Anders Sandbergia näiden tietojen keräämisestä! Nyt jatkamme fiktiolla:

"Monivaiheisen matkan jälkeen, jossa yhteen sovittuun tapaamispaikkaan tultuani sain siellä odottaneelta henkilöltä, tämän varmistuttua kutsuni oikeellisuudesta, vain käskyn seuraavasta "rastista" kunnes olin lopulta ilmeisesti perillä. Kaikki henkilöt tässä ulkoapäin vaatimattomalta maatalousrakennukselta näyttäneessä, mutta sisältä aivan muuksi osoittautuneessa temppelissä, olivat naamioituja enkä varmuudella tunnistanut ketään. Ehkä jonkin hyvin-hyvin-tutun julkkiksen aavistin havainneeni?

Tiesin kaikkien olevan "temppelivaatteidensa" alla alastomia, ilman mitään muuta omaa kuin itsensä. Tämä kaapu oli hihaton suorasta kankaasta kahden soljen ja vyönä toimivan pajupuun oksasta kietaistun renkaan avulla jokseenkin hyvin vaatteen virkaa tekevä laitos, joka oli niin yksinkertaisen toimiva, että melkein ihmettelee miksei sitä käytetä laajemminkin.

Useimpien osallistujien kasvoja peittivät suoraan iholle maalatut kuviot ja otsapannasta riippuvien nauhojen verho. Tiesin että kokeneemmat osallistujat pystyvät lukemaan näistä nauhoista, kuinka pitkällä henkilö on kultin harjoittamisessa. Minua ei tähän tietoon oltu vihitty.

Mutta nyt olimme suuressa salissa, jonka hämärä valaistus ei ulottunut korkealla olevan katon vanhoihin puisiin kattotuoleihin, joten en osaa kuvailla niihin piirrettyjä merkkejä. Jostain kuului musiikkia ja ihmiset mumisivat sen tahtia tapaillen. Joukko liikehti paikallaan, tiivistyi ja huomaamatta olimme tarttuneet toisiamme käsistä. Tunsin ympärilläni ihmisruumiiden lämmön ja yhteinen joikulaulun hyräily todellakin loi yhteisyyden tunnetta. Olimme muuttumassa toisiaantuntemattomien yksilöiden joukosta jonkinlaiseksi yhdeksi orgaaniksi, mutta se ei tuntunut pelottavalta. Päinvastoin: Pelkäsin vähemmän kuin normaalisti, jos "normaali" nyt on normaalia.

Huomasin että musiikin lähde oli nyt joukkomme takana. Ääni ympäröi meidät valojen himmentyessä. En osaa sanoa, kauanko pimeyttä kesti. Sen katkaisi äkillinen melodian muuttuminen ja näimme yht´äkkiä edessämme, piirimme keskellä valaistulla korokkeella, papittaren. Hän näytti yliluonnollisen kauniilta yksinkertaisessa ja vähäisessä vaatteessaan. Koruja oli sitäkin enemmän, enkä tuntenut kaikkien niiden symboleja.

Nyt käytiin vuoropuhelu, jonka sanoja ei ole lupa toistaa. Papitar lausui jotakin, ja me vastasimme tai toistimme kuulemamme kuten olimme oppineet. Dialogin lopuksi lausuimme uskontunnustuksen. Sitä seurasi ehtoollinen, jonka ajaksi valaistus himmeni. Ehtoollisen muoto oli minulle tuttu jo kristityiltä vuosiltani, ja sitä osaa joka ei kristityille sovi, en voi kertoa. Nautimme siis Jumalattaren "ruumiin ja veren" kuten asiaan kuuluukin. Te kristityt ja uskonnottomat ette tiedä mitä menetätte!

Senverran voin valottaa, että alkuperältään manviljelyn hedelmällisyyden varmistamiseksi vuosituhansia sitten syntynyt kulttitraditio kunnioittaa viljan tähkää, sen symbolista merkitystä ja visuaalista muotoa.

Seurakuntamme oli nyt yhtä hengessä ja ruumiissa, ja saatoimme vastaanottaa initiaatin. Tälläkertaa hän on klassisen-kaunis nainen. Yllätyin kun tunnistin keskuuteemme pyrkijän. Toki se jää minun tiedokseni, mutta te ymmärtämättömät olette nähteet häntä jourulehdistössä eräänlaisena skandaalikuningattarena enemmän kuin mihin kiinnostuksenne riittää.

Kuten erinäisissä kristillisissä lahkoissa, noviisi "todistaa" ja heittää pois ns. synnillisen elämänsä. Tuleva yhteisömme jäsen oli nyt korokkeella, papitar hänen takanaan ja temppelineitsyet sivuilla ruoskat käsissään. Noviisin on vastattava papittaren kipeisiinkin kysymyksiin täysin avoimesti, mitään salaamatta, ja olen saanut havaita kuinka laajalle ulottuvat lahkomme tuntosarvet. Kysymykset voivat repiä auki hyvinkin tuskallisia asioita....

Edellisellä kerralla tulokas oli asetettu ruumisarkkuun, olimme ympärillä seisoen pilkanneet häntä julmin sanoin. En tiennyt, mitä nyt oli odotettavissa.

Papitar jatkoi kysymyssarjaansa: "Oletko puhdistautunut sääntömme mukaan?" "Oletko pidättäytynyt seksistä kolme kuukautta?" "Tahdotko jättää syntisen minäsi ja aloittaa puhtaana uuden elämän?" "Oletko varma päätöksestäsi?" Initiaatti vastasi kaikkeen kuuluvasti ja myöteisesti. Hänen äänensä ei ilmaisuut epäröintiä eikä vilpillisyyttä. Nyt papitar sitoi hänen silmänsä. Papitar astuu initiaatin eteen, tarttuu hänen vaatteensa solkia yhdistävään ketjuun, ja yhdellä repäisyllä pudottaa vaatteen alas. Initiaatti on nyt täysin alaston. Huomaan että hänen ihokarvansa on ajeltu hiuksia lukuunottamatta. Iniaatti hillitsee kasvonilmeensä täydellisesti mutta huomaan hänen rintakehänsä kohoilusta kiivaan hengityksen, ja hikoilu saa hänen ihonsa kiiltämään. Pitkät vaaleat hiukset, musta nauha silmillä... näky on veistoksellinen.

Temppelineitsyet tarttuvat initiaattia molemmista käsistä, koroke heidän allaan laskeutuu. Me siirrymme lähemmäksi. Esirippu humahtaa pois, ja näemme suuren sonninmullikan, joka paikalleen sidottuna seisoo lattiakaivannon yllä, initiaatin yläpuolella. Nyt ymmärrän: Näemme nyt Pyhän Kasteen.... Tähän päättyy se, minkä voin teille kertoa."

Iio Kybele! Iio Magna Mater!!