sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Labyrintin alkuperästä

Julkaisemme tällä palstalla tärkeimmät labyrinttejä käsittelevät suomenkieliset kirjoitukset. Suomalaisen tutkijan Harri Holman esitelmä vuodelta 1919 oli vuosikymmeniä yhdessä L.I.Ringbomin "Suomen Museossa" ilmestyneen tutkimuksen kanssa alan harrastajien perusteoksia. Kirjoituksen tiedot ovat eräissä asioissa vanhentuneet, mutta toiset Holman esilletuomat seikat ovat nyttemmin jääneet liian vähälle huomiolle.

Holman kirjoitustapa on hieno esimerkki vuosisadan alkupuolen akateemisen maailman täsmällisen huolitellusta, ehkä hieman pedanttisesta, tyylistä. Lukuisat opiskelijaikäluokat lienevät tuskailleet po. esitystavan kanssa, mutta nykyaikaiselle lukijalle se tuo pittoreskin tuulahduksen menneen ajan akateemisesta maailmasta. Julkaisemme H.Holman esitelmän kokonaisuudessaan.




Labyrintin alkuperästä

Esittänyt Suomen Itämaisen seuran kokouksessa toukok.1919
HARRI HOLMA,

Kaikilla lienee käsitys siitä mitä vanhalla ajalla tarkoitettiin sanalla labyrintti: Monisokkeloista ja monihuoneista rakennusta, jossa oli vain yksi sisään- ja uloskäytävä, joita perimätieto kertoo olleen vanhoissa sivistyskeskuksissa kuuluisien palatsien yhteydessä ja joihin usein liittyy jokin vanha kansantaru. Vanhan ajan kuuluisista labyrinteista mainittakoon ensiksi Egyptissä Fajumin luona.

Moiris-järven rannalla sijainnut Amenemhet III:n (noin 2300~2200 e. Kr.) labyrintti, jossa kerrotaan olleen yli 3000 huonetta. Onko tällainen labyrintti mainitulla paikalla todella ollut olemassa ja minkä näköinen se on ollut, siitä ollaan eri mieltä, eikä muinaistutkimuksen ole toistaiseksi onnistunut varmuudella osoittaa sitä paikkaa, mihin sen rauniot olisivat kätkeytyneet, huolimatta eräiden kaivajien, kuten Flinders Petrien vakuutteluista. Herodotos oli muka tässä labyrintissa itse käynyt, mutta hänen kuvauksensa siitä on siksi epäselvä, että on syystä epäilty hänen omaa kertomustaan käynnistään siellä.


Hänen kuvauksensa perustuksella ainakin on mahdotonta rekonstruoida alkuperäinen rakennus, jos sellainen on ollut olemassa. Myös Strabo mainitsee tämän ihmerakennuksen, jonka huonemäärää perimätieto joka tapauksessa on liioitellut. Tätä Fajumin labyrinttia klassillisella ajalla kuuluisampi oli Kreetan saarella muka sijainnut n. k. Knossoksen labyrintti, jonka tarun mukaan Daidalos, Attikasta karkoitettuna, rakensi kuningas Minokselle Minotauros-hirviön säilyttämispaikaksi.

Se oli kertoman mukaan rakennettu Fajumin labyrintin mukaiseksi. Toisten tutkijain mukaan tämä labyrintti tarkoittaa Knossoksen vanhaa suurenmoista linnaa, toisten mukaan se on pelkkä tarujen tuote. Sen raunioita on yhtä vähän kuin Fajumin labyrintin jätteitä voitu varmuudella osoittaa.


Omituista on myös, että sitä eivät mainitse Homeros, Hesiodos eikä Herodotos. Minoksen labyrintin kuuluisuus on etsittävä pääasiallisesti sen merkityksestä tunnetussa Theseus-tarussa. Myöskin Italiassa, Chiusin luona vielä olevaan jättiläiskumpuun, n. k. Porsennan hautaan, jossa on joukko käytävillä yhdistettyjä hautakammioita, liittyy labyrintin nimi, ja lopuksi puhutaan lemnolaisesta labyrintista.



Millaisiksi meidän on kuviteltava näitä labyrintteja, tai jos ne olivatkin pelkkiä mielikuvituksen tuotteita, millaisiksi niitä kuvittelivat muinaisajan ihmiset, sen näemme esim. säilyneistä, 6-5. vuosisadalta e. Kr. peräisin olevista knosolaisista rahoista, joiden toiseen puoleen on lyöty labyrintin kuva. Näissä rahoissa, joissa tosin labyrintin muoto jossain määrin vaihtelee, eroitamme selvästi ne kaksi päämuotoa, jotka kuvarmme (kuva I) näyttää, nimittäin pyöreän labyrintin ja neliömäisen labyrintin.

Esimerkkejä jälkimäisestä tapaamme myös vanhoissa kreikkalaisissa vaaseissa, esim. eräässä attikalaisessa vaasimaalauksessa 5:nneltä vuosisadalta e. Kr., jossa Theseus tuo Minotauroksen ulos labyrintista (kuva 2). Tässä on tosin alkuperäinen labyrintti-motiivi silminnähtävästi sotkeutunut toiseen, meander-ornamenttiin, jonka alkuperä lienee labyrintista erotettava.

Selvemmin näkyy labyrinttimainen alkuperä kuvasta 3, joka on tavattu Pompeijin erään talon seinästä. Tekotapa on raaka, hätäinen, vieressä on kirjoitus Labyrinthus, hic habitat Minotauros (Labyrintti; tässä asuu Minotauros). On selvä, että kuv. 2 ja 3 palautuvat samaan ideaan. Pompeijista on myös tavattu labyrinttinen lattiamosaiikki, josta valitettavasti en ole nähnyt kuvaa.



Antiikinkreikkalainen katsoja tunnistaa kuvan rakennuksen, josta Theseus ja Minotaurus ovat tulossa, tarun labyrintiksi oven pielessä olevista kuvioista, jotka siis siihen aikaan yleisesti tiedettiin "labyrinttiin" liittyviksi.



Esimerkkinä pyöreästä labyrintista taasen mainittakoot ennenkaikkea kuvassa 4 jäljennetyt n. k. Tragliatellan ratsastajat, jotka ovat etruskilaisen, Tragliatellan luota löydetyn, kahdeksannelta vuosisadalta e. Kr. peräisin olevan kannun kylkeen kuvatut. On silminnähtävää, että kuvassamme tahdotaan esittää sitä momenttia, jolloin ratsastajat ratsastavat ulos labyrintista, onnellisesti selviydyttyään sen sokkeloista. Kyseessä on varmaankin osanotto kilpailuun (kts. alemp.). Labyrintin kuvaan piirretystä sanasta truia niinikään lähemmin alempana.


Kristityt sovittivat Theseustarun omiin uskonnollisiin käsityksiinsä. Siten Ariadnen lanka tuli merkitsemään jumalallista armoa, joka johdattaa ihmisen läpi elämän sokkeloiden. Vanhoissa keskiaikaisissa kirkoissa tapaakin labyrinttisia lasimaalauksia sekä lattiamosaikkeja, joiden koukeroita pitkin syntinen käveli tai ryömi sisään ja ulos, siten toivoen jumalalta sarnanlaista pelastusta syntitaakasta.

Myöhemmällä ajalla on sitten labyrinttimotiivia käytetty rahoissa ja mitaleissa (esim. kuningatar Kristinan eräässä mitalissa), koristuksena soljissa, puutarhain pohjapiirroksena (joista mainehikkain on Versaillesin puutarhalabyrintti) (*1.) y.m.. Kuuluisimmat ja tavallisimmat europpalaiset labyrinttijäljennökset ovat meilläkin tavatut n.k. j a t u 1 i n t a r h a t, joilla tarkoitetaan päänkokoisista kivistä muodostettuja tai nurmikkoon leikattuja, usein läpimitaten aina 25 m. suuruisia labyrinttikuvioita, jotka kait alkuaan olivat tehdyt ratsastus- ja muita leikkejä varten, jos kohta niihin myöhemmin on liittynyt uskonnollis-symboolinen merkitys.(*2.)



Oikeanpuoleinen labyrintti on Asplandetilta Kramertsöarna-saariryhmässä, ja vasemmanpuoleinen Rågskäriltä joka sijaitsee Onaksen eteläpuolella. Kuvat on todennäköisesti piirtänyt valtakunnanarkeologi J.R.Aspelin 1870-luvulla. (Toimituksen lisäys)


Kuva 5 näyttää meille jäljennöksen Porvoon läheltä tavatusta jatulintarhasta. Jatulintarhojen nimitys - sivumennen sanoen - vaihtelee huomattavasti Suomessa: Jatulintarha, Pietarin leikki, Jerusalemin Hävitys y.m.. Germaanit niitä kutsuvat tavallisesti Trujaburg, trojaborg j.n.e., jonka nimen alkuperä vasta sekundäärisesti on sotkettu Trojan nimeen.

Tämän sanan truia tapasimme jo äsken kuvassa 4, joten sen alkuperä on hyvin vanha. Varmasti kuuluu tähän sanaryhmään myös Vergiliuksen ludus Trojae, jollaista leikkiä todennäköisesti juuri tuo etruskilainen kuva havainnollistuttaa. Ruotsissa tapaamme nimityksen "jungfrudans." Venäjällä taasen merkillisen nimen Babylon! Lopuksi mainittakoon että labyrinttikaiverruksia on tavattu vielä Intian Nepalista ja Keski-Amerikan vanhoista sivistysjätteistä.


Tässä siis labyrinttimotiivin tärkeimmät ilmenemismuodot. Mutta täydelliseen hämärään on peittynyt sekä käsitteen että sanan alkuperä. On kyllä etsitty sanalle egyptiläinen etymologia, joka ei kuitenkaan ole saanut vahvistusta. On myös koetettu yhdistää se lyydialais kaarialaiseen labros (?) sanaan, joka merkitsee kaksoiskirvestä. Sen mukaan olisi kreettalainen labyrintti muka ollut kaksoiskirveen, Zeun symboolin, asunto.

Hämärä on kuten sanottu myös itse käsitteen alkuperä. Todennaköiseltä tuntuu, että se kreikkalaisten mytologiassa kuvasi kosmillisena (maallisena) symboolina makrokosmoksen (s. o. kaikkeuden) salaisuuksia, ja varmaa on että se yhdistettiin gigantomakiaan (giganttien taisteluun). Mutta sen todellinen alkuperä on pysynyt täydellisen hämärän peitossa.


Sallittakoon minun senvuoksi lyhyesti tehdä selkoa parista äskettäisestä löydöstä Kaksoisvirranmaan sorakummuista, joiden kautta tähän saakka käsittämättä jääneen labyrintti-idean alkuperä saa odottamatonta uutta valoa.



Tammikuussa 1912 piti königsbergiläinen professori Peiser esitelmän Vorderasiatische Gesellschaftin yleiskokouksessa Berlinissä, jossa hän demonstroi Berlinin museosta tapaamansa pienen, 7 cm. läpimittaisen, pyöreän savitaulun, jonka toiseen puoleen oli kaiverrettu samantapainen labyrinttispiraali (kuva 6) kuin yllä mainitsemissamme pyöreissä labyrinteissa.

Tämä esitelmä on jäänyt painattamatta, joten en voi kertoa yksityiskohtia siitä. Tiedän vain että taulu (sen museonumero on VAT 744) jo 20 vuotta oli ollut museon hallussa, mutta sen iästä ei voi sanoa mitään tarkempaa, kuin että se luultavasti on uusbabylonialaiselta ajalta.



Jos kohta jo prof. Peiser asetti löytämänsä kuvan tunnetun labyrintti-käsitteen yhteyteen, ei hän kuitenkaan voinut määrätä, mikä tarkoitus sillä Babyloniassa oli ollut, koska taulussa ei ollut pienintäkään kirjoitusta. Jotenkin samoihin aikoihin löysi nuori, innokas berliniläinen assyrioloogi tri Weidner samasta museosta toisen, varmasti uusbabylonialaiselta ajalta peräisin olevan taulun (VAT 984), jossa tapaamme samanlaisia spiraalisia koukeroita kuin prof. Peiserin löytämässä (kuva 7), mutta useammassa eri ryhmässä, joissa kaikissa, kun niitä lähemmin katselee, koukerot ovat eri asennossa.

Taulussa on sitä paitsi ollut kirjoitus, joka todistaa sen uusbabylonialaisen alkuperän, mutta joka valitettavasti on pieniä jätteitä myöden kulunut pois. Jätteet kuitenkin selvästi osoittavat, että taulu kuvineen kirjoituksineen on luettava rikkaaseen babylonilais-assyrialaiseen omina- eli ennekirjallisuuteen josta kohta lähemmin.



Että tämä arvelu oli oikea, sen osotti piankin niinikään uusbabylonialainen taulu (kuva 8), jonka prof. Koldewey, Deutsche Orientgesellschaftin innokas johtaja Babylonin ikivanhan raunion kaivauspaikalla, sieltä oli löytänyt ja jonka hän julkaisi v. I9I4 ilmestyneessä teoksessaan "Das wieder erstehende Babylon", s. 239.


Samoin kuin edellisessä kuvassa näemme tässäkin joukon erilaisia spiraaliryhmiä, joissa koukerot niinikään ovat keskenään erilaiset. Tärkeintä tässä taulussa kuitenkin on, että kukin spiraalirivi, josta on säilynyt kokonaista 6 kappaletta, on varustettu asianomaisella kirjoituksella, joka selvittää sen alla olevia kuvioita. Näistä kirjoituksista käy jääväämättömästi selville, että kukin spiraaliryhmä kuvaa uhrie1äimen suolistoa, jota erikoisesti tarkattiin uhrieläimen sisälmyksistä ennustettaessa.

Ennenkun ryhdymme näihin kirjoituksiin katsomme vielä yhtä kuvaa (kuva 9.), joka kuuluu samaan ryhmään. Jotenkin äskettäin löysi näet samainen tri Weidner Berlinin museosta kaksi taulua, jotka vastakohtana edellisille ovat peräisin Assyriasta eikä Babyloniasta, ja joiden ikä on asetettava toisen vuosituhannen loppuun tai ensimäisen alkuun. Molemmissa tauluissa oli samanlaista kirjoitusta kuin Koldeweyn löytämässä, mikä siis vielä vahvistaa aikaisemmin olettamuksen että ne liittyvät selityksinä uhrieläinten sisälmyksistä ennustamiseen. Toiseen on piirretty kaksi labyrinttia, jotka näemme kuvassa.

Niiden ja aikaisemmin esitettyjen kuvien, varsinkin etruskilaisen kuvan ja jatulintarhojen, hämmästyttävä yhtäläisyys oikeuttaa ymmartääkseni meidät todella pitämään niitäkin samasta käsitepiiristä lähteneinä, saman idean eri ilmaisumuotoina, joten joskohta taydellistä typoloogista ja kronoloogista todistelusarjaa emme aineiston vähyyteen ja hajanaisuuteen katsoen vielä voi sommitella, uskaltanemme puhua näistä kaikista eri labyrinteista yhenäisenä ilmiöna. Tätä monesta ehkä rohkealta näyttävää, toistaiseksi vain ulkonaiseen yhtäläisyyteen perustuvaa väitettä koetan seuraavassa lähemmin asiallisestikin todistella. (*3.)




Olen Suomalaisessa Tiedeakatemiassa v. 1913 pitämässäni esitelmässä, joka on painettu sen "Esitelmiin ja Pöytäkirjoihin", laajemmin tehnyt selkoa babylonialaisten ja assyrialaisten ennustustavoista, joten tässä tyydyn rajoittumaan muutamiin yleisiin näkökohtiin .


E n n u s t u s t a i t o on kotoisin Kaksoisvirranlaaksosta ja .sieltä levinnyt länteen; se on suoraan johdettavissa babylonialaisten, tähtiuskontoon perustuvasta ja luonnonlakeja tuntemattomasta maailmankatsomuksesta, on sen välitön ja luonnollinen ilmaisumuoto, jota vastoin se esim. kreikkalaisilla (ja roomalaisilla) ei ole selitettävissä vallinneesta kaikkeuden reaaliseen ymmärtämiseen pyrkivästä maailmankatsomuksesta, vaan on siellä vieras, varsinkin hellenistisellä ajalla importeerattu, ilman luonnollisia kehittymismahdollisuuksia.(*4.)

Babylonialainen metafysiikka, joka vuosituhansien kuluessa kehittyi omaperäiseksi, suunnattoman laajaksi, kaikki maailman ilmiöt yhdeltä näkokulmalta selittäväksi teoreettis-käytännölliseksi maailmansysteemiksi, perustuu siihen pääaksioomiin, että taivas ja maa ovat toistensa heijastuksia, toistensa peilimäisiä projektsiooneja. Sen perustotuutena on kuten taivaassa niin maassa, tai kuten suurissa niin pienissä. Täten tuli maa, mikrokosmos, taivaan s. o. yläilmojen, makrokosmoksen, tarkaksi kuvaksi, jonka ilmiöt immanenttisesti heijastavat transcendenttisen, makrokosmillisen kiertokulun ääripiirteitä.


Tästä systeemin perusaksioomista johtuu toinen. Jumalien tahto, joka transcendeniaalisesti on muuttumaton ja joka hallitsee makrokosmosta, on havaittavissa myös mikrokosmoksessa s. o. maanpäällä. Sen joka haluaa tietää tulevia lapahtumia, tulee vain osata lukea se tahto esille, tuntea ne muodot, joissa se mikrokosmoksessa ilmenee.


Koska jumalat asuvat taivaassa ja tähdet ovat heidän toimintansa näkyvät todisteet, sai astrologia ja siitä kehittyvä astronomia ennustuksessa keskeisimmän sijan. Mutta jumalain tahto esiintyy kaikkialla, joka askeleella, joka hetki. Ihmisen, mikrokosmoksen, tulee tehdä kaikki voitavansa sovittaakseen tekonsa ja toimintansa sen tahdon mukaisiksi. Siksi piti koettaa hakea esille se tahto maan päällisistä ilmiöistä., Alussa tyydyttiin vain tilapäisiin, sattumalta silmiin pistäviin ilmiöihin, kuten lintujen lentoon ja eläinten käyttäytymiseen sekä meteoroloogisiin erikoisuuksiin, kuten aamu- ja iltaruskoon, sateeseen, ukkoseen j. n. e. Mutta paitsi tätä ennustuksen muotoa, jota jo Cicero kutsui divinatio naturalis, ja joka olemukseltaan perustuu kausaliteettilain tuntemattomuuteen ja metafyysillisen systeemin ylivaltaan, kehittyi pian toinen, divinatio artificata, jossa tahdollisesti koetetaan erikoisilla apuneuvoilla päästä tuosta tahdosta perille. Tärkein tämän ennustustavan muoto on n.k. maksaennustus, haruspisiini, tapa ennustaa uhrieläimen sisälmyksistä. Sen ymmärtämiseksi pari sanaa.


Babylonilaisten "anatoominen systeemi", - sillä kaikkihan oli Babyloniassa metafysiikkaa!, todistaa samaa alkuperää kuin käsitys muusta mikrokosmoksesta. Jumalten tahto oli erikoisessa määrässä kätkeytynyt elämän ja sielun mysterioon. Sielu ja veri muodostivat ruumiin kiertokulun, jota makrokosmoksessa vastasi tähtien tänä päivänä on paraimpana todistuksena. Jokainen sielullinen toiminta jättää muka jälkensä vastaavaan ruumiinosaan. Erittäin oli siinä suhteessa impressiooneille altis muka maksa, jonka arka muoto ja pinta lukemattomine varieteetteineen ja vaihtelevine ilmiöineen helposti antoivat aihetta moiseen käsitykseen. Mutta mikä eläin tahansa ei kelvannut välikappaleeksi ennustuksessa.

Maksa ennustukseen johduttiin näet vasta uhrin yhteydessä. Uhrieläin jos mikään oli, jumalalle pyhitettynä, omiaan paljastamaan sen elämään ja sieluun kätkeytyneen jumalaisen tahdon. Tämän todistelun oikeutuksen löydämme eräästä Platonin lauseesta, jossa hän vertailee maksaa peiliin, joka kuvastaa jumalten ajatukset ja joka säilyttää jäljet sielun siihen painamista kuvista. Siinä on koko haruspisiinin olemus selvimmin julkilausuttu.


Lukija tuskin voi kuvitella mikä keskeinen sija ennustuksella oli Etu-Aasiassa sekä julkisessa että yksityisessä elämässä. Mihinkään tekoon ei ryhdytty, millekään matkalle ei lähdetty, mitään uutta ei perustettu, jollei jumalten mielipidettä ensin oltu kysytty ja heiltä saatu myönteinen vastaus. Välittäjinä jumalan ja ihmisen välillä olivat papit, joiden keskuudessa säilyi tietoisuus jumalan kerran harmaassa muinaisuudessa ihmisille ilmoittamasta viisaudesta. Tämä papiston merkitys on suurelta osalta vaikuttanut Etu-Aasian uskonnon hieraattisen (papillisen) luonteen kehitykseen.


Jälkimaailmalle osoittautuu babylonialaisen ennustustaidon suuri merkitys niistä tuhansista ja taasen tuhansista meille säilyneistä nuolenpäätauluista, joiden sisällys käsittelee enteitä. Vuosisatojen kuluessa oli näet luonnollisesti kokoontunut enteitä ja niiden tulkinnoita suunnattomat määrät, joita ei parhainkaan muisti jaksanut säilyttää. Alettiin jo varhain "paperille" merkitä sattuneet tapaukset ja näitä vähitellen koota päätemppeleihin, joissa ne systemaattisesti järjestettiin. Siten syntyi niin sanoakseni ennustuspappien käsikirjoja variantteineen ja lisäyksineen. Yksin Assurbanipalin kirjaston 20 - 30,000 taulusta ja taulukatkelmasta ainakin 4000 kuuluu ennekirjallisuuden luokkaan.


Systeemin kehittyessä erikoistui ominolooginen (enne-) terminologia siinä määrin, etteivät papit enää voineet pysyä sen tasalla. Siten oli pelättävissä, että jumalista polveutuva viisaus ja tieto maailmasta häviäisivät, mikä olisi merkinnyt vaaraa koko ihmiskunnalle. Olihan babylonilaisen maailmankatsomuksen mukaisesti alkuaika ihanneaika, kulta-aika, onnen aika, jonka vertaista ei enää tule ennenkuin maailman lopussa, jolloin kaikki palautuu ennalleen.(*5.)

Alkuaikana ihmisille annettua viisautta on visusti säilytettävä polvesta polveen, jos kohta ei milloinkaan enää voida päästä ihanneajan täydellisyyteen. Tämän vaaran välttämiseksi syntyivät ne lukuisat filoloogiset kommentaarit, jotka pääasiallisesti kai juuri pappien käytännöllisiä tarpeita varten kirjoitettuina pelastivat heidät monesta kiusallisesta tilanteesta vanhoja arkistoja penkoessaan, milloin periytynyt sanontatapa ei uudelle polvelle enää ollut ilman muuta ymmärrettävissä. (*6)

Mentiinpä vielä pitemmälle teksteihin piirrettiin asianomaista termiä se1ittävä kuva, joka luonnollisesti, katsoen kirjoitusaineen, saven, laatuun useimmiten on vahvasti tyylitelty, -onhan koko nuolenpääkirjoitus juuri siitä syystä tyyliteltynyttä kuvakirjoitusta. Tällaisia tauluja kuvineen on säilynyt melkoinen määrä, ja sellaisiksi ovat nekin taulut käsitettävät, jotka ylempänä näimme ja jotka sisältävät tuollaisia labyrinttimaisia, koukeroisia spiraaleja .


Mitä nämä koukerot tarkoittivat, siitä antaa, kuten jo sanoin, vieressä oleva teksti täyden selvyyden. Niitä siinä kutsutaan näet t i r a n u, sana joka muutenkin, joskin tosin enimmäkseen ideograafisesti kirjoitettuna, esiintyy ennekirjallisuudessa. Etymologiansa mukaisesti sana merkitsee "kääntyvä", "kiemurteleva" ja tarkoittaa suolistoa, saksalaisten kääntämänä: "die sich windenden sc. Eingeweide".


Maksaennustuksessa tarkattiin näet erikoisesti suoliston eri kiemuroita, joiden luku, keskinäinen asento, suhde muihin sisälmyksiin j n.e. olivat enteelliset. Täten sana tiranu samoin kuin sen synonyymi irru sahiruti de facto saivat merkitykscn "sisälmykset yleensä" ja tulivat yhdessä "maksaa" merkitsevän sanan kanssa muodostamaan tarkastuksen alaisten sisälmysten kokonaiskäsitteen.

Tuntuu nyt mielestäni erinomaisen todennäköiseltä, että suolistoa käsitteleviin enneteksteihin liittyvät kuvalliset labyrintin tapaiset piirrokset aikaa myöten, kun niiden tarkoitus alkoi hälvetä, varsinkin maallikkojen silmissä saivat mystillisen merkityksen, jota lisäsi hämärä tietoisuus siitä että ne jollain tavalla edustivat jumaluuden tahtoa. (Nyt jo löydettyjen sellaisten kuvien luku viisi- todistaa näet, ettei tässä ole kysymys Pelkästä tilapäisestä piirtelemisestä.) Ne tulivat siten kuvaamaan kaikkea sitä mystillistä, mikä, kuten jo sanoimme, liittyi maksaennustukseen. Sille joka tuntee seemiläisten taipumuksen kaikkeen tuontapaiseen salaperäiseen ja yleensä transcendentaaliseen ja epätodelliseen, on tamä väite ilman muuta ymmärrettävissä .


On toistaiseksi mahdotonta todistaa sitovilla todisteilla, onko ja mitä teitä tämä idea levinnyt laajemmalle naapurikansoihin. Yleensähän vaikeuttaa näiden kysymysten ratkaisua se ajallinen, asiallinen ja maantieteellinen aukko, joka eroittaa babylonialaisen sivistyksen antiikista. Mutta paitsi sitä hämmästyttävää kuvallisten esitysten yhtäläisyyttä, minkä jo huomasimme, on itse yhtymäkohta, tertium comparationis, molemmin puolin sama mystillinen monisokkeloisuus, josta selviytymincn on vain harvoille suotu. Siitä mitä kaikkea kreikkalaiset sekundäärisesti liittivät tähän kosmilliseen symbooliin, kävisi tässä liian pitkälliseksi puhua. Eräs seikka kuitenkin ansainnee vielä huomiota.

Ei ole luonnollisesti merkityksettä, että kreikkalaiset yhdistivät labyrinttikäsitteen monisokkeloisiin rakennuksiin, joiden olemassaolo vähintäin on riidanalainen. Paitsi että sillä alleviivattiin sen kosmillista merkitystä, täytynee sillä olla jokin reaalinen syy. Nyt sattuu niin merkillisesti, että babylonialaiset, kuten juuri noihin kuviin liittyvästä tekstistä käy selville, kutsuivat kuvan esittämää suolistoa paitsi sanalla tiranu myös sanoilla ekal tirani, s. o. suoliston palatsi." Babylonialaiset näet käyttivät usein sanoja, jotka merkitsevät taloa, rakennusta, palatsia j. n. e. osoittamaan kokonaisuutta; ekal tirani merkitsisi siis "suoliston kokonaisuus." Sama termi on tavattu muualtakin ennekirjallisuudesta.

Onko nyt vain sattuma, että kreikkalaiset yhdistivät labyrintin palatseihin? Eikö päinvastoin siinä elä jokin hämärä muisto, reminiscenssi, sen babylonilaisesta alkuperästä, semminkin kun muistamme, että näiden palatsilabyrinttien olemassaolo ehkä on pelkkä mielikuvituksen tuote. Minä näet en usko että Fajumin ja Knosoksen labyrintit, ovat antaneet aihetta labyrinttikäsitteen syntyyn, vaan luulen asian olevan aivan päinvastaisen. (*7.)


Yllä kosketeltua seikkaa pidän erikoisen tärkeänä asiaa ratkaistaessa, huomioon ottamalla että vanhat termit yleensä sitkeästi säilyvät läpi vuosisatojen saaden tyyliteltyessään uusissa oloissa uuden sisällyksen.


Ja sitten itse sana tiranu, taikka yksinkertaistuneena tiranu! Mikäli tiedän, ei sitä tosin ole tavattu lainana muissa seemiläisissä kielissä. Mutta länsiseemiläisissä murteissa, joiden välityksellä vain se olisi voinut kulkeutua länteen, tiranu olisi säännönmukaisesti kuulunut tron, trun. . Ei ole aivan mahdotonta että sana truia, josta äsken puhuimme, on siitä suoraan johdettavissa. Tämä kuitenkin kaikella varovaisuudella!


Mitä lopuksi tulee labyrintti-sanan etymologiaan, en uskalla sanoa siitä mitään varmaa, jos kohta sen yhdistäminen sanaan labros, "kaksoiskirves", tuntuu teennäiseltä. Sanan juurena voisi paljoa paremmin olla vanha seemiläinen juuri Ibr , "vanha", mutta se ei auta meitä pitkälle. Ulkopuolella mahdollisuuksien ei suinkaan ole että sen alkuosassa piilee ikivanha yleisseemiläinen juuri lab, joka merkitsee "kiehkura", "kiemura". Mutta etymologisoiminen jää toistaiseksi sangen uskaliaaksi, varsinkin kun otamme huomioon että sanassa on kaksi likvidaa, jotka sen kulkeutuessa ovat voineet olla monenlaisten dissimilatsioonien alaisia.


Vastauksetta jääköön myös kysymys siitä, onko jatulintarhan venäläinen nimi "Babylon" millään tavalla käytettävissä todistuksena sen orientaalisesta alkuperästä.


Ylläsanotun perustuksella olen siis varma siitä, että yhteyttä on olemassa labyrintin ja näiden, uhrieläimen suolistoa kuvaavien, babylonilaisissa tauluissa tavattujen spiraalisten koukeroiden välillä, että ne mikrokosmillisina symbooleina saivat laajemman, metafyysillisen merkityksen antaen aihetta kaikennäköiselle kosmillisille spekulatsiooneille, ja että labyrinin alkuperä senmukaisesti on etsittävissä Babyloniasta. Ajallisestikaan ei ole mitään tätä olettamusta vastaan, sillä vanhimmat nuolenpäätaulut, joissa labyrintin kuva on tavattu, ovat noin vuodelta 1000, jota vastoin ensimäiset kuvalliset tai kirjalliset todistukset kreikkalaisalueelta ovat noin 7:nneltä vuosisadalta e. Kr..


Lopuksi vielä pari sanaa. Orientalistische Literaturzeitungin maalis-huhtikuun numerossa käsittelee Eberhard Hommel, vanhan FR. Hommel:in poika, labyrinttikysymystä, tullen samoilla perusteilla ja samoilla todisteluilla samaan tulokseen, mihin yllä on viitattu. Hän tosin sitten tekee harppauksen kreikkalaisen mytologian, sielun vaellusopin ja manala-käsitysten alalle, missä en jaksa häntä kokonaan seurata, liian vähän perehtynyt kun olen kysymyksessä olevaan kirjallisuuteen. Hän viittaa vielä yhteen esimerkkiin labyrinttimotiivin esiintymisestä. Vanhoista skandinaavilaisista kirkkomatoista, joiden koristeet ovat sassanidiajan ornamenttien matkimisia, hän on löytänyt selviä labyrinttimotiiveja. - Siten lisääntyy aineisto päivä päivältä ja nuot vanhat nuolenpäätaulut ovat antaneet sysäyksen labyrintin uudelle arvioimiselle, joka lopulta kait on luova täyttä selvyyttä tähän mielenkiintoiseen kysymykseen.



*1. Kuvia tällaisista puutarhalabyrinteista kts. esim. Encyclopaedia Britannica, art. Labyrinth.

*2. Kirjallisuutta kts. Krause, Die Trujaburgen (1891), J. R. Aspelin: Muinaismuistoyhd. Aikakausk. I, sekä Cederhvarf: Hembygden I.
*3. Ylläolevat tiedot Peiserin ja Weidnerin löydöistä perustuvat jalkimäisen esitykseen prof. Fr.. Hommelille omistetussa juhlajulkaisussa "Orientalistische Studien" I siv. 191~ ss. Vrt. myös Jeremias,DasAlteTestament im Lichte desAlten Orients, . p. siv. 305, muist. 5.
*4. Erinomaisen kuvan näistä vastakohtaisista mailmankatsomuksista antaa Boll kirjassaan ,"Sternglaube und Sterndeutung" luku 2 (Natur und Geisteswelt no 638).

*5. Kts. kirjoitustani "Babylonilaisista maailmanjaksoista" (Aika 1908), jossa tämän "omnia ruunt in pejus" käsityksen kosmillisia edellytyksiä on selvitelty. Sillä on tosin myös puhdas inhimillinen, vanhenemisen salaisuuteen perustuva selitykscnsä.

*6. Näitä yhä lisääntyviä filoloogisia apuneuvoja, jotka ovat joko sumeerilais-assyrialaisia tai pelkästään assyriankielisiä (synonyymien selityksiä), käytettiin luonnollisesti pappiskouluissa opetusvälikappaleina.

*7. Ajatella voisi tosin, että labyrintit olivat yksinkertaisia, ehkäpä jotenkin jatulintarhojen tapaisia, matalia rakennuksia joita mielikuvitus on liioitellut, ja joita luonnollisesti ei ole säilynyt jälkimaailmaan.



Kommentti:
Ylläolevan erinomaisen tutkielman kirjoittamisajankohtana mesopotamialaiset labyrintti-savitaulut olivat tuore löytö, jonka perusteella H.Holma ja E.Hommel syvensivät ja oikaisivat silloista käsitystä Suomenkin rannikoilla esiintyvien labyrinttikuvioiden alkuperästä. Keskustelu ei näytä kuitenkaan välillä kuluneina vuosikymmeninä edenneen, vaan jatulintarhat ym. on sysätty sivuun "kuriositeetteina" tai vähemmän tärkeiksi tuomittuina kohteina. Kokonaiskuva muinaishistoriasta on muodostettu ainan muiden seikkojen perusteella, -ikäänkuin labyrintteja ei olisi olemassakaan. Nykyisin uudelleen virinneen labyrintti-kiinnostuksen aikana vanhat kirjoittajat, kuten Holma, Krause ja Ringbom, ovat valitettavan vähän tunnettuja.


1919 ei ollut vielä tietoa toistaiseksi vanhimmasta troija-labyrinttikuvion esiintymästä, edellisellä sivulla mainitusta siperialaisesta luukiekosta, joka siis Põllun mukaan on kivikaudelta. Tätä seikkaa vasten nähtynä Holman hypoteesi babylonialaisten suolikiemura-aiheiden ensisijaisuudesta tuntuu väärältä. Jospa sumerit(?) ja heidän kulttuurinsa perijät näkivät haruspiisiä suorittaessaan heille jo ennestään tutun labyrinttikuvion, jonka he siis tulkitsivat enteeksi ko. yhdennäköisyyden vuoksi. "Mardukin kasvojen" muotoon asettuneiksi tulkitut suolikiemurat olivat samalla tavalla esimerkki muista yhteyksistä tutun aiheen löytämisestä po. kohteesta.


Kritiikki labrys/kaksoiskirves -teemaa kohtaan täytyy ottaa huomioon, mutta asiassa on vielä paljon selvittämistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti