sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Ishtar Manalassa



Sumerilais-babylonialais-assyrialaisessa perinteessä Tuonelaan matkaa nainen, jumalatar Ishtar. Hän on myös Inanna ja Astarte. Kertomus tai näytelmä Ishtarin Manalan matkasta ja hänen rakastajansa Tammuzin ylösnousemuksesta on olemassa assurinkielisenä videoesityksenä jonkin yliopiston arkistossa, mutta mikään ei estä toteuttamasta tätä ikivanhaa sosiodraamaa omana sovituksena. Tekstiä ei kovin paljoa kannata muutella. Silloin taika ei tehoa. Ishtarin Manalanmatka -näytelmää on arveltu myös esitetyn labyrintissä.

Luettavuuden parantamiseksi henkilöiden nimet on merkitty värillä niiden esiintyessä ensimmäistä kertaa tekstissä, ja saman henkilön repliikit ovat samalla värillä.

Tarinan henkilöt:

Ishtar (Belili): Jumalatar,
Tammuz: Jumalattaren puoliso ja hedelmällisyyden miehinen jumaluus,
Ereshkigal: Manalan hallitsijatar,
Namtãru-visiiri: tämän portinvartija,
Eea: kuningas tai ylijumala,
Papsukal-visiiri,
Assûshunãmir: "porttomies" eli jonkinlainen gigolo,
Anunnakit: jumala,
...ja kertoja.





Ishtarin matka Tuonelaan

Ishtar lähtee "maahan, josta paluuta ei ole", Manalaan, noutamaan puolisoaan Tammuzia.



"Hän  kulkee  Tietä, joka 
on paluuta  vailla,
  

Taloon, johon astuva  on valoa  vailla, 

Missä  tomu  on ravintonsa  ja  ruokana
savi,"


Kun saapunut  oli 
Ishtar 
nyt  portille  Maan, josta  paluuta
ei  ole 

Vartijalle  portin
sanat  hän virkkoi: 

"Vartija
siinä, avaathan porttisi,

Avaathan porttisi astuakseni sisään!

Ellet  avaa  sä  porttiasi  astuakseni  sisään,

Isken murskaksi uksen ja  salvankin murran, (*1.)

Isken murskaksi  kynnyksen ja  hajoitan ukset!

Paiskaan pieletkin rikki, heitän selälleen portit,

Nostan ilmoille  kuolleet, jotta  elävät  he  söisi,

Eläviä  suurempi  on kuolleiden joukko!"
 

Vartija
suunsa  nyt  avas  ja  puhumaan ryhtyi,

Ruhtinatar  Ishtarille
hän virkkoi: 

"Seis,
Valtiatar,  älä  portteja  heitä,

Menen,
nimesi  ilmoitan kuningatar  Ereshkigalille."


Niin astui  vartija 
sisään ja virkkoi Ereshkigalille: 

"Katsohan,
sisaresi  Ishtar  portilla  seisoo,


Hän
joka  ilojuhlia  suuria  pitää, meretkin myllertää
edessä  Eean."

 



Ereshkigal  tämän kuullut
kun oli, 

Kuin kaadettaessa  tamariskipensasta  hän [räyski],

Kuin leikattaessa kunînuruohoa hän [kähisi]:

"Mikä  on sydämensä 
minulle  tuonut, mikä  on vatsansa  liikkeellepannut?
 

Katso,  juon vettä ma  Anunnaki-jumalien 
kanssa,


Leivän asemasta  mutaa  ain
syön, oluen asemasta  juon sameaa  vettä!


Itken miehiä, jotka  jättivät 
vaimonsa,


Itken tyttöjä, jotka  makaajainsa 
kupeilta [on viety],


Pienokaista  hentoa itken, joka 
ennen aikaansa [on kuollut]!


Menehän vartija, hälle  porttisi 
avaa,


Kohtele  häntä  ikivanhojen
lakien mukaan!"


Meni vartija, porttinsa  avasi 
hälle:

"Astuhan sisään, valtiatar, 
sulle  riemuitkoon Kûtu,


Palatsi Maan,  josta  paluuta 
ei  ole,  sun edessäs  iloinen olkoon!"


hänet  vei,  irroitti, riisti  päänsä 
tiaran  kauniin.

"Miksi  oi  vartija, riistit sa
pääni  tiaran kauniin?"


"Käy sisään oi  valtiatar,
Manalan laki  on tämä!"


Toisesta  portista  sisään hänet
vei,  irroitti, riisti korvainsa  renkaat.

"Miksi  oi  vartija, riistit sa 
korvaini renkaat?"


"Käy sisään oi  valtiatar, 
Manalan laki  on tämä!"


Kolmannesta  portista  sisään
hänet  vei,  irroitti,  riisti  kaulansa 
kiviset  vitjat.

"Miksi  oi  vartija, riistit sa
kaulani kiviset  vitjat?"


"Käy sisään oi  valtiatar,
Manalan laki  on tämä!"


Neljännestä  portista
sisään hänet  vei,  irroitti,  riisti
rintansa  korut.

"Miksi  oi  vartija, riistit sa
rintani  korut?"


"Käy sisään oi  valtiatar,
Manalan laki  on tämä!"


Viidennestä  portista  sisään
hänet  vei,  irroitti,  riisti lanteittensa  synnytyskivivyön.

"Miksi  oi  vartija, riistit sa
lanteitteni  synnytyskivivyön?"


"Käy sisään oi  valtiatar,
Manalan laki  on tämä!"


Kuudennesta  portista  sisään
hänet  vei,  irroitti,  riisti kätensä
ja  jalkansa  soljet.

"Miksi  oi  vartija, riistit sa
käteni  ja  jalkaini  soljet?"


"Käy sisään oi  valtiatar,
Manalan laki  on tämä!"


Seitsemännestä  portista
sisään hänet  vei,  irroitti,  riisti
häpyä  peittävän verhon.

"Miksi  oi  vartija, riistit sa
häpyäni  peittävän verhon?"


"Käy sisään oi  valtiatar,
Manalan laki  on tämä!"



Kun maahan, josta  paluuta  ei ole,
oli  laskeutunut  Ishtar,

Näki Ereshkigal  hänet, edessään
tuimaksi  muuttui,

Ishtar  ei malttanut  mieltään
vaan karkasi  päälleen.

Ereshkigal suunsa  nyt  avasi 
ja  puhumaan ryhtyi,


Namtãru-visiirilleen sanat  hän virkkoi:  

"Mene. Namtãru,  hänet 
palatsiini  sulje, 
 

Päästä  ulos  nyt 
päälleen  kuusikymmentä  tautia,  tuhoutukoon
Ishtar! 


Silmien tauti  silmiensä  päälle,  

Kylkien tauti kylkiensä päälle,  

Jalkojen tauti jalkojensa päälle,  

Sydämen tauti sydämensä päälle,  

Mielenkin  tauti  mielensä 
päälle,  

Ylt´ympäri  häntä, 
tuhoutukoon Ishtar!" 
 

Kun  Maahan, josta paluuta  ei  ole, oli  lasketunut 
valtiatar  Ishtar, 

Lehmän päälle  ei  ryntää
sonni,  ei  astu  tammaa  aasi,

Tyttöä  kadulla  ei  makaa  mies,

Nukkui  vuoteessaan  mies, nukkui  äitinsä
vieressä  tyttö.

Papsukal visiiri  jumalten suurten: nenänsä 
oli  painunut, kasvonsa  synkät,

Oli surupukuun pukeutunut,  likaisena  aivan.

Meni  nyt Shamash,  edessä
Sînin,  isänsä, itki,

Eteen  Eean,  kuninkaan,
kyyneleensä  vieri:

"Ishtar Manalaan on laskeutunut,  ei
noussut,


Kohta  kun Maahan,  josta 
paluuta  ei  ole ,  oli  laskeutunut  Ishtar,

Lehmän päälle  ei
ryntää  sonni,  ei  astu  tammaa  aasi,

Tyttöä  kadulla  ei
makaa  mies,

Nukkui   äitinsä
vieressä  tyttö."


Viisaassa  sydämessään  loi  kuvan
nyt Eea,

Loi  Assûshunãmirin,
kinaidin [porttomiehen]:

"Menehän,  Assûshunãmir,
porttiin  Maan,  josta  paluuta  ei ole,  kasvosi
aseta,


Seitsemän  porttia  Maan,
josta  paluuta  ei  ole,  edessäsi  auetkoon
auki,


Ereshkigal  nähköön nyt
sinut,  iloiseksi  edessäsi  tulkoon.


Kun  on rauhoittunut  sydämensä,
vatsansa selkeäksi  tullut,


Anna  hänen vannoa  nimeen
jumalten suurten!


Pidä  korkealla  pääsi,
aseta  korvasi  leiliin,!"


"Hyvä  on,  valtiatar,
leili  nyt  annettakoon mulle,  jotta  sen vettä
ma  joisin!"


Assûshunãmir tekee tehtävänsä, ja Ereshkigal lupaa täyttää tämän pyynnön.
Kun Manalan valtiattarelle selviää, mitä on tullut luvanneeksi, on myöhäistä katua.



Ereshkigal tämän kuullut  kun  oli, 

Lanteitaan löi  hän,  sormeaan puri:

"Toivomuksesi  toivonut  multa
sa  olet, jota  ei  toivoa  saisi.

"Menehän,  Assûshunãmir,
sinut  kirota  tahdon ma  kirolla  suurella:

Katuojien ruoat  ruokasi olkoon!

Varjossa  kaupungin muurin, olinpaikkasi
olkoon,

Vain kynnys  sun istuimesi  olkoon! 

Juopunut,  janoinen poskiasi  lyököön!"


Ereshkigal suunsa  nyt  avasi 
ja  puhumaan ryhtyi,

Namtãru-visiirilleen sanat  hän virkkoi:

"Mene,Namtãru,  lyö
Egalginaan,


Koputa  kynnystä [--------] -kivistä,

Tuo  ulos  Anunnakit,  istuta
kultaiseen tuoliin,


Elämän  vedellä 
Ishtaria  vihmo,  ota  luotani  hänet!"


Meni  Namtãtru,  löi  Egalginaan,

Koputti  kynnyksiin  [------] -kivistä,

Toi  ulos  Anunnakit,  istutti  kultaiseen tuoliin,

Elämän vedellä Ishtarin  vihmoi, otti luotansa
hänet.

Ensimmäisestä portista hänet ulos hän
vei,  hälle palautti  ruumiinsa  häpyä
peittävän  verhon,

Toisesta  portista  hänet ulos hän  vei,
hälle  palautti  kätensä  ja  jalkainsa
soljet,

Kolmannesta  portista  hänet ulos hän 
vei,  hälle  palautti  lanteittensa  synnytyskivivyön,

Neljännestä  portista  hänet ulos hän 
vei,  hälle  palautti  rintansa  korut,

Viidennestä portista  hänet ulos hän  vei,
hälle  palautti  kaulansa kiviset  vitjat,

Kuudennesta  portista  hänet ulos hän 
vei,  hälle  palautti  korvainsa  renkaat,

Seitsemännestä   portista  hänet ulos
hän  vei,  hälle  palautti päänsä
tiaran kauniin.

-

-

-

"Jos päästörahaansa hän
sulle  ei  anna,  hänet  palauta  silloin!

Ja Tammuzu,  nuoruutensa  aikainen
rakkaus,

Pese  puhtaalla  vedellä,
[voitele]  öljyllä  hyvällä,

Pue  loistavaan  pukuun,  jotta
sinikivihuilu [kaikuisi]  taas,

Ilotytöt  vatsaansa  heiluttaa
sais!"
>

Kun  Bëlilî  [Ishtar]  oli  korunsa
[päälleen]  saanut,

Ja  silmäkiviä  oli  sylinsä
täynnä,

Veljensä (*2.)  äänen hän kuuli
Bëlilî  korunsa [maahan] nyt  heitti,

Silmäkivillä  aittansa  täyttyi,

"Veljeni  ainoa,  mulle  pahaa
et  tehdä   sä  saa!

Kun Tammuzu  minua  juhlii, 
sinikivihuilu  ja  karneolisormus  kanssansa  minua
juhlii,

Kanssansa  minua  juhlivat 
itkijämiehet  ja  itkijänaiset,

Nouskoot  myös  kuolleet 
ja  suitsutustuoksua  haistakoot  silloin!"




Juoni lyhyesti: Tammuz, Ishtarin veli ja rakastaja, on kuollut ja joutunut Manalaan, ja koko luomakunta on nääntymässä. Ishtar laskeutuu itse kuolleiden valtakuntaan hakemaan puolisoaan. Hänen sisarensa, Manalan valtiatar Ereshkigal, määrää että Ishtaria kohdellaan kuten jokaista Malalaan tulijaa. Eea, ylijumala, luo gigolon, jonka hän lähettää suostuttelemaan Ereshkigalia päästämään Ishtarin ja Tammuzin pois tuonelasta. Gigolo onnistuu tehtävässään, mutta havaittuaan mihin on suostunut Ereshkigal kiroaa porttomiehen. Hän pitää silti lupauksensa ja päästää Ishtarin ja Tammuzin ylös elvytämään luontoa ja ihmisiä. Kaikki on taas hyvin.
Säilynyt tarina ei kerro, missä tilassa Tammuz oli Manalassa. Oliko hän ehkä paloiteltuna kuten Osiris ja Lemminkäinen olivat vastaavassa tilanteessa.

1. Lemminkäisen äidin uhkaus poikaansa etsiessään:

"Jos et neuvo Lemminkäistä,
rikon ukset uuen riihen,
Taitan Taivosen saranat"


2. Tammuz on Ishtarille sekä veli että rakastaja, kuten Osiris Isikselle. Lemmikäisen tarinassa Manalasta pelastaja on äiti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti